Sekamelskassa köyhäillään suhteellisen tyytyväisenä: ”Olen joutunut viimeisen puolen vuoden aikana muuttamaan aika paljon kulutustottumuksiani. Vakiduuni on asia jota arvostan suuresti, mutta pieni palkka (alan keskiansioihin nähden) sekä suuri veroprosentti (asuntolainallisiin verrattuna) aiheuttavat sen, etten juuri rahalla mässäile. Arvostan silti enemmän vakiduunin mukanaan tuomaa elämän säännöllisyyttä kuin satunnaisen suuria freelancepalkkioita ja tietämättömyyttä siitä, onko huomenna töitä vai ei.
Ulkona en käy syömässä enää lainkaan. Ennen kävin lounastamassa tai päivällisellä monta kertaa viikossa – nyt vastaava toiminta kuuluu vain juhlapäiviin ja erityistilanteisiin. Vaatteita shoppailen aniharvoin, joudun säästämään jos aion hankkia joskus marraskuun tienoilla uuden talvitakin. Kampaajaan säästän myös. Matkoista ei tarvitse edes haaveilla, ja baari-illatkin onnistuvat vain, jos olen paikalla kuskin ominaisuudessa. Ellen sitten vedä armottomia pohjia ennen baaria 😉 Olen myynyt tavaraa kirpputorilla suuren sähkölaskun takia. Sen jälkeen olen käynyt saunassa vain kerran viikossa.
Kaupungissa käyn vain, jos sinne on oikeasti asiaa. Kahdeksan euron menopaluu -seutulipun hinnalla kun syö töissä kolme kokonaista päivää.” (Mari Koo)
Mane
mutta eikös asuntolainallisilla mene verohelpotuksesta huolimatta silti enemmän rahaa kuin asuntolainattomilla?