Kulutusjuhla

Miniasunnoissa tila käytettäisiin tehokkaasti

monday 5. aprilta 2010 klo 13.58 kirjoittajana Mari Koo

Pari viikkoa sitten Hesarissa oli kiinnostava juttu tarpeesta miniasunnoille (21.3. F1, maksullisessa arkistossa). Suomalaiset haaveilevat isoista asunnoista, mutta todellisuudessa mm. energiansäästösyyt ja yhden hengen kotitaloudet asettavat vaatimuksia pienten kotien rakentamiselle.

Eivätkä suomalaiset asu asuntosuunnittelun professorin Markku Hedmanin mukaan nytkään ahtaasti, vaikka näin väitetään. “Jos lasketaan mukaan vuoden ympäri lämmitettävät kesämökit, meillä on todella paljon neliöitä per nuppi.”

Itse olen joskus päässyt käymään purjeveneessä ja ihaillut, miten pieneen tilaan on saatu mahtumaan monia eri toimintoja: keittomahdollisuus, makuutila, säilytys- ja ruokailutilaa… Sen myötä olen pohtinut, miksei näitä tilansäästöratkaisuja hyödynnetä pienissä kodeissa.

Hesarin jutun perusteella toiveita uusista tuulista kuitenkin on. Lattiapinta-alan sijaan pitäisi puhua asunnon kolmiulotteisuudesta.

“Sisustusarkkitehdeilla on kosolti keinoja, joilla pikkukoti saadaan toimivaksi. Kattoon voi ripustaa tavaroita ja säilytettäviä kalusteita, jotka tarpeen tullen lasketaan alas kuin teatterin lavasteet.

Sängyn voi taittaa päiväksi seinää vasten niin kuin laivahytissä. Kaikkien ovien yläpuolelle kannattaisi rakentaa säilytyspaikkoja.

Pesuallas voidaan asentaa wc-pöntön päälle, jolloin veden voi käyttää vessan huuhteluun.

(Future Home -instituutin projektipäällikkö Antti) Pirinen kehittelisi pikkuasuntoihin omat kalustemallinsa, jotka voi panna helposti kasaan sekä pinota päällekkäin ja sisäkkäin.

Sänkyjen sokkeliin ja tuolien alle syntyy helposti säilytyspaikkoja. Vanhat klaffipöydät ja -piirongit pitäisi ottaa jälleen tuotantoon.

Valaistus ja tietokoneiden tarvitsemat verkot voitaisiin sijoittaa rakenteiden sisään.”

Tätä kirjoittaessani silmäilen 27 neliön asuntoani. Kyllä tännekin kummasti lisätoimivuutta toisivat nuo erilaiset säilytysratkaisut ja vaikka katonrajan hyödyntäminen. Yhdelle ihmiselle tilaa on mielestäni riittävästi, erityisesti nyt, kun teen työni työhuoneella, mutta asunto voisi olla käytännöllisempi. Epämääräisiä tavaraläjiä on kaappien päällä ja nurkissa (eli yksi syy tunteella kaappitilan vähyydestä on yksinkertaisesti se, että tavaraa minulla on liikaa).

Jutussa kaivataan näihin kaupunkeihin ja palveluiden äärelle mahdollisesti rakentuviin miniasuntoihin myös hyviä yhteistiloja.

“Miniasuntojen täydennykseksi tarvitaan Hedmanin ja Pirisen mielestä ehdottomasti yhteistiloja.

Nykyisin yhteistilat ja porrashuoneet on nipistetty omistusyhtiöissä minimiin, koska asunnon ostaja maksaa rakennusliikkeelle vain asunnon myytävistä neliöistä.

Professori Hedmanin mielestä tarvitaan uusi tapa laskea neliöitä, jotta monipuolisia yhteistiloja saataisiin syntymään.”

Onneksi omassa talossani on pyykkihuone, jossa on myös toimiva varausjärjestelmä. Ja takapiha, jota itse käytän kesällä paljon, sillä pääsen sinne loikkimaan ikkunastani. Mutta edelleen harmittaa esimerkiksi pyörävaraston puute.

Be Sociable, Share!

7 kommenttia kirjoitukseen “Miniasunnoissa tila käytettäisiin tehokkaasti”

  1. manni says:

    Samaten asuntovaunuissa ja -autoissa saadaan pieneen tilaan paljon toimivuutta.

