Kulutusjuhla

Nykyiset ”punaiset alehintatarrat” kielletään elintarvikkeissa?

Tänä aamuna hämmästyin, kun luin, että Kuluttajaviraston mielestä viimeisiä myynti- tai käyttöpäiviä vetelevien elintarvikkeiden nykymuotoiset ”punaiset alehintatarrat” pitäisi kieltää.

”Viraston mukaan tuotteisiin pitäisi merkitä alennusprosentin mukaan myös uusi alehinta sekä yksikköhinta, eli litra- tai kilohinta.

Tämä edellyttäisi massiivista tuotteiden hintojenlaskuoperaatiota, joka tulisi kaupoille kalliiksi ja työlääksi.”

Kuluttajavirasto vetoaa siis hintamerkintäasetukseen. Mutta eikös tuo nykytapa ole ihan riittävä myös kuluttajalle? Tuotteissa on esim. se ”-30 %” -tarra, ja hyllynreunasta löytyy taulukko, josta voi tarkistaa, paljonko lopullinen hinta on.

Jos nyt tällaisen hintamerkintäasetuksen vuoksi hyvä käytäntö loppuu ja sen myötä biojätteen määrä kasvaa, niin pakko on viestiä sinne Kuluttajaviraston suuntaan, että terveen järjen käyttö olisi kuitenkin sallittua.

Moni köyhäilevämpi kuluttaja on kiitellyt, miten hienoa on, kun saa ruokaa halvemmalla. Harva lienee kokenut, että hintamerkinnät olisivat jotenkin niin epäselviä, että siinä tuotteessa pitäisi olla myös esimerkiksi uusi kilohinta.

Lisäys klo 16.50 eli ”Kuluttajavirasto ei kiellä elintarvikkeiden aletarroja”

Kuluttajavirasto on laatinut aiheesta oman tiedotteensa todeten seuraavaa:

Kuluttajavirastolla ei ole mitään sitä vastaan, että asiakkailla on mahdollisuus ostaa viimeistä myyntipäivää lähestyviä elintarvikkeita alennettuun hintaan. Ei ole kenenkään etu, että ruuat päätyvät roskiin, vaan että ne joko myydään kuluttajille halvemmalla hinnalla tai lahjoitetaan tarvitseville. Jos liike arvioi menekkinsä ammattimaisesti, alennuksella myytäviä elintarvikkeita jää joka tapauksessa vain pieniä määriä.

Kuluttajavirasto ei ole missään vaiheessa kieltänyt kauppoja käyttämästä aletarroja. Se on ainoastaan vaatinut, että asiakas näkee myös lopullisen myyntihinnan. Tämä käytäntö on toiminut vuosikausia hyvin esimerkiksi vaatteiden alennusmyynnissä. Nyt tavoitteena on löytää ratkaisu, joka soveltuisi sekä pienten kauppojen yksittäisiin tuotteisiin että suurempiin poistoeriin.”

Eli jos nyt oikein tulkitsen, niin esimerkiksi se, että kaupassa on esillä taulukko alehinnoista (kuten vaatekaupoissa), olisi myös Kuluttajavirastolle riittävä tapa aleprosenttien merkitsemiseen?

Tosin edelleen olen sitä mieltä, että nykykäytäntö on täysin riittävä ja sen verran voi alennushintoja laskea vaikka päässään, että ruokakaupassa pärjäisi.

Lisäys seuraavana päivänä:Hinnanalennustaulukko

Nappasin tänään kännykän kameralla kuvan S-marketin -30 % -hinnanalennustaulukosta. Laminoidulla A4:lle on mahdutettu hinnat 0,10 – 25 euroa alunperin maksaneille tuotteille kymmenen sentin välein. Tuon tarkkuuden luulisi riittävän niin kuluttajalle kuin nipottavalle Kuluttajavirastollekin.

Tällaisia taulukoita oli useita Hakaniemen Ympyrätalon S-Marketissa, ja kuten mainitsin, niin olen näitä muissakin kaupoissa nähnyt.

