Suomen eduskuntakin on nyt ryhtynyt esittämään vaatimuksia siitä, että kuluttajien pitäisi saada parempaa tietoa elintarvikkeiden alkuperästä.

”Hallituksen selonteossa myönnettiin, että alkuperän jäljittämisen pitäisi olla helpompaa. Hallituksen mukaan uhka väärennöksistä elintarvikkeiden koostumusta ja alkuperää koskevissa tiedoissa kasvaa.

Nyt alkuperämaa täytyy ilmoittaa vain, jos sen puuttuminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Lisäksi merkintä on oltava tietyissä elintarvikkeissa, kuten kalassa ja naudanlihassa sekä laatuluokitelluissa kasviksissa ja hedelmissä.”

Minua hämmästyttää, että kaikesta pitää ensin säätää laki, ennen kuin firmat ryhtyvät toimiin. Elintarvikeyritykset väittävät, että tuotantoketjuja on vaikea, jopa mahdoton, selvittää, joten alkuperää ei voi tietää eikä laittaa pakkauksiin, ja lisäksi alkuperämaat voivat vaihdella tuotantoerittäin.

Täällä Sveitsissä valmistajilla tuntuu olevan hieman suomalaisia enemmän yritystä raaka-aineiden alkuperämaiden kertomiseen. Ei niitä kaikissa tuotteissa kerrota, ja kuten alla oleva esimerkki osoittaa, niin välttämättä tieto ei ole kovin tarkkaa.

Silti arvostan sitä, että alkuperästä pyritään kertomaan sen sijaan, että odoteltaisiin lainsäädännöllistä pakkoa ja esitetään selityksiä tyyliin ”mutku” ja ”sitku”.

Sveitsiläisen tavallisen kauppaketjun myymän luumujogurtin tuotetiedoista siis paljastuu, että maito on sveitsiläistä, luumut itäeurooppalaisia ja sokeri keski- ja eteläamerikkalaista.