Kulutusjuhla

Lähiruokaa, luksusmakuja ja tuoreita leipomuksia helsinkiläisille

Eilisessä Hesarissa oli Kaupunki-sivuilla juttu siitä, miten lähiruoka tekee uutta tuloaan Helsinkiin. Samaa aihetta on käsitelty mm. Ruokatiedon uutisessa ”Kokit hyödyntävät kontaktejaan pientuottajiin ryhtymällä ruokakauppiaiksi”.

Kyse on siis siitä, että Helsinkiin on avautunut yhä lisää pieniä myymälöitä, jotka tarjoavat kotimaisia pientuottajien valmisteita.

Juuren Puodista sunnuntaiherkut

Viimeisin kaupoista on Juuren Puoti, jossa itsekin piipahdin pari viikkoa sitten. Itäsuomalaisena oli pakko ostaa vatruskat ja sultsinat, muuten tyydyin vain ihailemaan kivanoloista kauppaa.

Hinnat ovat tietysti korkeammat kuin perusmarkettikamassa, mutta palvelu on miellyttävää ja tuotteet huolella valittuja.

Juuren Puodissa on vieraillut myös Hanna:

”Juuren Puotiinhan ovat ehtineet jo monet muutkin ruoasta puhuvat ja epäilemättä sinne löytävät tiensä vielä monet monituiset muut. Sietääkin löytää, sillä valikoima varioi kivasti esimerkiksi sen Maatilatorin valikoimasta, toki yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Tarjolla on tietysti vaikka mitä, mutta minä kehottaisin menemään etenkin villiyrttien ja kylmätiskin tuotteiden perässä.”

Herkkuleipomuksia ja brunssia Crustumissa

Eteläisemmän Helsingin uusista elintarvikemyymälätuttavuuksista on pakko mainita myös leipomo-kahvila Crustum(Pursimiehenkatu 7).

Siellä olen istunut brunssilla (12 e, kuvassa brunssin pöytää) pariin otteeseen: hiukkasen ahdasta silloin, kun kaikki muutkin haluavat paikkaan nauttimaan viikonloppuaamiaisen, mutta leivät ja sämpylät ovat herkkua. Ja kahvi on hyvää.

Lähileipomot Avikainen ja Kannisto

Hesarin eilinen juttu nosti isosti esiin Avikaisen leipomon, joka on Kalliossa Torkkelinmäellä. Tätä lähileipomoani olen kehunut ennenkin: kahdeksankymppinen Elvi Avikainen on usein myyntitiskin takana ja mikäs sen hienompaa kuin käydä ostamassa lämmin, paperiin kääritty ruisleipä.

Mainittakoon helsinkiläisistä pienemmistä leipomoista vielä sen verran, että Kanniston leipomo on avannut viime vuoden puolella uuden myymälän Lasipalatsiin.

3 Comments

  1. Mikä onkaan lähiruokaa?Onko meille Helsinkiläisille lähiruokaa Vaaralassa tuotettu teollisuusleipä, vähän kauempana Virossa metsästetty villisika vaiko sittenkin satojen kilometrien päässä jossain itärajalla tai pohjoisessa tuotettu pientuottajan poronliha tai karjalanpiiras. Onko kysymys vain mielikuvista vai välitämmekö hiilijalanjäljestä todella?

  2. Lähiruoka on usein ympäristölle haitallisempaa kuin kauempana tuotettu. Halvin ruoka on yleensä tuotettu vähimmillä resursseilla ja päästöillä, esimerkiksi olosuhteissa, jossa vähemmät lannoitteet, lämmitys, ruokinta ja sisälläpito ovat tarpeen.

    Tutkijoiden mukaan käsitettä lähiruoka käytetään lobbaamaan ”ihmiskunnalle fundamentaalisen haitallista” protektionismia. Sen sijaan maataloustuista luopuminen ja vapaakauppa antaisivat tehokkuuden ohjata tuotantoa, mikä säästäisi rahaa ja ympäristöä. [2]

    http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hiruoka

  3. Ekoisti on kyllä oikeassa siinä, että lähiruuan valtti ei useinkaan ole ekologisuus tai alhaiset hiilidioksidipäästöt. Itse suosin esim. mainittua lähileipomoani siksi, että leivät ovat aidosti todella maukkaita ja haluan myös kannattaa sitä, että jatkossakin saisin ostaa tuoretta leipää kodin läheltä.
    Lähiruualle käsittääkseni kehitellään jonkinlaista määritelmää, mutta mitään virallista titteliähän sille ei ole.