Kulutusjuhla

Tuoretiskien tuotteet syynissä: kalan tuoreuden tunnistamista ja hävikin välttämistä

Loppuviikon kotimaisia näkyviä kuluttajakeskusteluja on ollut tuoretiskien tila. Keskustelun käynnisti Hesarissa julkaistu mielipidekirjoitus, jonka kirjoittaja kertoi olleensa töissä kaupan kala- ja lihatiskillä ja nähneensä, miten vanhentuneita tuotteita käsiteltiin. Kalojen kohdalla kehotettiin väittämään, että eilen on pyydetty, vaikka kala olisi lillunut jo muutaman päivän tiskissä. Vanhentuvat lihat heitettiin marinadiin, jotta vanhentumista ei huomaisi.

Näitä juttujahan on kuultu pitkään, joten ainakaan itseäni tämä julkisuus ei ole yllättänyt. Kaupat tietysti kiistävät moisen, mutta elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylitarkastaja kommentoi, että jotain perää joidenkin kauppojen tuoretiskien vanhentuneissa tuotteissa voisi olla.

Viikonlopun aikana juteltiin aiheesta tuttujen kanssa. Todettiin, että varsin moni ei välttämättä edes tiedä, millaista tuore kala todella on. Syömme suuren osan kalasta paneroituna tai muuten muokattuna, eikä kovin moni esimerkiksi kalasta itse. Vaikea siinä sitten on arvioida, onko se ostettu file kalastettu eilen vai muutama päivä aiemmin.

Jos tuote on vielä hölvätty marinadilla, niin eipä se eväkkään laatu paljon näy.

Yhtä lailla tietysti monessa muussakin tuotteessa tietty oma aistinvarainen arviointi ruuan suhteen on kadonnut. Syynäillään parasta ennen -päiväyksiä, mutta ei välttämättä hajun ja maun perusteella osata järkevästi miettiä, voiko jotain syödä vai ei.

Kauppojen epärehellinen toiminta on tietysti väärin. Elintarvikkeiden hävikin välttäminen on kuitenkin järkevää, se vain pitäisi tehdä jotenkin toisin kuin huijaamalla.

Omalla kohdallani lihatiskit eivät elämääni vaikuta, koska en osta nykyisin lihaa. Kalaa hankin useimmiten torilta tai kauppahallista, mutta en nyt erityisen aktiivisesti. Toisinaan voin ostaa jotakin tuoretiskistä: niiden etu valmiiksi pakattuihin tuotteisiin verrattuna on se, että saa juuri haluamansa määrän.

Kemikaalikimarassa käynnistellään kuluttaja-aktivointia mm. seuraavasti:

  • ”Tuoretiskejä ei boikotoida, mutta jos sieltä löytyy vähänkään epäilyttävää, kysytään asiasta kaupassa isoon ääneen.
  • Reklamoidaan huonoista tuotteista. Jos tuote ei ole priimaa, kysymme ensin kassalta kuuluvasti, mihin voi valittaa nuhjaantuneesta kalasta tai happaman tuoksuisista kinkunsiivuista. Reklamaatio tehdään tuoretiskillä, siten että muutkin kuulevat.
  • Vältetään marinoituja tuotteita, ei anneta kauppaille mahdollisuutta vilunkiin.”

Lisäys seuraavana aamuna:

Evirasta ehdotetaan, että kaupan saamat huomautukset elintarvikkeiden laadusta tehtäisiin nykyistä näkyvämmiksi:

”Esimerkiksi kaupan ovessa oleva itkevää hahmoa kuvaava tarra kertoisi kuluttajille, että elintarvikevalvoja on huomauttanut kauppaa elintarvikkeiden laadusta tai tuoreudesta. Evirassa uskotaan, että julkinen häpeä olisi kehnosti hoidetulle kaupalle tehokkaampi rangaistus kuin pelkkä viranomaisten huomautus tai pieni sakko.”

9 Comments

  1. Tuore kala on äärimmäisen helppo tunnistaa. Se ei haise ”kalalle”. Se ei itseasiassa haise yhtään millekään. Kidukset, mikäli ne ovat paikallaan, ovat kirkkaanpunaiset. Kalan silmät, mikäli ne ovat paikallaan, ovat kirkkaat ja pulleat. Ja liha kimpoaa takaisin, jos sitä painaa sormella. Se ei missään tapauksessa saa jäädä kuopalle.

    Jos joku näistä kohdista ei toteudu, ei kala ole tuoretta, vaikka kauppias mitä väittäisi.

    Tosin kuopalle jäävä liha voi myös kieliä siitä, että kala on pyynnin jälkeen pakastettu. Tämähän on tilanne esimerkiksi Suomessa myytävän ”tuoreen” tonnikalan kohdalla. Mutta sitä voikin sitten miettiä, onko pakastettu kala tuoretta?

  2. Jep – tuoreen kalan tunnistaa heti (tosin itse olen ollut kalassa pennusta asti, joten kokemusta lienee karttunut)! Mieluusti kalaa ei ostetakaan tiskiltä tai jos, niin haistellaan (esim. silakka!) ja pyydetään käteen tunnusteltavaksi ja katsottavaksi – vaikka se hölmöltä tuntuisikin. Tosin myyjän pitäisi (!) osata arvostaa hyvää asiakasta, joka tulisi sitten toistekin.

    Mieluummin kala kuitenkin torilta tai vielä mieluummin Hakiksen hallin kalatiskiltä. Sieltä kun en ole kehnoa kalaa saanut ikinä.

