Kulutusjuhla

IL:n jutussa vapaaehtoisesti vaatimaton yksineläjä

Minua haastateltiin Iltalehden juttuun yksinelävien taloudesta. Minähän olen itse valinnut pienemmät tulot ja joutilaamman elämän sekä ”vapaaehtoisen vaatimattomuuden”. En siis todellakaan valita siitä, ettei käteen jää suuria summia, vaan arvostan vapaa-aikaa ja mielekkäitä työtehtäviä. Sitä paitsi se ansainnan arvioiminenkin on yrittäjänä vaikeampaa kuin palkansaajana: 700 euroa on minulle siis se minimi, jolla uskon tulevani toimeen, mutta rahaa on yleensä käytössä enemmän. Jutusta jäi pois esimerkiksi tuloerojen kasvun pohtiminen, joka huolestuttaa yhteiskunnallisella tasolla, samoin kuin globaali köyhyys. Kuvassa on siis lähileipomoni Avikaisen iso ruislimppu (hinta nykyisin 2 e): samasta leipomosta saa myös sinkkutalouteen sopivampi pieniä limppuja, reikäleipiä tai ruispatonkia. Avikaista olen kehunut Kulutusjuhlassa aiemmin. (Mari Koo)

10 Comments

  1. Mielenkiintoinen vuokrasopimus! 😉

    Ei tuo 700 euroa kuussa vuokran jälkeen mitenkään erityisen vaatimaton summa ole. Keskituloisella, asuntovelkaisella lapsiperheellisellä jää käteen saman verran, ellei vähemmän.

    • Pihlanmarjat taitavat edelleen olla happamia…
      Kun 700e:n ostovoima / kk sinkulla tuntuu liian suurelta?

      Toisaalta: asuntovelkaisuus ja lapsiperheellisyys ovat ihan yhtä vapaaehtoisia elämäntapavalintoja, kuin yksin vuokralla asuminenkin.

  2. Pasi, sattumalta elämä heitti mahdollisuuden solmia tällainen vuokrasuhde ja kun kissoista tykkään, niin mikäs sen mainiompaa 🙂

    Ei se 700 e/kk minustakaan ole mikään niin vaatimaton summa, olenhan toki opiskelijana tullut toimeen selvästi vähemmälläkin. Mutta paperilehden jutussa kerrotaan, että parhaimmillaan palkkatöissä bruttopalkkani oli 3 400 e/kk. Siitä jäi verojen ja vuokrankin jälkeen silloin käytettäväksi yli 1500 e (tosin en tuolla palkalla ollut kovin kauan, olisko ollut puolisen vuotta, ja sen jälkeen ensin anoin itseni osa-aikaiseksi ja sitten lopulta irtisanouduin kokonaan).

    Yrittäjänä minulla on jonkinlaiset tulostavoitteetkin, ja tuohon 700 euron summaan pääsemisen kautta maksan osaltani jo iloisesti verojakin yhteiskunnan pyörittämiseksi. Olenhan erittäin tyytyväinen siitä, että olen mm. saanut opiskella ilmaiseksi jopa pari korkeakoulututkintoa. Plus terveydenhuolto ja muut systeemit.

    Ja tietysti minulla on raha käytettävissä nimenomaan ja vain itseeni. Mitään lainoja minulla ei ole koskaan ollut, joten niistä ei tarvitse huolehtia.

    Oblomov, niin, kyse on omista valinnoista. Olenhan minäkin tienannut enemmän ja sitten vapaaehtoisesti siirtynyt pois vakipalkkatyöstä joutilaammaksi osa-aikayrittäjäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa jotain muuta.

    • Mari Koo, tapauksesi on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa preferoidaan itsenäistä ajankäyttöä eikä rahaa. Tällöin menetetty palkkatulo on ”oikeaa” rahaa, mutta saatu hyöty eli oman ajan lisäys ei ole hinnoiteltavissa ”oikeassa” rahassa. Elämän laadun parannus jää tällöin ”eksaktin” numeroidenpyöritys-taloustieteen kannalta vain subjektiiviseksi kokemukseksi, jolle ei anneta sen enempää merkitystä kansantalouden makromallissa.

      Teoriassa tilanne voisi olla toinen, jos esim. miljoona ihmistä menettelisi samoin kuin sinä. Mutta näin pitkälle ei nykytaloustiede uskalla ajatella, kun kaikki perustuu jatkuvaan kasvuun.

      • Sepä se: minulle aika on melkoisen arvokasta, tai siis se, että saan päättää itse, miten aikaani käytän. Hienoa on tietysti se, että saan jopa palkkaa sellaisista töistä, jotka ovat kiinnostavia, ja voin aikatauluttaa työntekoa melko vapaasti.

        Oma elämäntilanteeni voi muuttua, joten kenties jonakin päivänä olen taas peruspalkkatyöläinen. Toistaiseksi mennään näin.
        Kansantalouden nykymallin kannalta toimintapani olisi tuhoisa. Mutta toisaalta nykyinen länsimaalainen kulutustyyli on tuhoisa koko maapallon kannalta…

  3. Äläs tunge pihliksiä suuhuni. En sanonut, että summa olisi liian suuri, enkä kyseenalaistanut kenenkään valintoja. Suhteutinpa vain, kun IL:n jutussa puhuttiin ”vaatimattomasta summasta”.

    • OK, tulkitsin väärin kirjoitustasi, koska minähän en Iltapa*kalehteä lue. Joka tapauksessa, sorry!

      • Onkin tosi fiksua kommentoida kärkkäästi, ellei ole edes lukenut alkuperäisartikkelia, vaikka siihen oli linkki tarjolla.

        Mitä itse asiaan tulee, ei 700 kuussa vuokran jälkeen tosiaankaan kuulosta kovin vaatimattomalta, ainakaan jos pitää muut menot kurissa. Moni freelance-pohjalta työskentelevä yksinyrittäjä lienee vastaavassa tilanteessa, ellei huomattavasti tiukemmillakin.

  4. Minusta outoa oli Iltalehden kommentti vaatimattomasta summasta. Jos minulla opiskelijana jäisi 700 euroa vuokran jälkeen käteen niin eläisin todella leveästi. On toki totta, että joillekin summa on vaatimaton, mutta on myös lukemattomia ihmisiä joille summa olisi parempi kuin nykytilanne.

    Mutta ihan mielenkiintoinen juttu kuitenkin.

    • Yleisesti pienituloisuudesta keskusteltiin Kulutusjuhlassa viimeksi tammikuussa. Eli ”Pienituloisiksi laskettiin 708 400 henkeä vuonna 2007, ja tähän joukkoon yksinasuva aikuinen kuului, jos ansiot olivat alle 13 077 euroa.” Tuolla kommenttiosastossa pohdittiin aihetta hyvin, joten kannattaa tutustua sinne.

      Yksilötasolla meininki on tietysti muuta kuin tilastoissa, kun mukana on monta muuttujaa.