Kulutusjuhla

Polkupyörien hinnat nousussa, varaosakauppa kasvussa

Turun Sanomissa (28.8.2010) kerrottiin polkupyörämyynnin siirtyvän hiljalleen pyöristä varaosiin.  Jutusssa kuvaillaan polkupyörämarkkinoiden muutosta 90-luvun maastopyörämarkkinoista yksilöllisemmäksi ja pirstaloituneemmaksi. Huippuvuosina maastopyöriä myytiin 370 000 kappaleen vuosivauhdilla. Nykyään uusia pyöriä myydään suunnilleen 300 000 kappaletta vuodessa. Puolet myydyistä on citypyöriä. Hittituotteen osaa näyttelee Jopo, jota on tänäkin kesänä myyty 17 000 kappaletta.

Uutta potkua alalle haetaan moottoriavusteisista pyöristä, retromalleista ja fikseistä. Muotipyöräilyksi tituleeratun fikseilyn kova kasvu on osaltaan ollut kasvattamassa myös varaosakauppaa, sillä yksilöllisyydessään pyörän on oltava persoonallisten ominaisuuksien sujuva jatke.

Itseäni fiksi-ilmiössä kismittää kuitenkin muoti-ilmiöille tyypillinen kilpavarustelun tunne. Pyöriä pitää jatkuvasti kehittää, personoida ja kustomoida. Parempia, siistimpiä ja erikoisempia osia pitää tilailla ja metsästää. Mitä rarempaa, sen parempaa.

Muodikkuus lataa kuitenkin uusia arvoja myös oman piirinsä ulkopuolelle. Oma lenkkipyöräni on 80-luvun maantieharjoituspyörä, jonka ominaisuuksia fiksiharrastajat innokkaasti arvioivat. Näppärä geometria ja originaali maalipinta saavat arvostusta, mutta voi miten vääränlainen ohjaustanko mankelissani on. Säästyäkseni arvioilta aion siirtyä alennusalumiiniin ja hiilikuituun. Minusta kun pyöräilyssä parasta on vapauden tunne, rääkätyt lihakset ja ennätyslukemat mittarissa.

4 Comments

  1. Vankkumattomana pyöräilyn kannattajana katselen ilolla mitä erilaisimpia katukuvassa näkyviä pyöriä. Fiksit, sinkulat, tavarapyörät ja pyörien perävaunut kertovat Suomen pyöräilykulttuurin monipuolistumisesta. Liikkumisen lisäksi pyörän avulla ilmaistaan omaa tyyliä/identiteettiä ja pyörä korvaa myös osin auton tavaran/lasten kuljetuksessa. Uskon erilaisten pyörien ja lisälaitteiden vain lisäävän pyöräilyn suosiota ja sehän on pääasia!

  2. Pyöräilyn kannattaja olen itsekin, mutta minua häiritsee tässäkin asiassa ”ylikuluttaminen”. Käyttöominaisuuksien parantaminen ei riitä, vaan pitää olla jotain parempaa ja hienompaa, jolloin myös ilmiöön liittyvä kulutus kasvaa, vaikka polkupyöräily sinänsä ei.

    Jutussa mainittiin myös, miten polkupyöriä kerätään yhä useampia, eri käyttötarkoituksiin. Omassakin taloudessani toki on 5 pyörää ja kaksi asukasta, joten en kaukana haalimisilmiöstä ole itsekään, vaikkei talouden pyöristä kuin yksi ole 2000-luvulla hankittuja.

  3. Meillä on kahden hengen taloudessa kahdeksan pyörää. Kaikki on rakennettu/pelasteltu piittaamattomien jäljiltä ja kaikki on aktiivikäytössä.
    Tokihan sä voit vaihtaa hyvän pyöräsi uudenkarheaan kertakäyttötuotteeseen ympäristön paineen vuoksi, mutta kannattais kuitenkin
    tarkistaa motiivejaan. Ympäristössäni on paljon ihmisiä jotka on friikahtanut pyöräilyyn ja pyörien rakenteluun, olkoonkin se joillain välineurheilullista. On se silti mielestäni terveellisempi harraste, kuin auton virittely.
    Mulle voi muuten sitten sähköpostitse lahjoittaa sen vanhan mankelisi. Takaan että sille löytyy uusi huolehtiva koti! 😉

  4. jazmanaut: Olet oikeassa. Toinen puoli pyöräaskartelussa on toki vanhojen pyörien käyttöönkunnostus, joka sinällään on ihan hyvä ajatus. Oma ongelmani on nimenomaan siinä, että hyvä ajatus johtaa osilla välineurheiluun.

    Ja vanhalla pyörälläni on jo koti. Samoin kertsikkamaantiejyräni siirtyy käyttööni ilman rahallista korvausta. Onneni on tässäkin polkupyörärikas kulttuuri kaveripiirissä.