    Älkää ostako niitä hemmetin vakuumiin pakattuja (käks, tyroksia alla, muovia päällä) kaloja kylmätiskistä! Ne eivät IKINÄ ole tuoreita, eivät todellakaan. Vakuuttaa kauppias mitä tahansa, siinä on jo monikin kylmäketju ehtinyt katketa ja siellä lilluva kala on kotiinkuljetettuna jo vanhaa.

  3. Joo, kokonaisten kalojen tuoreutta voi lähietäisyydeltä tarkastella jopa henkilö, joka ei suuresti kaloista ymmärrä. Harva tosin on Polgan tapaan aktiivinen ja pyytää kalat tökittäväkseen, valitettavasti.

    Mutta siis tarkoitin kommentillani myös sitä, että tuntuma tuoreen kalan makuunkin on kadonnut. Suuri osa kalamyynnistä taitaa nykyisin olla filettä (perustuoreustuntomerkkejä vaikea havaita) tai graavia, maustettua tai marinoitua, jolloin makukin muuttuu. Ja iso osa kalaruuista vedetään puikkoina, pullina tai muuten pitkällemuokattuna.

    Turisti, pakastetun kalan tuoreus onkin sitten oma juttunsa. Samoin tietysti se, onko järkeä roudata niitä fisuja ties mistä tänne asti ”tuoreina”. Pangasuksen popsiminen ei varmaan paranna käsitystä tuoreesta kalasta….

  4. Aivan. Mielestäni on jokseenkin järjen köyhyyttä yrittää olla fiini ja nassuttaa eksoottisia eväkkäitä, kun suomalainen kala on moninverroin eksoottisempaa nykypäivän aterialla ja ennenkaikkea tuoreempaa ja usein myös puhtaampaa ja turvallisempaa ravintoa.

    Tuoretta tonnikalaa, miekkakalaa ja muita erikoisuuksiahan voi sitten nautiskella vaikka ulkomailla käydessään, jos sattuu sellaiselle seudulle, josta niitä kalastetaan muutenkin.

  5. Mjooh, ihmettelen vaan, mihin häippäs yks-kaks hyvä ja tuore Itämeren turska kaupoista. Männävuosina sitä sai äärihalvalla ja tuoreena pilvin pimein – nyt vaan hallista ja harvoin… Oikein tehtynä hyvää ja halpaa perusmuonaa! Muistaakseni se vain häipyi, merestä.

    Samoin silakkaa naturel eli sellaisenaan kaipaan. Inhoan tehdasfilettä, teen itse taatusti nätimpää ja puhtaampaa (ja maukkaampaa jälkeä, nehän on pestykin, jäks!). Silakkahan ajetaan suoraan rehuksi, vaikka minä ja mammat ja papat ostaisivat sitä sellaisenaan monta(kin) kertaa – no ainakin kerran – viikossa!

    • Itämeren turska on ongelmallinen laji mm. ylikalastuksen takia. WWF:n mainio kalanostajan opas kertoo: ”Itämeren kannat ovat pienentyneet voimakkaasti historiallisista huipuista. Suurin ongelma on laiton kalastus ja se, että turskat kalastetaan niin pienikokoisina, etteivät ne ole ehtineet vielä lisääntyä.” Lisäksi ”Suurin osa maailman turskakannoista on ylikalastettuja ja lähes sukupuuton partaalla.”

      Eli turskaa on syytä välttää, vaikka sitä olisi jossain myynnissä. Vain Barentsinmeren turska on oppaan mukaan turvallista.

      Opas listaa myös lukuisia muita suositeltavia ja vältettäviä lajeja:
      http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/kalaopas_2009_meren_herkkuja.pdf

  6. Aivan… ilmeisesti sitä juuri tuolloin ylikalastettiin, mutta eihän siitä silloin puhuttu! Opin vain käyttämään sitä jo paljon aikaisemmin (lapsena, nuorena) ja muutenkin pidän ao. kalasta, vaikka kaikki eivät sitä ymmärrä. Täytyykin katsastaa, mistä tuo nyt pakkasessa oleva fisu on kotoisin, se voisi olla jopa Barentsinmereltä…

    Edelleen penään kokonaista silakkaa jokaiseen kalaa myyvään kauppaan!

  7. Turskan kutu ei Itämeressä onnistu, jos veden suolapitoisuus on liian pieni. Siihen taas vaikuttavat suolapulssit, joiden tulo on loppunut liki kokonaan 1980-luvun alun jälkeen:

    http://www.fimr.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/fi_FI/suolapulssit/
    http://www.fimr.fi/fi/ajankohtaista/uutisia_muualta/2003/fi_FI/965/

    (Tämä on nyt sitä WWF:n mm:ää. WWF kannattaa ottaa aina samoin kuin turska, cum grano salis, suolahippusen kanssa.)

    Toki ylikalastus vaikuttaa varsinkin nyt, kun turskanta uusiutuu muutenkin huonosti.

  8. Jätin siis turskat rauhaan, mutta hintatarkistus oli tehtävä: kotomainen fileroitu kirjolohi oli kilohinnaltaan täsmälleen sama kuin turska! En ostanut kumpaakaan… kirjolohi – tuota – onhan se siis kala, mutta olisi taas pitänyt tiedustaa kaikki: missä kasvatettu jne. En jaksanut, joten tofua kassiin ja kotiin ,D