Luukku 18: Olenko elitisti?

Syyllistyn moneen rikokseen urputusjoulukalenterini kanssa. Sisällön laadun pitäisi olla korkeampi, koska laki sanoo, että jos urputtaa, pitää urputtaa hyvin. Tekstin pitäisi olla kauttaaltaan hauskaa ja älykästä, tai edes johdonmukaista. Sarjakuvassakin voisi olla jotain järkeä. Ehkä se olisi voinut jäädä ”odottamaan oikeaa hetkeään” vielä toiseksi kuudeksi vuodeksi. Suurin rikokseni on kuitenkin tietynlainen elitismi, jota en ole saanut peiteltyä.

Elitisti on ihminen, joka ajattelee, että pienen joukon tulisi päättää suuremman joukon puolesta. Elitisti syyllistyy äärimmäisen rangaistavaan ”luulee olevansa parempi kuin muut” rikokseen. Minä olen kuitenkin matemaattista lahjakkuuttani käyttäen onnistunut kääntämään ajatuksen ylösalaisin: Tiedän olevani huonompi kuin moni, minä tarvitsen eliittiä. Minä olen avuton oikeastaan kaikessa muussa paitsi tietokoneen käytössä. Miten minä esimerkiksi voisin osata päättää asioista, jotka liittyvät lasteni vastustuskykyyn hengenvaarallisia viruksia vastaan. Pieni joukko tämän alan asiantuntijoita: Olkaa hyvä ja tehkää päätökset puolestani.

Kun siirrymme kapean tieteenalan päätöksistä poikkitieteellisiin yhteiskunnallisiin päätöksiin, pääsemme alueelle, josta en ymmärrä edes perusteita. Tuskin kenelläkään on riittävästi kapasiteettia hahmottaa yhteiskunnallisia kokonaisuuksia, mutta elitistinä uskon että yhteiskuntatieteisiin perehtynyt on yhteiskuntatieteissä parempi kuin yhteiskuntatieteisiin perehtymätön. Sitten kun puolestamme tehdyt päätökset tuntuvat huonoilta, voimme pohtia että onko poliittinen eliitti (olkoon sitten vaalivoittajat tai vaalirahoittajat) korruptoitunut vai vain epäpätevä. Väitän että poliittinen eliitti on kuitenkin yhdentekevä, sillä minusta näyttää siltä että meillä on paljonkin päätäntävaltaa, ja tahtoa, nimittäin antaa menon jatkua entiseen malliin.

Me saame aikuisina järkevinä ihmisinä päättää nautimmeko epäterveellisiä asioita, pidämmekö pipoa talvella. Saamme päättää miten kohtelemme ympäristöämme ja toisiamme. Ja ennenkaikkea me saamme käyttää rahamme miten lystäämme. Yhteiskuntaa pyörittävien yritysten tehtävä on tehdä voittoa, eli myydä hyvin, eli tarjota meille sitä mitä me haluamme. Yritysten tehtävä ei ole päättää tahtoamme, vain tyydyttää tarpeemme. Me siis yhdessä päätämme siitä, mitä yritykset, meidän nöyrimmät palvelijamme, meille tarjoavat. On väärin vaatia, että yritysten pitäisi toimia kollektiivisen tahtomme vastaisesti, esimerkiksi vähäosaisten edun mukaisesti. Yritysten tehtävä ei ole nousta yläpuolellemme, sehän olisi elitististä.