Project Maman Katja raivasi kamaa nurkista: ”Hajonneiden ikea-kalusteiden näyttely on kuorrutettu astiakaapin kokoelmalla erilaisia (pölyisiä) drinkkilaseja, työhuoneessa makaavat käyttämättöminä puoliksi rikkinäiset stereot ja läjä opiskelukirjoja ja -papereita, keittiön katossa on yksiön minikeittiöön hankittu lamppu ja päiväpeittoja on 120, 140 ja 160 cm leveisiin sänkyihin. Vanhoja kännyköitä löytyi kuusi. Lisäksi varastossa oli viisi matkalaukkua (meitä on edelleen kolme ja matkustamme abt kerran vuodessa), yksi hajonnut liesi, remonttijäämiä vuodelta 2005, pari itse tehtyä taulua (what was I thinking..), kaksi kuusenjalkaa ja yksi myrkynvihreä ja pirun kallis villamatto, jonka ostin Saksasta pienessä hiprakassa 90-luvulla. Muun muassa. Oli pakko aloittaa aktiivinen luopuminen.
Työpäivän verran siinä meni, pinna paloi, kynnet katkelilivat ja hiki tuli. Ja mikä nolointa: mistään ei näy puuttuvan mitään. Paitsi, että kaapeista ei putoile enää kamaa, henkareita on taas vapaana ja varastossa on tyhjiä hyllyjä.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkistä!)
Vesa Linja-aho
Minulla menossa samanlainen projekti. Pitäisi muuttaa kerran vuodessa, niin tulisi aina perattua turhat rojut :-).
Anu
Kaman raivaamisessa on nykypäivänä sellainen ongelma, että se, mitä tässä yhteydessä kutsutaan hyväntekeväisyydeksi, on oikeasti vain rojun sysäämistä jonkun muun riesaksi. Itse koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen viime vuonna, kun yritin tyrkyttää kulunutta, mutta hyvärunkoista sohvaa Pelastusarmeijalle. Ne eivät huolineet sitä, koska niillä on kuulemma ihan priimakuntoisia sohvia kaikki paikat täynnä. Maailmassa on liikaa tavaraa, ja sen kippaaminen hyväntekeväisyysjärjestöjen (vapaaehtoistyöntekijöiden) niskoille on hiukan valheellinen tapa siivota omaa elämäänsä.
Mari Koo
Anu, olen aivan samaa mieltä. Keväällä ihmettelinkin, miten Kierrätyskeskus niin positiivisesti uutisoi kierrätettävän tavaran määrän kasvun.
Lainaan itseäni: ”Kirpputorien ja kierrätyskeskuksien olemassaolo osaltaan mielestäni kertoo siitä, miten paljon sitä tavaraa on ja miten me sitten voimme mukamas paremmalla omatunnolla ostella, kun voimme siirtää tavarat varsin vaivatta pois omista silmistä, kun emme niitä enää tarvitse. Kirpputorilla itsekin sorrun ostelemaan jotain siksi, että halvalla saa ja tämähän on kierrätettyä ja voin sitten heittää itse jonnekin kirppikselle, jos en tykkääkään. ”
Joku
Tuota luetteloa lukiessa tuli minullekin sellainen epämiellyttävä epäilys, joka sai kysymään, mitä niille vapaille henkareille ja tyhjille hyllyille tapahtuu, nyt kun ne voi(?) taas täyttää… En tietysti voi sanoa, mitä juuri tässä tapauksessa tulee tapahtumaan, mutta kun tunnen sen melko yleisen ”luonnonlain”, että tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä, en tältäkään mietteeltä osannut välttyä. (En väitä, että omat saavutukseni turhan kaman nurkkiin keräämisen välttämisen saralla olisivat yhtään loistokkaammat.)
vaihtoehto
toinen vaihtoehto on pyrkiä käyttämään omat tavarat ja vaatteet itse loppuun. Siis niin loppuun etteivät ne enää kirpparille kuulu. Minä ostan vaatteeni kirpparilta, käytän vaatteena sitten mahdollisesti materiaalina. Ja lopuksi vaatteet päätyvät öljyräteiksi. Tämän hetkinen tavoitteeni on vaatteiden vähentäminen. Ostan vain vähän ja silloinkin tarpeeseen ja käytän loppuun.