Kulutusjuhla

Autottomalla helsikiläisellä on varaa keskusta-asumiseen

Tepon laskemien mukaan autoton voi hyvin ostaa kalliimman asunnon Helsingissä: ”Autoliitolla on mainio autoilun kustannuslaskuri. Syöttelin sinne numeroita oman käyttö- ja makuarvioni mukaan (enhän minä tiedä, kuinka paljon sillä autolla tulisi ajeltua ja olisiko sellainen halvimman luokan Skoda riittävä pätemisentarpeiselle kolmekymppiselle) ja sain sen perusteella kuukausikohtaiseksi kuluiksi kuvitteellisesta autoilustani noin 400 euroa.

Osuuspankilla on puolestaan lainalaskuri, joka kertoo, miten paljon on varaa ottaa lainaa. Kun nyt panen tuon 400 euroa auton sijaan asuntolainaan (laina-aika 20 vuotta, korko 3,5%), on minulla varaa melkein 70.000 euroa kalliimpaan asuntoon.

Autottomalla on varaa asua lähempänä keskustaa. Lähempänä keskustaa ei tarvitse autoa. Kuinka ihana positiivinen noidankehä.” (Mari Koo)

8 Comments

  1. Sitten on tietenkin meitä onnettomia, jotka emme halua asua Helsingissä tai keskustassa, ja joita kyseinen positiivinen takaisinkytkentä ei sikäli voisi vähempää kiinnostaa. Tai tarkemmin ottaen, asunhan minä nytkin keskustassa, ruokakaupat, pankit, posti, kirjasto, apteekki ja muut maalaiskunnan palvelut ovat tuossa kilometrin säteellä. Mutta en halua asua niin ison kaupungin keskustassa, että autottomuus olisi muut realiteetit (työpaikka, harrastukset, julkinen liikenne) huomioon ottaen mahdollista.

    Mutta tuo autoliiton laskuri vaikuttaa kyllä pätevältä, en ole juuri nyt autonvaihtoaikeissa mutta syöttelin sinne parin kiinnostavan vaihtoehdon (pikkuautoja, toinen bensa ja toinen diesel) tiedot ja sain 20000 km vuodessa ja 5 vuoden pitoajalla kustannuksiksi jotain 20 sentin nurkilla kilometrille. Eli maksaahan se autoilu, mutta kyllä se antaakin. Ja valehtelisin jos väittäisin ettei minullekin oman auton merkittävä peruste ole sen antama vapauden tunne. En ole sidottu kenenkään muun menoihin tai aikatauluihin, jos aamulla tuntuu että nukuttaa, niin voi hyvillä mielin painaa torkkukytkintä ja nukkua sen vartin tai vaikka puoli tuntiä lisää kun ei tarvitse ehtiä bussille. Tämä tietysti oletuksella, että työnantaja sallii liukumisen 🙂

  2. Auton kustannuslaskuri ei anna valita pidempää kuin viiden vuoden pitoaikaa. Aion kyllä pitää autoni pidempään kuin viisi vuotta ja tämä taas laskee kustannuksia/km.

  3. Eikä ota huomioon vanhaa, käytettyä autoa.

    Ajossani on vuosimallin -98 hyvin vaalittu laadukas uusikaupunkilainen automobiili, jonka reaaliarvo on 1500 – 2000 €. Ostohinta autolle on ollut nolla euroa. Laskien polttoaineen, vakuutukset, huollot ja katsastukset, autolla tulee edullisempia kilometrejä kun esim. linja-autolla, jos en harrasta muuta kun epäsäännöllistä isommissa kaupungeissa käyntiä. Ja on paljon paikkoja, joihin ei pääse linja-autolla, esim. kesämökki.

  4. Nykyinen autoni on -01, ollut mulla nyt viitisen vuotta ja kilometrejä on tullut sinä aikana 130000. Laskeskelin vähän aikaa sitten käyttökuluja ja päädyin siihen, että ne ovat olleet luokkaa 0,055€ /km polttoaineeseen (diesel n. 5,5 l/100km) ja 0,05€ /km muut, eli vakuutukset, huollot, rengaskulut, käyttövero ym. Autoni arvo taas on pudonnut ostohetkestä noin 11000€, mistä tulee karkeasti 0,085€ /km, eli kokonaiskulut menevät tuonne samoihin 0,20€ nurkille kilometri, mitä tuo laskuri kertoo tutkimilleni uusillekin 5 vuoden pitoajalla.

    Mutta tosiaan, en ole autonvaihtoaikeissa ja nykyisen koslan kilometrit halpenevat koko ajan, koska arvonalenemisen merkitys 3-4 tuhannen autossa on enää vähäinen ja korjauskulutkaan eivät ole vielä pompsahtaneet. 2-3v voisi mennä hyvin vielä tällä nykyisellä.