Lisäys 10. syyskuuta:

Kuluttajavirasto on julkistanut uuden tiedotteen, jossa pahoitellaan aletarrakohua ja jonka mukaan Päivittäistavarakauppayhdistys PTY ry on hyväksynyt aletaulukot.

PTY ry on nyt toimittanut Kuluttajavirastoon vastauksensa, jossa se kertoo hyväksyvänsä hintataulukot. Taulukoiden yksityiskohdista keskustellaan vielä erikseen.

Kuluttajavirasto ei aliarvioi kuluttajien kykyä laskea prosenttilaskuja – kyse on kuluttajan perusoikeudesta saada tietää hinta ennen ostopäätöstä. Kyse on myös kaupan halusta palvella asiakkaitaan. Yhteiskuntavastuullinen toimija osaa tehdä ympäristötekoja niin, että se haluaa panostaa myös kuluttajainformaatioon.”

9 Comments

  1. Asia taisi olla se että tuotteissa pitäisi lukea niiden absoluuttinen hinta. Kaupan pitäisi suorittaa laskutoimitus, eikä asiakkaan. Jutussa ”hintojenlaskuoperaatio” ei siis tarkoita hintojen alentamista.

    En huomannut että oranssia väriä, tai hintojen alentamista oltaisi haluttu kieltää. Tämä pitäisi tarkistaa kuluttajavirastolta.

  2. Aleksi, jep, olet ymmärtänyt aivan oikein: sinällään minunkin laatima otsikkoni on harhaanjohtava, mutta ajattelin, että lainausmerkeissä oleva termi avaa asian paremmin kuin otsikko ”elintarvikkeiden alennushintamerkintökäytännöt ovat kuluttajaviraston mielestä laittomia”.

    Kaupathan siis ovat ilmeisesti ilmoittaneet, että alehintalappujen muutos olisi sen verran työläs operaatio (kun jokaiseen tuotteeseen pitäisi sitten erikseen laskea se uusi hinta, myös kilo- tai litrahinta), etteivät siihen välttämättä lähtisi. Eli siis vaatimus voisi lopettaa alennusten käytön, koska kaupat kokisivat, että työn määrän kasvu vie ne edut, jotka alehintatarroilla on saavutettu.

    NIin, ja hintojenlaskuoperaatio ei siis todellakaan tarkoita hintojen alentamista 🙂 Hassua, jos joku sen nyt niin tulkitsee tuon perusteella. Eli kyse on siis siitä, että uusien kappale- ja litrahintojen laskeminen jokaiselle tuotteelle olisi iso homma.

  3. Mistä sinulle on syntynyt se virhekäsitys, että ”hyllynreunasta löytyy taulukko, josta voi tarkistaa, paljonko lopullinen hinta on”? Ei ole mitään taulukkoa. On vain punainen tarra, jossa lukee -30%. Mari K on ilmeisesti sitä mieltä, että kuluttajan pitää laskeskella päässään, paljonko on 0,7 x 2,69 euroa. Esimerkiksi.

  4. zxczxc, ainakin Alepassa ja S-marketissa nuo aletaulukot löytyvät. Koska ne ovat kaupat, joissa useimmiten asioin, niin olen niihin kiinnittänyt huomiota. Ei niitä varmaan kaikissa kaupoissa ole, mutta niiden avulla alennushinnat kerrotaan yleensä myös vaatekaupoissa. Eli jos kerran pitää vaatia lopullisia hintoja esiin, niin voitaisiin sitten vaatia noita alehintataulukoita kauppoihin sen sijaan, että se uusi hinta vaaditaan näkyviin erikseen joka tuotteeseen.

    Ja onko tuo laskeminen muka jotenkin mahdotonta? Jos ei omaan laskutaitoonsa luota, niin aika monelta löytyy laskin esim. kännykästä. 30 prosentin alennus on aika helppo hahmottaa eli noin kolmasosa hinnasta pois (ei minulla ainakaan ole tarvetta laskea uutta hintaa sentilleen).

