Kulutusjuhla

Limanuljaskat maistuivat nimestään huolimatta

Eilen sunnuntaina Paloheinän ulkoilumajalle Helsinkiin kokootui 15 reippaan sieniretkeilijän joukko. Esittäytymiskierroksella kävi ilmi, että mukana oli niin ensikertalaisia kuin sienestyskonkareita.
Lempisienistä puhuttaessa vilahtelivat esimerkiksi suppilovahverot, kantarellit, herkkutatit, ukonhatut ja lampaankäävät.

Minä ja Matti tulimme paikalle sen verran ajoissa, että ehdittiin tehdä kymmenen minuutin mittainen kävely ja sientenpoiminta Paloheinän metsikköön. Näin saatiin sopiva otos sieniretken alkupuheisiin eli esittelyyn pääsivät mm. herkkutatti, haperot, pulkkosieni, valevahvero, kangasrousku ja limanuljaska.

Teoriaosuuden jälkeen suunnattiin metsään. Paloheinä on suosittua ulkoilualuetta, joten tietysti myös tunnetuimmat ruokasienet katoavat melko helposti muiden poimijoiden mukaan. Mutta kyllä saalista silti saatiin: esimerkiksi limanuljaska on ilmeisesti monille tuntematon, vaikka se on nimestään huolimatta hyvä ja helposti tunnistettava ruokasieni.

Omaan sankooni kertyi toiselle puolelle nimenomaan limanuljaskoja. Toiseen osioon keräsin rouskuja: karva-, haapa- ja mustarouskuja.

Jotkut olivat löytäneet pieniä suppilovahveroita, joku toinen mahtavan herkkutatin.

Sieniretkeilyn päätteeksi noin puolet joukostamme päätti kokoontua kokkaamaan yhdessä sieniruokaa. Näin ilta päättyi mainioon ateriaan, joka sisälsi mm. paistettuja tatteja ja sienikasvispihvit tomaattikastikkeella. Kyseisiin pihveihin hyödynnettiin nimenomaan limanuljaskoja: pihveissä kun ei haittaa, että kyseinen sieni värjää ruuan harmaaksi eli esimerkiksi kermapohjainen sienikastike ei välttämättä näyttäisi kovin herkulliselta.

Illalla ryöppäsin rouskusaaliini ja laitoin sienet sitten suolaantumaan. Eiköhän niistä sienisalaatti jossain välissä valmistu.

Meiju paistaa tatteja, ja etualalla kypsyvät sienikasvispihvit.


Kiitokset kaikille osallistuneille ja sieni-intoilua tasapuolisesti jokaiselle! Jos kiinnostusta riittää, niin Kulutusjuhla voi järjestää mahdollisesti myös ensi syksynä sieniretken.

Sienituntemusta jakavat esimerkiksi Martat ja Suomen Sieniseura.

5 Comments

  1. Tässä vielä limanuljaskapihvien ohje. Määrät ovat hyvin summittaiset, koska ruoka tuli tehtyä rennolla otteella (paitsi Risto taisi sanoa, että näytin vakavalta kokatessa). Pihvit onnistunevat hyvin myös taiteilla tai haperoilla, joita limanuljaskoiden joukossa olikin muutama.

    Limanuljaskapihvit (n. 20 kpl)
    Limanuljaskoja/haperoita/tatteja tuoreena noin puolitoista litraa
    Soijarouhetta 1 dl
    3-4 porkkanaa raastettuna
    2 sipulia pilkottuna
    2 kananmunaa
    vehnäjauhoja
    mustapippuria
    suolaa tai yrttisuolaa
    margariinia tai voita paistamiseen

    Pilko ja putsaa limanuljaskat. Fiksuinta on jo putsata niistä limainen kelmu metsässä, jolloin ne eivät kerää kaikkia roskia. Haihduta sienistä pannulla paistaen pääosa nesteestä. Keitä soijarouhetta n. 10 minuuttia pienessä vesimäärässä, johon on lisätty mustapippuria ja maun mukaan voi kokeilla myös puolikasta kasvisliemikuutiota.
    Silppua sipuli ja raasta kuorittu porkkana.
    Laita riittävän isoon (vähintään 3 litran vetoinen) kulhoon sienet, sipulit, porkkana, munat ja soijarouhe. Sekoita. Lisää mausteet. Lisää lopuksi vehnäjauhoja, kunnes pihviaines pysyy jotenkuten koossa. Aineksen ei tarvitse olla kovin tiukkaa, vaan se kyllä löytää pihvimäisen muodon pannulla paistuessa.
    Paista aineksesta margariinissa tai voissa pihvejä. Niiden paksuus voi olla noin sentin-kahden luokkaa. Paistaminen vie noin viisi minuuttia per pihvin puoli.
    Tarjoa vaikkapa pinaatti-porkkana-perunamuussin ja tomaattibasilikakastikkeen kanssa.
    Toivottavasti mainion kastikkeen ohje saadaan myös tähän jatkoksi!

  2. Hei!

    Mustarouskun syömisestä taitaa olla edelleenkin monenlaisia mielipiteitä sen sisältämän nekatoriinin vuoksi. Me emme ole sitä keränneet vaan olemme tyytyneet muihin rouskuihin.

  3. Heli, juu, minä ajattelin, että jos nyt muutaman mustarouskun syön sienisalaatissa, niin tuskin aiheutuu suurta riskiä. Ei toki kannattane ottaa pääsieneksi jatkuvaan käyttöön, eikä pikkulapsille tai raskaana oleville lainkaan.

  4. Me olemme syöneet mustarouskuja ennen tätä ”kohua” vuosia (sanoisinko kymmeniä… eli kotikotoa asti). Tosin ei koskaan ainoana sienenä, mutta muiden rouskujen joukossa menee täydestä. Tietääkseni kenelläkään ei ole mitään haittavaikutuksia, eräs syöjistä on menehtynyt kyllä vanhuuteen 😮

    Vanhoilla sienestyspaikoilla kun joinakin kesinä ei ole löytynyt kuin kangas- ja mustarouskuja, joten on ollut tyydyttävä niihin!

  5. Kyllä minäkin mustarouskut koriin kerään. Harvoin niitä edes kauhean paljon tulee vastaan.

    Asiasta on löytyy myös kiintoisa Kauppalehden (!) artikkeli: http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/avoinarkisto/index.jsp?xid=2508585&date=2007/08/15

    Enpä tiennytkään, että Kauppalehdessäkin on luontoaiheita.