Kulutusjuhla

Joulukoristeet ylittävät hyvän man rajat

tuesday 23. novemberta 2010 klo 20.46 kirjoittajana Mari Koo

Mimir oli käynyt Stockmannin jouluosastolla: “Stockmannin joulukoristeet menevät niin yli kaikkien maun rajojen, että pelkkä katseleminen on jonkinlainen surrealistis-dadaistinen taide-elämys. Saisiko olla hervottoman kokoinen, himmeän kiiltävä, kirkkaan pinkki pallo vai koiran pää mustasta sametista? Eikö? No entä glitteröity flyygeli joulukuuseen ripustettavaksi? Loikkaava kauris, korkokenkä, käsilaukku.. paljeteilla, glittereillä, sametilla, violettina, mustana, punaisena… Suosittelen kokemusta! Oli rahaa tai ei, päällimmäiseksi jäänee tunne siitä, kuinka paljon on tavaraa, jota en tarvitse. Enkä tällä halua soimata niitä koristeita (eettisyydestään en nyt sano mitään) – olen itsekin ostanut menneinä vuosina vähillä rahoilla sieltä joitain glitterasioita. Ja loikkaavan kauriin. Oli vaan ihan pakko, koska se oli kitcheintä mitä voi olla. Katsoin sitä toissa vuonna ja ostin viime vuonna. Enkä kadu.” (Mari Koo)

Jaa tietoa eteenpäin

2 kommenttia kirjoitukseen “Joulukoristeet ylittävät hyvän man rajat”

  1. jkn says:

    Luin jostain, että fuksia (juuri se kirkkaan pinkki) on tämän joulun koristeiden muotiväri. Ensi vuonna se on taatusti jo auttamattoman vanhanaikainen. Epäilemättä löytyy paljon ihmisiä jotka ostavat uudet joulukoristeet joka vuosi. Mitä vanhoille koristeille mahtaakin tapahtua, toivottavasti eivät mene ainakaan suoraan roskiin.

    • Joku says:

      Roskiinhan ne luultavimmin päätyvät, mistäpä muuten tulisi kysyntää uusille joulukoristeille seuraavana vuonna… Tuskin kierrätyskeskuksetkaan läheskään kaikelle krääsälle uutta omistajaa onnistuvat löytämään.

      Sama sitten näissä lelujoulukalentereissa, joita “lapset” kuulemma haluavat. (Lainausmerkeissä siksi, että lapset tuskin – jos puhutaan tavarasta – erityisesti osaisivat himoita mitään sellaista, mitä “aikuiset” eivät heille olisi keksineet haluta myydä.)

      Paljonko enemmän iloa lapselle voi olla joka päivä uudesta lelusta kuin jostain muusta joulu(ku)isesta? Tähän kohtaan kuuluu tietysti sanoa, että “kun minä olin nuori, lelu tarkoitti yhtä puista veturia, jolla sitten leikittiin koko joulu”, mutta kaikki tietävät sen jo, eikä se sitä paitsi edes pidä paikkaansa.

Kommentoi