  5. En kyllä ole itse missään vaiheessa kaivannut punaisten aletarrojen lisäksi taulukkoa. 50 % aletarra kyllä kertoo ainakin minulle riittävästi. Mutta jos lain takia on pakko oikeat hinnat ilmoittaan, niin tolppaan kiinitetyt taulukot voivat olla ratkaisuna.
    Hiukan vaikuttaa keinotekoiselta ongelmalta.

  6. Juu.. kuluttajavirasto ei tosiaan ole varsinaisesti kieltämässä aletarroja. Virasto vain vetäytyy lehdistötiedotteen taakse, pesee kätensä koko asiasta kuin parhain pyhimys ikään ja junttaa pilkuntarkkaa laintulkintaa joka kuitenkin käytännössä tullee tarrat ja kategoriset alennukset tappamaan.. Kuinka tyhmänä tuon tiedotteen kirjoittaja ihmisiä pitää ?

    Hirtehishumoristista että toisaalla juhlitaan hyviä pisa-tutkimustuloksia ja suitsutetaan koulujärjestelmämme osaamista ja toisaalla pidetään 50% alennuksen päässälaskemista ylivertaisen vaikeana juttuna.. *huokaus*

  7. Alennus on harvassa paikassa enää tuo -50%. Yleisesti alennetaan 30%. Vaikka suurin osa Kulutusjuhlan lukijoista osaa laskea päässä tuon laskun, se ei tarkoita, että kaikki osaisivat.

    Tässä ei kuitenkaan ole kysymys siitä, osaako kuluttaja laskea vai ei. Kysymys on siitä, että kuluttajalla on oikeus tietää ostamansa tuotteen hinta jo kaupassa.

    En usko, että yhdelläkään kaupalla on varaa luopua alennuksista. Alennukset tuovat asiakasvirtaa. Siwoissa taannoin lopetettiin alennusten käyttö päiväysvanhojen tuotteiden kohdalla, mutta asiakaspalutteen ja mediahuomion takia alennukset palautettiin (ja samalla koko ketjussa siirryttiin tuohon -30% käytäntöön). Jätemäärä oli myös käsittääkseni lisääntynyt, vaikka tarkempien tilausten piti pitää jätemäärä samana tai vähentää sitä.

    Kaupan henkilökunnan näkökulmasta olen iloinen, että kuluttajavirasto puuttui asiaan. Pelkillä aleprosenttilapuilla alennetut tuotteet ovat lisänneet huomattavasti hintatiedusteluja kassalla ja myymälässä. Jos rahasta on tiukkaa, se tarkka hinta on tärkeä. Ketään ei haittaa, jos hinta on tarkasti esitetty.

    Käytännössä käyttäisin itse mieluiten hinnoittelijaa, jolla jokaiseen tuotteeseen merkittäisiin alennusprosentti, kilo-/litrahinta ja tuotteen lopullinen hinta. Kaupoissa varmaan siirrytään kuitenkin käyttämään alennusprosenttilistoja, koska niistä aiheutuu vähiten työtä henkilökunnalle.

  8. päivää ennen -30% elintarvikkeet eivät kyllä lisää juurikaan kassavirtaa vaan vähentävät ainoastaan vanhenevien elintarvikkeiden hävikkiä ja jos hinnoittelutyön kustannukset nousevat uudelleenhinnoittelussa suuremmiksi mitä hinnoittelun säästämä hävikki niin en tarvitse kristallopalloa tietääkseni miten käy.

    Kauppias valitsee kustannuksiltaan edullisimman vaihtoehdon ja häviäjien joukkoon tipahtaa sekä asiakas, terve kaupunkilaisjärki ja ympäristö yleisellä tasolla.

  9. Ainakin meidän kakkoskaupassa on taulukot kaikkien tiskien päässä, josta voi katsoa ns. oikean hinnan. Toisessa ei ole, siellä alennus on aina 20 % tai 50 %, sehän on erittäin helppo laskea, jokaisen. En minä ainakaan mitään erillisiä lappuja kaipaa, en välttämättä edes taulukoita. Kunhan vaan myyvät edelleenkin pian vanhentuvia appeita halvemmalla!