Jormanen asioi Munkkivuoren ostarin Fazerin kahviossa ikävin kokemuksin: ”Jätin salkkuni pöytään jossa oli iltapäivälehti ja menin tiskille. Maksaessani kassaneiti kysyi, oliko lehti minulla jo tullessani. Vastasin että se oli pöydässä. ”Pitää ostaa oma lehti.” ”En osta.” Maksoin ja join kahvini. En koskenutkaan pöydällä olevaan iltapäivälehteen. Poistuin pian ja lopullisesti.
Osa kahviloista jopa hankkii asiakkailleen lehtiä paikan päällä luettavaksi. Monet sallivat asiakkaiden ostamien lehtien kierrätyksen. Jotkut tosin keräävät pöytiin jätetyt lehdet nopeasti pois. Ensimmäistä kertaa osuin paikkaan, jossa asiakasta kielletään lukemasta pöydässään olevaa lehteä!!! Tämä ylihinnoiteltu kahvilaketju siis nettoaa myymällä samat lehdet useampaan kertaan tai aiheuttaa sademetsien ja ilmaston tuhon estämällä kierrätyksen.” (Mari Koo)
Shoppaile ilmaiseksi!
Ei voi olla totta. Tämä julkisuus tuskin ilahduttaa puljua. Pitääpä vinkata heille.
Haarukka
Olisi niin kiva, kun tuollainen Munkkivuoren Fazerin kaltainen kahvila olisi kiva ja kodikas paikka istua ja nautiskella jotain myös ympäristön asukkaille. Eipä ole! Juuri tuollaisia juttuja sieltä kuulee. Itse ostin sieltä aivan ylihintaisen teen (olikohan 4e), ja hunajasta olisi vielä pitänyt maksaa ihan kunnolla ylimääräistä. Ärsytti. Millä logiikalla sokeri kuuluu ilmaiseksi kahviin mutta hunaja ei teehen?