Kulutusjuhla

Pientaloalueen lähikauppojen puute

Teija harkitsee kirjoittavansa opaskirjan ”Mitä ihmisen tulee tietää ennen kuin muuttaa pienataloalueelle”. Yksi luvuista olisi seuraava: Lähikauppa – kun sitä ei enää ole.
Opi ennakoimaan koko viikonlopun menu etukäteen, älä saa kulinaristisia spontaaneja mielitekoja, rakenna aukoton maustekaappi ja osta vessapaperia jo ennen kuin se loppuu!” (Mari Koo

7 Comments

  1. Mikä ongelma tuo on, minä käyn kaupassa kerran viikossa! Sitten ollaan ilman jos ei ole, WC-paperista ei VOI eikä SAA tulla ongelmaa… osta samalla myös talouspaperia, koska kumpaakin voi käyttää toistensa sijasta.

  2. WC-paperiongelmaan, maidon loppumiseen tai muuhun huonon ennakoinnin mukanaantumaan triviaaliin arkiharmiin keskiverrosta lähikaupasta voi ehkä olla apua mutta tuntien lähikauppojen todellista valikoimaa niin maustekaapin ehtymisen tai kulinaristisen mieliteon sattuessa kohdalle tilanne olisi kuitenkin plusmiinus nolla…

  3. Minä asun 300 m:n päässä kauppakeskuksesta, mutta en PÄÄSE kauppaan kuin kerran viikossa. Siksi pitää tarkkaan tietää, mitä on pakko olla jömmassa kaapissa ja pakkasessa, hädän hetkiä ja sairaslomia unohtamatta. Aina siis pitää osata varautua (myös herkutteluun, leipomiseen jne.). Ei se ole ongelma kuin parin ensimmäisen viikon aikana, jolloin syö lopulta kaurapuuroa ja kissan tonnikalaa kaksi päivää muun ruuan loputtua. Kissalle toki pitää olla kaikkea aina varastossa. Kyllä ihminen voi olla ilmankin, mutta ei kissa!

  4. Polga, tässähän onkin just kyse siitä, että kun tottuu lähikauppoihin ja siihen, että voi asioida siellä vaikka sunnuntaisin, niin se muutos muuhun yllättää. Kaikkeen tietty oppii, myös ennakointiin, jos on pakko 🙂

    Ja kissalle pitää tietysti olla aina varastot kunnossa!

    Jyri, mjoo, onneksi minun kulinaristiset mieliteot ovat usein kai niin perustylsät, että lähikauppa riittää pahimpaan hätään 🙂

  5. Minä lisäisin tähän vielä erään paperiteknisen yksityiskohdan: talouspaperia ei pitäisi välttämättä käyttää wc-paperin sijaan, ainakaan kovin usein ja kovin isoja määriä, sillä se ei hajoa samalla tavalla viemärissä/vedenpuhdistamossa/mihin ikinä se sieltä pöntöstä päätyykään.

    Talouspaperiin lisätään ihan eri määriä märkälujaliimaa, mikä siis aiheuttaa 1) sen, että arkki kestää kaikenlaista märkäpyyhkimistä paremmin ja 2) arkki on ’sitkeämpi’, eikä siis hajoa heti joutuessaan kosketuksiin veden/muun nesteen kanssa. Elikkä talouspaperi voi aiheuttaa wc:n ja viemäristön tukkeutumista!

    Samoin en kehottaisi käyttämään wc-paperi kahvinsuodattimen korvikkeena – se ei täytä elintarvikelaatuisten paperin vaatimuksia (yllättävää kyllä…).

  6. Tämä ongelma (kelle meistä se on ongelma) on selvästikin kaksijakoinen:
    a) Lähikaupan sijainti (jos matkaa on yli 2 km – kuten minulla, sitä ei voi enää kutsua lähikaupaksi)
    ja b) lähikaupan valikoima, joka muodostuu ongelmaksi siinä vaiheessa kun mieli alkaa tehdä jotain lauantaimakkaraa eksoottisempaa.

    Mutta ihailen kyllä ihmisiä, jotka kykenevät viikon mittaiseen suunnitelmallisuuteen. Joillekin meistä pari päivääkin on mahdottomuus, voih…

  7. Se on pakko! Jos käyttää invataksia, vapaa-ajan matkoiksi lasketaan siis mm. kauppa- ja kirjastoreissut. 9 matkaa kuukaudessa pistää ajattelemaan, mihin niitä käyttää. Eli samalla reissulla viikon ruuat ja kirjat. Jääkin sitten vielä työhaastatteluihin, eläinlääkärillä käyntiin, hirveisiin hupeihin (kaverin luona?). No, nih, meni jo….
    Käymättä jäi siis mm. elokuvissa, Hakaniemen hallissa ,D, Yrjöllä, pelmenipuodissa, Viivoanilla ja vaikka missä muualla, prletto! Pitäisköhän vähän paremmin suunnitella!
    Kas, työmatkoilla kun EI ole lupa poiketa kaupassa. Poikkeamisaika on 10 minuuttia ja sinä aika ei ehdi asioida yhtään missään, ei edes apteekissa tai alkossa! Postilaatikolla, ehkä tai pankkiautomaatilla, ei muualla.