Norppa osti uuden purkinavaajan, mutta ostoilon jälkeen kokee syyllisyyttä: ”Miksi, ostan uuden purkinavaajan, jos vanha toimii ja on tallessa.(useinhan(lue:aina) purkinavaajaa ei millään löydä, juuri kun sitä tarvitsisi) Mutta minäpäs olen kahden purkinavaajan loukussa, ja se on hyvin epäekologista kulutuskäyttäytymistä.
Mitä jos kaikki ihmiset ostaisivat kaikkea kaksin kappalein? Aina vain kaupasta uusi tavara, vaikka edellinenkin on vielä aivan hyvä. Siihen tämä maailma juuri kompastuu kun isommat ja isommat kotimme täyttyvät kaikella tavaralla.
Kauheaa. Eihän tässä nyt mistään satojen eurojen kimalletopista ollut kysymys, vaan pienestä keittötarvikkeesta. Mutta nyt niitä on sitten kaksi. Ei kukaan käytä kahta purkinavaajaa samaan aikaan, joten toinen niistä on aivan turhanpanttina.” (Mari Koo)