Uusi Musta -sivuston Katja kartoittanut energiajätteen keräyksen ja hyödyntämisen ongelmia: ”Energiajätettä ei kerätä pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi) kuin vaivaisella neljällä Sortti-asemalla. Alueellisissa keräyspisteissä, joissa kerätään lasia, metallia, nestekartonkia ja paperia, energiajätettä ei oteta ollenkaan vastaan ja pk-seudun 70 000 kiinteistöstä vain 2000 – eli alle 3% – lajittelee energiajätettä. Mitä ihmettä?  HSYn jätehuollon johtajan Petri Kouvon mukaan kaikki on alkanut vääristä ratkaisuista 80-luvulla. [- – -]

Pihvi lienee kuitenkin siinä, että energiajätten keräys ei ole taloudellisesti kannattavaa.

HSY:n jätehuollon käyttöpäällikkö Marjut Mäntynen kertoo, että energiajätteen keräys on normaalijätteen käsittelymäärään verrattuna nappikauppaa ja HSY joutuu jopa subventoimaan eli kattamaan sekajätteen käsittelyllä energiajätteen keräyksen kustannuksia, jotka aiheutuvat ulkoistetuista kuljetus- ja käsittelyprosesseista (HSY:llä ei siis ole omia jäteautoja eikä käsittelylaitosta ja lopputuote kuljetetaan rinnakkaispolttoon paperitehtaisiin Anjalankoskelle, Tervasaareen tai Raumalle). Vuonna 2014 homma menee uusiksi, kun Vantaan Energian viereen valmistuu uusi jätteenpolttolaitos (ympäristölupa on jo myönnetty), jossa on sekajätteen polttoon sopiva massapolttokattila ja jonka energiatehokkuutta lisätään maakaasulla. Miksi ihmeessä valittiin juuri sähkön tuotannon kannalta huonon sähköhyötysuhteen massapoltto varsinkin kun pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa kaukolämmöstä? Realismia vai säästöjä? Massapoltossa pääsee tietenkin helpommalla, sillä hyvälaatuisen energiajätteen laadun varmistaminen edellyttää kuluttajien opastusta ja tiedotusta ja sitä yksityistä käsittelyä kierrätyspolttoaineeksi. (Mari Koo)