Elina Rinne on lähiöön muuton vuoksi joutunut pohtimaan enemmän joukkoliikennettä ja yksityisautoilua: ”Ei joukkoliikenteen silloin tarvitse olla miellyttävää, kun sitä käyttävät joka tapauksessa vain ne, joilla todellista mahdollisuutta valita eri liikennemuotojen välillä ei kerta kaikkiaan ole. Jos joukkoliikenteen käyttämisen vaihtoehtona on ikuinen kotiin jääminen, silloin kelpaavat huonommatkin bussivuorot, tuntikausien odottelu ja kalliit liput. Lisäksi joukkoliikenteen diktatuurin alla elävälle liikkumistarpeen on oltava todellinen, kuten töihin tai opintoihin kulkeminen: lienee pelkkää haaveellista haihattelua kuvitella, että julkisia kulkuvälineitä voisi koskaan käyttää jopa iltaharrastuksiin tai baariin mennessään, tai varsinkaan niistä tullessaan.” (Mari Koo)