    Yksi haaste on kanssa pienempien asuntojen haluttavuuden lisääminen, etenkin siellä, missä neliöhinnat eivät ole taivaissa (pääkaupunkiseudun ulkopuolella). Aika monet ostavat ensiasunnoikseen isoja ok-taloja, vaikka kaksio – kolmio riittäisi hyvin.

  2. Sampsa says:

    Just eilen googletin ja yritin etsiä kauppiasta joka haluaisi myydä minulle taitettavan parisängyn. Siis sellaisen seinää vasten taitettavan. Ei löytynyt. Ameriikasta saisi ostettua mauttoman näköisiä Murphy-sänkyjä, mutta se ei auta jos asuu Suomessa ja haluaisi tyylikkään ja modernin version. Niin ja parviratkaisujakaan ei haluta myydä. Suomessa parvi tarkoittaa vielä ala-asteikäisen kerrossänkyä. Surkeeta.

  3. moody says:

    Muutin kuun vaihteessa uuteen kämppään ja pääsin ihmettelemään, miten eri tavalla neliöitä voikaan käyttää. Aikaisemmin asuin 28 neliön 1h+kt (keittotaso), joka oli rakennettu 2005 (pohja: http://www.hoas.fi/tjpics/27801004.gif). Nyt asun 33,5 neliön 1h+kk (keittokomero), joka on rakennettu 1971 (pohja: http://www.hoas.fi/tjpics/18901002.gif).

    Uusia talojahan koskevat esteettömyysmääräykset, jotka johtavat esimerkiksi kylpyhuoneisiin, jotka meillä päin tunnetaan “sitsivessoina”, koska ne ovat niin isoja, että niissä mahtuu sitsaamaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitsit, http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=9863).

    Toki uusi kämppäni on 5,5 neliötä suurempi kuin edellinen, mutta sen tilan vie jo pelkkä keittokomero. (En tiedä, lasketaanko uuden kämppäni neliöihin myös parveke. En usko, koska se vie helposti jotain 6-8 neliötä.)

    Kuten pohjistakin jo näkee, tämä uusi kämppä on jollain tapaa enemmän “oikea” asunto, jossa on selkeä eteinen, huone ja keittiö. Keittokomero tosiaan on oikeastaan pieni keittiö; siellä on kaappitilaa enemmän kuin keksin käyttöä ja sinne mahtuu hyvin parin hengen ruokapöytä.

    Muutoinkin uudessa kämpässäni on reilusti kaappitilaa. Huoneessa on isot (ja korkeat!) tanko- ja hyllykaapit sekä eteisessä yhtä isot siivouskaappi ja toinen tankokaappi. Plus vielä erikseen naulakko. Eteinen on myös sen verran tilava, että pakastimeni päätyi sinne.

    Entiseenkin kylppäriini olisi periaatteessa mahtunut pesukone, mutta tila oli sen muotoinen, että pesukone olisi saanut siitä ahtaan oloisen. Nykyinen kylppäri oli kätevällä tavalla pitkulainen, ja tila on jaettu suihkun sermeillä “vessaan”, “kylpyhuoneeseen” (eli suihkuun) ja “kodinhoitohuoneeseen” (eli pesukoneen tilaan). Pesukone ei ole tiellä, koska se on perimmäisenä. (Suihkun sermit ovat läpinäkyvät, joten kylppärin ikkunasta tuleva valo valaisee koko tilan.)

    Edellisessä kämpässä en olisi ikipäivänä voinut kuvitella asuvani loppuelämääni; sen sijaan tämä nykyinen on niin näppärä ja hyvin toimiva, etten näkisi mitään ongelmaa asua täällä vaikka kuinka pitkään (siis niin kauan, kun asuisin yksin). (Opiskelijayksiöissä on kahden vuoden rajattu asumisaika.)

  4. Matti says:

    Tuo piiloon taitettavien sänkyjen puute on kyllä hämmästyttävä. Tosin itsekin ratkaisin yksiössäni nukkumisongelman sohvasängyllä. Pienellä petauksella asunnon sai muutettua makuuhuoneesta viihtyisäksi olohuoneeksi.

    Toki jos remontti- ja rakennustaitoa löytyy, niin voihan tuollaisen seinälle taitettavan sängyn askarrella suhteellisen pienellä vaivalla itsekin. Lähtökohtana voi käyttää vaikka jotain kierrätyksestä tai kirpparilta löydettyä runkoa, johon tekee maalatusta vanerista pohjan. Jalat voi saranoida siten, että ne taittuvat pohjan myötäisiksi kun sänky nostetaan pystyasentoon.