  5. Käytetyn hyväkuntoisen tai merkkikorjaamolla täyshuolletun auton saa todellakin omakseen pitkälti alle 5000 eurolla, enkä oikein ymmärrä uusien autojen ostamista. Mikään ei taida olla huonompi sijoitus tässä maassa, paitsi rahan järveen heittäminen. Uuden auton hinta laskee kuin lehmän häntä karkeasti arvioiden ensimmäisten 10 vuoden ajan. Tämän jälkeen hinta pysyy suurin piirtein samana seuraavat 10 vuotta, kunnes alkaa taas harrastajapiirien kiinnostuksen herätessä nousta seuraavien 10 vuoden aikana.

    Kuten kerhotoveri manni, itsekin selviydyn autoilusta joukkoliikennemaksuja pienemmillä kuluilla. Ajaen yksin keskikokoisella ja mukavakyytisellä amerikanraudalla. Ainoana kiusana kaupungin keskustassa ovat tietenkin aivan ydinkeskustan poskettomat pysäköintimaksut. Nämä onnistuu onneksi kiertämään pysäköimällä auton hieman ruuhka-alueen ulkopuolelle ilmais- tai kiekkopysäköintipaikalle ja kävelemällä viimeisen kilometrin kohteeseensa.

    Summa summarum kahta asiaa en ymmärrä. Uusia autoja ja keskustassa ajamista. Mutta vaikka asuisikin kaupungin keskustassa, eikö koskaan tule varmasti tarvetta käydä keskustan ulkopuolella? Sukulaisilla maalla tai vaikka huonekaluliikkeessä ympäristökunnissa?

  6. Jos asuu keskustassa ilman autoa, niin kyllä sukulaisiin tai huonekaluliikkeisiin pääsee. Julkisen liikenteen lisäksi vaihtoehtoina ovat taksit ja auton vuokraaminen. Nämä ovat huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja kuin auton ylläpito, jos käyttöä on vähän.

  7. Tuollakin on mielenkiintoinen autoilun hintalaskuri:

    http://www.citycarclub.fi/page.php?id_page=125

    Kaupungissa asumisen hyvä puoli on, että on tarvittaessa tällaisiakin palveluita saatavilla, tässä tapauksessa yhteiskäyttöauto.

    Auton omistamisessa tulee harvoin laskettua mukaan KAIKKI kulut, siis ihan kaikki. Tarvikkeet, varaosat, korjaukset… mitä ”halvemmiksi” kilometrit käyvät auton vanhentuessa, sitä enemmän menee rahaa ylläpitoon. Asiaa ei tule mietittyä, kun ajatellaan että ”auto on kuitenkin omistettava”. Entäpä jos sitä ei tarvitsisi omistaa, vaan maksaisi ainoastaan käytöstä? Useimmille käy niin, että vuotuiset kilometrit putoavat puoleen. Minä ainakin sijoitan säästyneet rahat mieluummin vaikka asuntoon. Tai matkusteluun.

  8. Joo no tuo ylläpidon kalleus riippuu pitkälti autosta ja omasta harrastuneisuudesta. Merkkikorjaamoilla saa vähän erikoisempaan autoon palamaan helposti sen 1000-2000 euroa vuodessa mikäli kaikki akunvaihdosta lähtien teettää verstaalla. Mikäli tekee osan huolloista itse, säästää jo pitkän pennin. Tällä hetkellä säilytyksessä oleva harrasteautoni, vuosimallin 1995 Lada maksoi hankintavuonna 2001 noin 1500 euroa ja tuon jälkeen auton pakollisiin huoltoihin, renkaisiin ja muihin kuin polttoainekuluihin oli käytöstäpoistovuoteen 2009 mennessä kulunut noin 1500 euroa. Katsastus- ja vakuutusmaksuihin samalta ajalta paloi rahaa noin 4000 euroa. Ajoa autolle kertyi vuodessa keskimäärin 8 000 kilometriä.

    Yhteensä noin 64 000 kilometrin matkoihin kului siis 7000 euroa rahaa + polttoainekulut, noin 700 euroa (64 000 km, 10l/100km, 95E 1,1e/l). Kuten tästäkin nähdään, kuten anttik sanoikin, että autossa on paljon piilokuluja, pääasiassa vakuutusmaksuja, joita harva laskee auton käyttökustannuksiin mukaan. Mikäli olisin tyytynyt kaikki nuo kahdeksan vuotta TKL:n linja-autoihin kuukausikortilla, olisin selvinnyt 3840 eurolla eli noin puolella summalla. Suurimman osan ajasta asuin kaupungin keskustassa lähellä työpaikkaa ja koulua ja ajoni oli joko ns. viihteellistä tai pitkän matkan ajoa, joista molemmat ovat vaikeasti korvattavissa linja-autolla tai taksilla.

    Mutta ajatelkaapa mitä tuo kahdeksan vuotta olisi tullut maksamaan uudella autolla… Jos vaihtoehdot ovat uusi auto tai linja-auto / taksi / vuokra-auto, valitkaa jälkimmäiset. Paitsi jos suonissa virtaa tämänkin verrna bensiiniä, ettei vain voi pysyä pois autoharrastuksista ja huviajelusta, silloin omalle autolle ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja. Tunnustan siis, että kohkaukseni on usein varsin puolueellista näissä asioissa. 🙂