Kulutusjuhla

Kun taskulaskin, herätyskello ja puhelinluettelo tulivat tarpeettomiksi

Silmiini sattui jostain taskulaskimen mainos: kyseessä taisi olla Canonin tuote, jota markkinointiin ekologisena, koska sen valmistamiseen käytettiin vanhojen kopiokoneiden muoviosia tai vastaavaa.

Jäin miettimään, milloin itse olen käyttänyt viimeksi oikeaa taskulaskinta. Koska laskin löytyy sekä tietokoneesta että kännykästä ja laskusuorituksia voi tehdä myös taulukkolaskentaohjelmalla, ei taskulaskimelle tunnu olevan mitään tarvetta.

Laskin on siis yksi esimerkki niistä tuotteista, joissa teknologinen kehitys tekee fyysisestä tuotteesta tarpeettoman. Toinen arkinen lienee herätyskello, sillä moni käyttää kännykkäherätystä. Tai puhelinluettelo: numerot etsitään muuten kuin sivuja plaraamalla. Tietysti myös mekaaniset puhelinvastaajat jäivät jo viime vuosikymmenelle. Tallentavan digiboksin kanssa ei tarvitse nauhoja tai levyjä, joille pitäisi ohjelmat nauhoittaa. Cd-levyjen sijaan musiikin voi ostaa tiedostoina.

Erilaiset monitoimilaitteet yhdistävät toimintoja, mutta toisaalta edullinen teknologia saa hankkimaan myös erilisiä laitteita yhä enemmän. Esimerkiksi melkein jokaisella tuntuu nykyisin olevan digikamera, ja yhä useammalla kamera on myös puhelimessa.

Eli vaikka jotkut tuotteet poistuvat käytöstä, niin yhä uusia tulee tilalle. Tavaran määrä ei siis valitettavasti tätäkään kautta vähene: laskimen sijaan nyt voi ostaa vaikka sykemittarin.

Onko muilla lisää esimerkkejä fyysisistä tuotteista, jotka ovat korvaantuneet muilla keinoin?

9 Comments

  1. Heti ensi-istumalta mieleen tulee mm. YTV:n seutuliikenteen aikataulukirja, käteinen raha ( ainakin melkein 😉 ), Finnairin lentolippu ja pankkikirja..

  2. kuten Jyri sanoi, lentoliput ja ja käteinen… ja kynät/paperi on oikeesti nykyään aika vähän mulla käytössä. itsellä on vielä paperikalenteri mutta tuntuu että olen ainoa. lehtiä en tilaa enää, sama sisältö lötyy verkosta jossain muodossa. televisio, CD ja muut soittimet on korvaantuneet aika tehokkaasti myös 🙂

  3. Mullekin tuli ekana mieleen käteinen raha. Myös tiliote/pankkikirja on nykyään nettiversiona. Videoita mulla oli ennen isot kasat, mutta eipä niitäkään enää tule katsottua tai niille tallennettua. Kaikki menee digiboxin kovalevylle.

  4. Lienee ammatin kiroja, mutta käytän edelleen muistivihkoa, kynää ja laskinta. Haaveilen siitä, että kukkarossa olisi aina vähän käteistä. Mikään ei nimittäin ärsytä niin paljon kun jopa kahvikupillisen maksamiseen käyttää pankki/luottokorttia. Olenko erilainen vanhus vai vain fossiili?

  5. Ei herätyskello sentään ole tarpeeton, siihen on paljon mukavampi herätä kuin kännykän typerään piipitykseen. Eikä rannekellokaan; on ihanaa voida jättää kännykkä kotiin ja katsoa aikaa rannekellosta.

    Sitä paitsi pidän tietokonetta pois päältä silloin kun en sitä käytä, joten sen käynnistäminen jonkin laskutoimituksen tms. vuoksi tuntuisi vähän energian tuhlaukselta. Siksi puhelinluettelo on edelleen kätevämpi kuin netti, koska sen avaamiseen ei tarvita sähköä, eikä tarvitse odotella kun kone raksuttaa itseään käyntiin.

  6. Lankapuhelin, kämmentietokone, navigaattori, videonauhuri, MP3-soitin, DAT-nauhuri, värikopiokone, sanelukone, sanomalehti, aikakauslehdet, tietosanakirja, sanakirja, kamera ja videokamera osittain, kahvinkei..no ei, mutta kaikki muu löytyy puhelimesta tai tietokoneesta.

    Tuota puhelinluetteloa en tajua. Siitä asti kun tietokoneeseen tuli CD-asema, olisin halunnut puhelinluetteloni mieluummin rompulla. No, nyt se vaihe meni ohi ja kaikki on netissä. Silti varmaankin kaksi eri lafkaa taitaa painaa puhelinluetteloita Helsingin kaupunkilaisille yhä edelleen…

  7. Mulla on laskin, oikea kunnon laskin vielä, tosin sitä tarvitsee koulussa. Herätyskellokin on, ihan perinteinen viisari vielä! Paljon mukavampi herätä siihen kun kännykkään, siitä näkee ajan ilman kopeloimista ja tarvitsen muutenkin useamman herättäjä. 😀 Puhelinluettelo on kyllä turha! Viime vuonna laitoin postilaatikkoon oikein lapunkin ”ei puhelinluetteloita kiitos”.

    Laskut ja tiliotteet tulee paperina, ne on jotenkin konkreettisempia. Kynää ja paperia käytän monesti päivässä, muistilaput ihmisen tiellä pitää. Lehtiäkin tilaan muutaman (kotivinkki ja kodinkuvalehti). Televisio on myös, voipa olla poissa yhden tyhmälaitteen ääreltä siirtyessä toisen pariin. Cd:t on kyllä hautautuneet kellariin.

    Lyhyesti siis, jotkut pysyy, toiset ei. 🙂

  8. Kuten tästäkin keskustelusta voi havaita, niin tietysti tapoja on monia ja hyvä niin, että jokaisella on mahdollisuus löytää oma keinonsa eri välineistä. Kiitos vaan lisäyksistä!

    Monet sähköiset liput ovat siinä mielessä ärsyttäviä, että ne pitää joka tapauksessa printata. VR:n lipun voi sentään tilata matkapuhelimeen, mutta sekään ei kyllä näytä junissa olevan mitenkään nopeuttavan tarkastustoimintaa.

    Käteistä minulla kulkee mukana usein jonkun verran, ja kynistä ja muista perinteisistä muistiinpanovälineistä en vielä ole valmis luopumaan 🙂

    Exme, minulla on MacBook, joka on periaatteessa aina ”käyttövalmiina” eli sen kun vaan nostaa läppärin kannen. Macin kanssa ei siis tarvitse odotella käynnistymistä, joten laskin tai nettiyhteys puhelinnumeroiden etsimiseen on helposti ja nopeasti käytettävissä.

  9. Kännykkää ei ole edes tietääkseni kovin terveellistä pitää pään vieressä joka yö..