Kulutusjuhla

”Näitä katukansistoja tallaan”: samalla tallataan intialaisia työoloja

Myönnän, etten ole koskaan ennen uhrannut ajatustakaan katukansistojen alkuperälle. Pyöreät tai neliskulmaiset, valurautaiset katukannet ovat varsin huomaamaton, arkinen osa kaupunkielämää.

Finnwatchin raportti (tiivistelmä tai koko raportti pdf:nä) pakottaa katsomaan kadunpintaa syvemmälle eli katukansistojen alkuperään. Finnwatchin mukaan katukansistoja valmistetaan epäeettisissä olosuhteissa:

”Valimoissa työskenneltiin kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa 12-tuntisia työpäiviä noin 3200 rupian (vähän yli 50 euron) bruttokuukausipalkalla. Useimmissa tapauksissa palkka alitti valimo-alalle Länsi-Bengalin osavaltiossa ja siellä vielä erikseen suurkaupungeille säädetyn minimipalkan, eikä se riitä työntekijän ja hänen perheensä elättämiseen. Haastatellut kausityöntekijät kertoivat myös, että heidän välittäjänsä sai kolmanneksen heidän palkastaan ja ettei kellään näistä nk. paperittomista työntekijöistä ollut kirjallista työsopimusta, vakuutuksista puhumattakaan.”

Finnwatch selvitti myös, miten ja millä perusteilla suomalaiset kunnat katukansistojaan hankkivat. Kauniit puheet hankintojen eettisyyden painottamisesta näyttävät jäävän yleensä puheiksi.

”Osa kuntien virkamiehistä koki olevansa puun ja kuoren välissä: virkamiehen tulee toimia säästeliäästi, mutta jotkut heistä haluaisivat toimia myös vastuullisesti, tietää kansistojen alkuperästä ja tuotantotavasta eivätkä ostaa vain halvinta laatuvaatimukset täyttävää tavaraa. Osa heistä voi itse sisällyttää kriteereihin muitakin tekijöitä kuin hinnan tai laadun ”kokonaistaloudellisuuden” puitteissa. ”

”Toimintatapojen kirjavuus ja eettisyystietojen salailu ei ole kenenkään etu”

Kunnissa pidetään hankalana eettisyyden todentamista ja toteamista. Samalla tavallahan ajattelevat taviskuluttajatkin arjen hankinnoissa: ”Miten voin oikeasti olla varma, että tämä on muka parempi vaihtoehto kuin tuo toinen? Voihan se sertifikaattikin olla väärennetty!”

”Sosiaalisia ja eettisiä ehtoja voi kirjata ja kirjataankin jo tarjouspyyntöihin, mutta käsitys niistä vaihtelee ja horjuu. Entä miten ehtoja valvotaan? Kansiston tarjoaja on pantu vastuuseen alihankkijoidensa eettisyydestä ja todistamaan tämän kirjallisesti, haluamallaan tavalla. Halutessaan tiedon voi vaatia salaiseksi.
Eettisyyttä koskevien tietojen varmistus tulee tällä periaatteella vaikeaksi. Eettisyyteen kuuluu myös avoimuus, jota odottaisi sekä yrityksiltä että kunnilta. Pitkän päälle toimintatapojen kirjavuus ja eettisyystietojen salailu eivät voi olla kenenkään etu.”

Suomesta löytyy yksi katukansia valmistava valimo. Kuten monilla muillakin aloilla, niin myös valimoissa tuotanto on edullisempaa esimerkiksi Aasiassa. Kansistoja tulee myös Venäjän ja Valko-Venäjän alueelta.

Kyselyiden mukaan suomalaiset tietysti toivovat, että yhteiskunnan hankintoja tehtäisiin eettisesti. Katukansistot ovat vain yksi osa: mitä kaikkea mahtaisikaan paljastua, jos erilaisia hankintoja pengottaisiin samaan tapaan kuin tässä Finnwatchin raportissa? Kunnat ja valtio tekevät sekä rahallisesti että määrällisesti iso ostoja, jolloin niiden merkitys eettis-ekologisesti on tietysti merkittävä.

4 Comments

  1. Oon joskus lukenut NY Timesista tosi vaikuttavan ja vaikuttavasti kuvitetun artikkelin tästä. Löysin siitä verkkoversionkin vielä, kandee käydä katsomassa kuvat. Aika rajua: “We can’t maintain the luxury of Europe and the United States, with all the boots and all that,” said Sunil Modi, director of Shakti Industries.

  2. Hassua. En jotenkin edes ajatellut, että moiset kannetkin pitää tehdä jossain, ennen kuin asuin täällä yhden valimokaupungin nurkilla. Saint Gobain PAM (Pont-à-Mousson) tekee kansia vientiin ympäri maailmaa, ja työolot lienevät kohdillaan, länsieurooppalaisia lakeja kun pitää noudattaa. Ekologisuudestahan nyt en sitten sen kummemmin tiedä… Pitäisi varman vinkkaista Suomenkin kaupunkien päättäjille.

    Muutenkin, kuvittelisi että kansien rahtaaminen jostain lähempää olisi ekologisestikin parempi vaihtoehto.

  3. Qtea, wohoo, kiitos linkistä, todellakin vaikuttavaa materiaalia tuossa kuvakoosteessa. Valitettavasti…

    Stazzy, no nämähän ovat just niitä tuotteita, joiden alkuperää ei todellakaan suuremmin ajattele. Tämän jälkeen varmasti katselen katukansia uusin silmin. Kuljetusmatkat ovat tietysti yksi osa tuotteiden ekologisuutta, mutta loppujen lopuksi varsin vähäinen. Tässä tapauksessa tuotteet ovat toki painavia ja siksi hankalia kuljetella.

  4. Että oikein hankalana todentaa.. my god millaista selittelyä… Yksityisiä firmoja voidaan toki syyttää yhdestä ja toisestakin mutta ainakaan meidän talossamme ei toimittajalistoille ole asiaa jos joku firmamme toimeen valtuutetusta edustajasta ei ole käynyt auditoimassa toimittajaa jonka kanssa yhteistyötä ollaan virittelemässä ja omin silmin todentamassa sitä millaisissa olosuhteissa tuotteita valmistetaan.

    Okei.. onhan siinä toki vaivansa.. joutuu matkustamaan polvet suussa economyluokassa kaukoitään ja takaisin ja reissaamaan pitkin teollisuusalueiden takapihoja mutta ainakaan ei tarvitse vetäytyä 40-lukulaisen mutta emmehän me voinee tietää argumentaation taakse..