    Seinämateriaalista ja sängyn painosta riippuen sitten pultataan runko sopivin järein saranoin kiinni seinään tai seinälle rakennettuuihin tukirakenteisiin. Ja kun tekee itse, voi sängyn pohjasta tehdä mieleisensä ja maalata tai tulostaa pohjaan vaikka taideteoksen tai veroilla pohjan jollain hienolla kankaalla, jolloin seinälle nostetun sängyn laidat toimivat kuin kehyksenä tälle sisustuselementille.

  5. Jokivaris says:

    Pohjaratkaisuissa on tosiaan eroja, mutta se mitään pieniin neliöihin ei oikein millään saa on avoimen lattiapinnan tuoma tilan tuntu. Alle 30 neliön kämppä on yhdenkin ihmisen tavaroilla yleensä aika kauttaaltaan kalustettu. Ja toisaalta kattoon ripustetut tavarat tekevät tilasta helposti ahtaan ja varjoisan tuntuisen.

    Ainakin näin laiskana siivoajana minulle on merkittävää, että tila ja kalusteet ovat selkeitä, mahdollisimman vähän pölyä kerääviä ja helposti siivottavissa. Tämän vuoksi minä olen pyrkinyt kalustamaan kämppäni siten, että avohyllyjä on vähän ja ovellisia kaappeja paljon, ja kaikki huonekalut on joko kiinnitetty seinään irti lattiasta tai varustettu pitkillä kapeilla jaloilla, jotka eivät haittaa imurointia tai moppausta. Ja makuuhuone pitää olla ehdottomasti erillinen, ettei sängystä lähtevä pöly sotke koko kämppää.

    Asuntoja kun olen katsellut, niin olen ihmetellyt miten paljon neliöitä monessa asunnossa on hukattu a) eteiseen ja b) makuuhuoneeseen. Nykyisessä kämpässäni (40m2 2h+kk) on noin 2×3,5 metrin eteiskäytävä, joka on suurelta osin käyttökelvotonta tilaa ja makkarissa olisi tilaa vaikka kahdellekin isolle sängylle, kun taas keittiö on jopa keittokomeroksi ahdas ja vähän huonosti suunniteltu. Mulle riittäisi makkarin kooksi aivan hyvin sellainen 3×2,5m, johon jäisi n. 0,5m tilaa (180cm) sängyn ympärille ja eteinen saisi olla mahdollisimman pieni, ja sitten taas näin säästyvät neliöt voisi käyttää kylppäriin, keittiöön ja olohuoneeseen.

  6. Mari Koo says:

    Minähän en nykyistä asuntoani juuri ole sisustellut, sillä sen piti olla vain väliaikainen. Nooh, nyt siinä on asuttu jo 2,5 vuotta 🙂

    Tietysti ihmisillä on eroja siinä, mitkä tekijät koetaan tärkeiksi asunnossa. Siksi pitäisi olla tarjolla noita muunneltavia ratkaisuja. Itselleni esimerkiksi nykyisin iso ruokapöytä tuntuu tärkeältä, vaikka asun yksin: on mukavaa, että voi kutsua isomman joukon kylään ja tarjoilla syömiset kunnon pöydän äärellä. SIksi tuntuisi hankalalta muuttaa esim. sellaiseen yksiöön, jossa olisi pieni, erillinen keittiö ja sitten toinen huone, johon suunnilleen mahtuisi sänky. Eli olen jonkinlaisen keittonurkkauksen tai avokeittiön vankka kannattaja 🙂

    Nokkelille ja osaaville varmasti löytyy tilansäästöratkaisuja, mutta me vähän vähemmän osaavat tarvittaisiin enemmän tukea tilansäästöön. Toki esim Ikea markkinoi monia pienen tilan ratkaisuja.

  7. Polga says:

    Seinään kiinnitettäviä sänkyjä kannattaisi kuuluttaa “Halutaan ostaa” -systeemillä. Ent. miesystävän kotona oli aika hieno parisänky, jonka jalkoina toimivat pyöreät “jakkarat”, joille päiväksi laitettiin tyynyt päälle (2 kpl siis). Sänky oli puolestaan kehikossa, jonka mol. puolin oli kirjahyllyä kapea pätkä. Eli vaati kyllä tilaa, mutta mahtui normaalimakkariin hyvin ja oli aika hieno, liekö ollut peräisin 70-luvun puolelta! Ja kotimainen oli, ostettu ihan eikä teetetty, joten voisi jostakin löytyäkin.

Kommentoi