Jenni kirjoittaa aikomuksestaan ryhtyä intuitiiviseksi ruokailijaksi: ”
Jos haluan syödä kaksi litraa jäätelö, syön sen mitään ajattelematta, ainoastaan nauttien. Jos jonainen päivänä ei tee mieli syödä mitään, en syö. Jos tekee mieli syödä raejuustosalaatti, syön sen. Haluan olla täysin vastuuton ja ajattelematon ruoan ja syömisen suhteen, koska haluan elää, en ahdistua. [- – -] Tämä koko juttu on osa suurempaa elämänasenteen muutosta, jota olen läpikäynyt jo vuosia: siihen liittyy mm. kasvissyönnin lopettaminen ja boikotoinnin hylkääminen.
Ennen boikotoin vaikka mitä epäeettisiä firmoja ja tuotteita sekä stressasin asioista, joihin en voi vaikuttaa. Nyt en boikotoi koskaan yhtään mitään. En edes välitä ilmaston muutoksesta tuon taivaallista. Haluan aivopestä itseni pois teini-iän aivopesuista ja olla syntinen, mutta ah niin onnellinen.” (Mari Koo)
Shoppaile ilmaiseksi!
Asiaa! Tuota ajattelutapaa kohti minäkin pyrin. Sisäinen perfektionistini vaan hangoittelee vastaan.
Matti
Teini-iän uho vaihtuu aikuisiän vastareaktioksi. Tämä tapahtunee jossain määrin jokaisella meistä, mutta en pidä itse asioiden liiallisesta kärjistämisestä tai ääriliikkeistä edes ekologisen ajattelun suhteen. Kultainen keskitie on omasta mielestäni se henkisen hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto ainakin itselleni. Voin tavoitella parempaa elämää ja ekologisempaa elämäntapaa, mutta en aseta siitä itselleni palloa jalkaan. Nihilistinen hällä-väliä-toiminta saattaa sekin olla tavoitteena stressaava, jos ei anna sisäisen hyväntekijänsä välillä kukoistaa 🙂