Tosikko ryhtyy ostolakkoon: ”Siksi julistan itseni perjantaista alkaen* loppuvuodeksi ostokieltoon. En saa ostaa itselleni yhtä ainutta tavaraa, en edes kirpputorilta. Vaatteita en aivan erityisesti saa hankkia yhtäkään, sen sijaan minun tulee käydä vuoden loppuun mennessä koko nykyinen vaatevarastoni läpi, karsia ankaralla kädellä, myydä hylätyt kirpputorilla ja lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen.

Rangaistuksen ja katumusharjoitusten lisäksi kannustan itseäni iloitsemaan jo omistamistani kauniista vaatteista, yhdistelemään niitä uusilla tavoilla ja uudistamaan vanhentuneita erilaisilla luovuutta kehittävillä käsityö- ja askartelutekniikoilla. Toisaalta aion myös kokeilla, pystyisinkö aina välillä ajattelemaan jotain muutakin kuin vaatteita. Ehkäpä minusta tammikuuhun mennessä tulee ajattoman ja vaivattoman tyylikäs ja lisäksi viisas. Ja rikas. Tuli tai ei, raportteja ihmiskokeesta tulee epäilemättä löytymään täältä.” (Mari Koo)