Kulutusjuhla

Hevosella pääsee

Irina K. miettii ympäristöystävällisempää tulevaisuutta: ”Jos mietitään todella ekologista kulkuvälinettä, sen tulisi kulkea vähällä energialla, siitä ei saisi tulla kasvihuonepäästöjä, vaan sen päästöt pitäisi voida käyttää jatkossakin hyväksi, esim. energiana johonkin muuhun käyttöön. Lisäksi sen valmistuksessa ei saisi kulua juurikaan luonnonvaroja. Ja kun se on kulutettu loppuun, se pitäisi pystyä hyödyntämään kokonaan. Hmm. Mikähän olisi tälläinen kulkuväline? Olisiko hevonen. Valmistuksessa ei kulu ylimääräisiä luonnonvaroja, polttoaine on kasviperäinen, päästöt voidaan käyttää lannoitteena, ja lopulta se voidaan hyödyntää esim. vaatteisiin ja ruuaksi. Ei ehkä yhtä nopea ja mukava, kuin auto, mutta varmasti parempi vaihtoehto, kuin mopo.” (Mari Koo)

4 Comments

  1. Maitolobbarien mukaan hevonen tuottaa 18 kg metaania vuodessa eli ei ihan päästeetön. (Lähde: http://www.valio.fi/maitojame/sailorehu09/11muu.htm)

  2. Ensimmäinen mieleen tuleva mutta tuossa on se, että hevosta pitää ruokkia silloinkin kun sitä ei käytä. Ja hevosen kokoinen elukka syö, noh, kuin hevonen (valitan haudastaan revittyä kielikuvaa) . Eli päivittäisessä käytössä ehkä, satunnaisessa käytössä ei niinkään hyvä. Tai sitten naapuruston yhteiskäyttöhevosia, niin hyötysuhde paranee. 🙂

    Polkupyörä kenties, muutama erilainen eri käyttötarkoituksiin. Mahdollisimman yksinkertainen, kevyt, vaihteeton citypyörä (tyyliin jopo) yhtenä, sähköavusteinen retkipyörä pidempiin ajoihin, ja täyskatettu nojapyörä, mahdollisesti sähköavusteisena sekin, vesikeleille. Toki noidenkin valmistukseen kuluu energiaa ja luonnonvaroja, mutta eipä se hevosenkaan valmistus ja ylläpito päästötöntä ole, kuten todettu.

    Mutta vakavasti, liikennevälineiden seuraava sukupolvi polttomoottoreiden jälkeen on on iso ongelma, johon ei valitettavasti ole olemassa yhtä isoa ratkaisua. Toki liikenteen kokonaistaloudellisuutta voidaan kehittää paljon ihan polttomoottoriteknologiankin pohjalta, ja omasta mielestäni avainasemassa tässä on autojen fyysisen koon pienentäminen. On täysin järjetöntä, että tänä päivänä tyypillisen 1-2 alle satakiloisen ihmisen siirtelyyn tarvitaan yli 1000kg metalli & muovimöykky.

    Ostajien asenteen lisäksi autokannan pienentämisen esteenä on kuitenkin, kaiken ilmastopuheen ja päästörajoitusten keskellä vähän ristiriitaisesti ajoneuvolainsäädäntö, joka välilisesti kasvattaa ajoneuvojen kokoa ja painoa (ja hintaa) edellyttämällä jatkuvasti lisääntyvää turvateknologian käyttöä. Liikenneturvallisuus on toki merkittävä asia sekin, mutta pääsääntöisesti jokainen tekninen turvaratkaisu, oli se sitten passiivinen (turvavyöt, turvallisempi korirakenne) tai aktiivinen (abs-jarrut, turvatyynyt, ajonvakautus), lisää auton painoa ja siten kulutusta.

    Itse kaipaisin lainsäädäntöön joustoa siihen suuntaan, että esim. nykyisten mopoautojen ja pienimpien ”oikeiden” henkilöautojen väliin saataisiin tarjontaa, jossa fokus olisi painossa, kulutuksessa ja hinnassa. Esimerkiksi ilman hienouksia olevia kolmi- tai nelipyösäisiä 1-2 henkilön umpikorisia miniautoja, jotka saisivat painaa enintään 600kg, kuutiötilavuus olisi alle litran ja huippunopeus enintään 100km/h, ja näille kevyemmät tyyppihyväksyntäkriteerit turvallisuuden osalta.

  3. Tuollaisia 600-800 kilon painoisia 500-900-kuutioisilla moottoreilla varustettuja autojahan valmistettiin Japanissa ja Euroopassa ahkerasti jo 70-luvulla ja 80-luvullakin vielä jonkin verran kunnes tämä ihmisten säikyttely ja kilpaturvavarustelu nappasi vallan ja nykyään ns. pikkuautotkin painavat saman verran kuin suurehkot loistoautot 70-luvulla. Toki moottoritekniikka on edistynyt, joten kulutus on saatu moderneissa diesel-moottoreissa puristettua juuri ja juuri samalle tasolle millä se oli 70-luvun lopun pikkuautojen bensiinimoottoreissa. Suurin säästö onkin saatu suurten autojen polttoaineenkulutuksessa, joka on painunut reilussa 30 vuodessa noin 20 litrasta alle 10 litraan sataa kilometriä kohden.

    Suomen lainsäädännön pitäisi todellakin muuttua, mutta itse lähtisin purkamaan ongelmaa vanhojen autojen modernisoinnin kautta. Lain pitäisi sallia vanhojen, vielä käyttökelpoisten korien käyttämisen alustana moderneille moottoreille. Nykyisellään tällainen moottorinvaihto on rikoksista kauhein – siinähän saadaan vanhalle autolle lisää elinikää ja autokauppa kärsii. Olisi hienoa jos vanhoihin autoihin annettaisiin lupa asennuttaa myös kaasulaitteistot, jolla moottori saataisiin toimimaan öljyn sijaan vähäsaasteisemmilla ja halvemmilla kaasuyhdisteillä.

    Tällainen modernisointimahdollisuus työllistäisi myös autokorjaamoja ja toisi lisää työpaikkoja ja piristäisi katoamassa olevaa teknistä osaamista Suomeen.

  4. Raiteilla kulkevat vehkeet ovat kyllä energiatehokkuudessaan ihan lyömättömiä. Ehkä palataan takaisin resiinoidenkin aikakauteen? Miten olisi kaupunkiin tehtävät ratikkaraiteet, joilla voisi mennä resinoilla?