Kulutusjuhla

Uuden osto ei säästä ympäristöä, vaikka vanha menisi kiertoon

Eräs blogin lukija lähetti linkin Kierrätysarvoa -sivuille, joilla auto-, romu- ja vakuutustalan järjestöt ja yritykset haluavat kannustaa ihmisiä vaihtamaan autonsa uuteen ja vähemmän kuluttavaan:

”Suomessa on 600 000 vanhaa autoa, joista tulisi jo päästä eroon. Nämä autot ovat riski liikenteessä ja haitta ympäristölle. Kierrätysarvoa-kampanjan aikana auton kierrättäminen on erityisen kannattavaa!Kun tuot autosi vastaanottopisteeseen, sinulle annetaan arvoseteli, jolla saat 200 € etua käytetystä tai 500 € uudesta autosta. Arvoseteli käy lähes kaikissa uusia autoja myyvissä autoliikkeissä.”

Tästä samasta kampanjasta kirjoitti Hesarin ulkomaantoimittaja Pekka Hakala sunnuntaina (A4), ja olen samaa mieltä hänen kanssaan (toki autottomana minun on helppo vastaa yksityisautoja ylipäätään: Hakalaa sen sijaan oli kampanjan voimin joukuteltu vaihtamaan vuoden 1990 Volvonsa uuteen):

”Kierrätysarvoa-kampanjan edustaman ajattelun mukaan juuri länsieurooppalainen kulutuskäyttäytyminen on ympäristöä säästävä. Kunhan vain heitämme kaatopaikalle vanhat autot, jääkaapit, pesukoneet, stereot, digiboksit ja ylipäätään kaiken ja ostamme uutta tilalle, niin maailma pelastuu.”

5 Comments

  1. Tosin toimittajan viljelemä ja kovin värittynyt mielikuva kaatopaikalleheitosta ontuu melko pahasti ottaen huomioon sen että isommista kulutushyödykkeistä on auto nimenomaisesti yksi kaikista pisimmälle kierrätettävä tuote ja n. 75% käytöstä poistuvan auton massasta päätyykin suoraan raaka-aineeksi uusiotuotantoon…

  2. Onhan tästä esitetty laskelmiakin, että kuinka monta vuotta uudella autolla pitää ajaa, ennen kuin vanhan auton hävittämisestä ja uuden auton tekemisestä syntyneet saasteet on kuitattu ja lopultakin alkaa se ”ympäristöä säästävä” (siis verrattuna vanhaan autoon) ajaminen. Ei se ihan niin yksinkertaista ole, että kun auto kuluttaa sadalla kilometrillä pari litraa edellistä vähemmän, sillä ajaminen on silkkaa luonnon pelastamista.

  3. Meitsillä on 17 v vanha diesel-Volvo päivittäisessä käytössä (n. 15 000 km/vuosi) eikä mitään syytä vaihtaa moitteettomasti toimivaa kulkupeliä uuteen.

    Vanhan auton suhteen tärkeintä on tehdä ero sen käyttöarvon ja markkina-arvon välillä.

    Niin kauan kun auton käyttöarvo (kokonaiskäyttökulut + tekninen toimivuus) tyydyttää omistajaa, ei ole syytä vaihtaa uuteen.

    Ekologisesta näkökulmasta tässä kontekstissa olen tismalleen samaa mieltä kuin exme yllä.

  4. Muistetaas taas että uuden auton valmistamiseen kuluu aivan mieletön määrä energiaa ja raaka-aineita.

    Toimisiko tämä sääntölista?
    – Jos ajaa paljon, uusi auto on pare.
    – Jos ajaa vähän, vanha riittää.
    – Jos ajaa vähän, voi miettiä tarviiko laisinkaan?
    – Yleensä autoa ei oikeasti tarvitse.

  5. Tjoo enpä ole minäkään vaihtamassa, tosin ajon määrä on minimaalinen sillä käytän harrasteautoani vain kesäisin. 5000-6000 kilometriä vuodessa. Monet sitä sanovat, että mitä tuollaisella saastekipolla ajelen, vaikka autossa on ihan katalysaattorikin. Uusissa autoissa on niin paljon turhaa hiibeliä ja muovia että pahaa tekee. Lisäksi ainoat esteettisyysvaatimukseni täyttävät uudet autot kuluttavat varmasti enemmän bensaa kuin oma kanttihoppani.