Annukka Bergin mielestä on hyvä, että suomalaiset pientalorakentajat huomioivat energiatehokkuutta ratkaisuissaan, mutta huolestuttavaa on se, miten isoiksi talot rakennetaan: ”Tästä näkökulmasta on selvää, että energian kulutusta neliötä kohden mittaavat energialuokat ovat torso mittari asumisen ilmasto- saati ympäristövaikutuksia ajatellen. Jos asumisen energiankulutusta halutaan mitata, paljon aidomman kuvan antaisi asukasta kohden jyvitetty energiankulutus. Tämä voisi toki vaihdella yhden asunnon kohdalla huomattavastikin, jos saman katon alla punkkaisi yhteen aikaa neljä ja myöhemmin kaksi henkeä. ”Asumisjalanjälki”-tyyppisen ajattelun edistäminen ehkäisi kuitenkin mahdollista viherpesua, joka asuntojen energialuokkiin saattaa liittyä.
Tällaista ajattelua kannattaisi myös arkkitehtuurin professori Markku Hedman, joka on ollut mukana Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen ja Osuuskunta Suomen Asuntomessujen yhteinessä Minimikoti-projektissa. Projektissa luotiin villejä visioita muun muassa keskelle ostoskeskusta tai parkkipaikkaa sijoitettavista minikodeista.” (Mari Koo)
halo e
Nämä jalanjälkitestit on melkoista huuhaata ja ottavat huonosti huomioon laskennassa ne, jotka asuvat jo niin että ovat minimoineet kysymyksessä olevassa asumismuodossa energiankäyttöä asuen mahdollisesti askeettisemmin kuin suomalaiset yleensä.
Olen tehnyt montakin ja jo lähtökohtaisesti algoritmi jakaa mulle jotakin lähtökuluja suomalaisuuden perusteella jonkun keskikulutuksen perusteella.
Esimerkiksi taloni on rakennettu ennen syntymääni ja suurin osa tavaroistani on hankittu 10-15 vuotta sitten… 😀