Kulutusjuhla

Vuoden kulutuskeskustelujen näkyvä teema on ollut ahdistava tavarapaljous

thursday 30. decemberta 2010 klo 10.02 kirjoittajana Mari Koo

Näin näppituntumalta väitän, että tänä vuonna kulutuskeskusteluissa on noussut vahvasti esiin roina ja tunne siitä, että tavaraa on liikaa.

Samasta teemasta kirjoitin kolumnin syksyllä Huili-lehden ensimmäiseen numeroon:

“Minua ei enää kiinnosta, millainen uusi tuoli on tullut markkinoille, vaan haluan kaikesta rojusta eroon.”
Näin sanoi nuoreksi muotoilun moniosaajaksi tituleerattu nainen lehtihaastattelussa. Mutta lainaus tuntuu siltä, että se olisi voinut olla monen muun liikaan tavaraan tuskastuneen suusta.”

“[- – -] rakennamme identiteettiä myös niillä päätöksillä, kun jätämme kuluttamatta. Tavaran vähentäminen on viesti itselle ja muille: tulen toimeen vähemmällä, en tarvitse esineitä pönkittämään itsetuntoani tai en halua käyttää rahojani tuotteisiin, joista ilo haihtuu pian.”

Haasteita ja ammattijärjestelijöitä

Vuoden mittaan tavaranvähennysprojekteista ja ostolakoista on saanut lukea myös useista blogeista. Esimerkiksi Sampsa raportoi jo keväällä saavuttaneensa 100 tavaran haasteessa tavoitteensa ja syksyllä keskustelutti Kuuden vaatteen haaste.

Nyt viimeisimpänä liiasta roinasta kirjoittaa Uusi Musta.

“Harvat potevat tavaraähkyä vielä kotoa poismuuttaessa; silloin kelpaa kuluneemmatkin kipot ja kupit sukulaisten nurkista. Yhä nopeammin kaikki tarpeellinen ja enemmänkin alkaa löytyä kaapeista.

Ja yhä vikkelämmin on pakko alkaa keksiä (teko)syitä, miksei voi ottaa enää yhtään perintövaasia kaappeihinsa. (Yksi parhaista kuulemistani kieltäytymisistä perintötaulujen vastaanottamiselle on, että “ne eivät varmastikaan pääsisi arvoiselleen paikalle.” Suosittelen!).”

Terhi on juttuunsa poiminut kommentteja myös uudelta ammattikunnalta, ammattijärjestelijöiltä. Kun tavarapaljon ahdistaa, niin ongelmaan voi ostaa ratkaisu eli ulkopuolinen henkilö arvioimaan, mitä oikeasti kannattaa säilyttää ja miten. Ordinaren blogista voi ensihätään lukea ammattilaisvinkkejä ja asiakaskokemuksia.

Ulkomaille muutto pakottaa karsintaan

Olen itse viime kuukausina vähitellen karsinut mm. vaatevarastojani ja erilaista pikkusälää, kuten astioita, kirjoja ja koruja. Tiistaina eli muutaman päivän päästä nimittäin muutan Sveitsiin puoleksi vuodeksi, eikä ole mitenkään järkevää, että jätän Suomeen suuret määrät vaatetta ajatuksella “ehkä tätä joskus käytän”.

Eilen, lopultakin, kasasin myös noin kolme neljäsosaa cd-levyistäni poisannettaviksi.

Mutta onhan tuota tavaraa silti. Tosin kiittelen onneani siitä, että asun pienessä vuokraasunnossa ja ilman kellari- tai ullakkovarastoa, joten mitään erityisempää varastokaaosta en ole edes voinut kehittää. Lisäksi asunnossa on lähinnä asunnon omistajan huonekaluja.

Taide sentään mahtuu seinille

Tämän vuoden omat, isoimmat ja arvokkaimmat tavarahankinnat olivat öljyvärimaalauksia (kirjoitin vuoden alussa, että arvokkain omistamani esine on taideteos ja tuon kirjoituksen jälkeen lisääkin taidetta olen ostanut ja saanut). Seinillä on sentään sen verran tilaa, eivätkä taideostoista katoa lumo ainakaan niin nopeasti kuin monesta muusta tavarasta.

Mutta siis: jos täällä Kulutusjuhlassa on seuraavien viikkojen aikana hiljaisempaa, niin se johtuu tuosta Sveitsiin lähdöstä ja sinne asettautumisesta. Odotan jo puolivuotista innolla, mutta tämä pakkausvaihe kieltämättä käy hermoille.

Be Sociable, Share!

Yksi kommentti kirjoitukseen “Vuoden kulutuskeskustelujen näkyvä teema on ollut ahdistava tavarapaljous”

  1. Joku says:

    Väitän, että näppituntumasi on oikea, minun näppituntumani viittaa samaan suuntaan. Tai sitten vain liikumme samoissa verkoissa.

    Tuo identiteetin rakentaminen (tavaralla, tavarattomuudella, pukeutumisella, pukeutumattomuudella, taiteella?) on kiinnostava teema. Se, ja kuinka tietoista saati ei se kaikki on.

Kommentoi