Näkymätön tyttö haaveilee: ”Minua viehättää ajatus jonkinlaisesta käsintehdystä elämästä. Siis sellaisesta jossa kaikki mahdollinen olisi itse- tai ainakin käsintehtyä. Joissain asioissa olen noudattanut periaatetta jo pitempään, en voisi kuvitella ostavani villasukkia tai neulottua pipoa tai lapasia, en vaikka ostettuna saattaisi saada hienomman. Tai vaikka täytekakkua tai juhliin muuta leivottua tarjottavaa kuin keksejä (minun tekisi mieli pitää taas juhlat marraskuun lopulla, mutta en tiedä onko minulla energiaa, varaa ja mahdollisia vieraita). Tai joulu- ja onnittelukortteja. Ja tietysti hillot pitää tehdä itse. Ylpeys ei vain anna periksi. Ihannemaailmassa pystyisin tekemään suurimman osan vaatteistani itse, – – -. Ihannemaailmassa astiani olisivat käsintehtyjä tai käytettyinä ostettuja (mitä ne itse asiassa ovatkin osittain, lasitavara lähinnä on uutena ostettua ja osa ruokailuvälineistä ja suuri osa ruuanlaittovälineistä), ehkä jopa itsetehtyjä (minulla on hyviä muistoja kuvataidekoulun keramiikkatunneilta).” (Mari Koo)