Jos et vielä ole tutustunut Ylen Kana nimeltä Ross 508 -sivuun, niin suosittelen vilkaisemaan. Sivut valaisevat hyvin tehotuotantoa:
”Ross 508 –hybridiä syötetään kasvattamossa jatkuvasti. Lintujen yön pituus tehdään keinovalolla muutaman tunnin mittaiseksi, jotta ne söisivät suuren osan vuorokaudesta. Kuudessa viikossa Ross 508 on kasvanut 1.7kg painoiseksi, jolloin se on valmis teurastettavaksi. Sen ruumis on suunniteltu nimenomaan paloittelua varten; rintalihakset ovat Ross 508:n suurin ruumiinosa, joten niistä riittää fileitä ja suikaleita.
Kovin paljon kuutta viikkoa pidempään Ross 508 ei eläisikään, ellei sen ruuan määrää rajoitettaisi ja liikuntaa lisättäisi. 1970 ja -80 -luvuilla broilereiden jalostaminen johti ylisuuriin rintalihaksiin, mikä vaikeutti lintujen pystyssä pysymistä.”
Siihen jatkoksi voi lukaista Taloussanomista jutun Jonathan Saran Foyerin kirjasta Eläinten syömisestä. Jutussa todetaan broilerit yhdeksi julmimman kohtalon uhreiksi joutuneista tuotantoeläimistä.
”Jonathan Safran Foerin johtopäätös tästä kaikesta on selvä: hän ei halua olla missään tekemisissä tehotuotannon kanssa, ”ja lihasta kieltäytyminen vaikuttaa ainoalta realistiselta tavalta onnistua siinä”. Lihansyönnin jatkamiseen ei tietysti ole mitään varsinaista syytäkään: ihminen menestyy mainiosti myös kasvisravinnolla.”
Myönnän, että täällä Sveitsissä olen lipsunut omasta linjastani eli päätöksestäni olla ostamatta lihaa kotiin. Kumppani on ihastunut paikallisen lihakauppa Jenzerin tarjontaan, jonka vuoksi meillä on nyt yksi lihapäivä viikossa eli minäkin mutustan pari makkaraa (ja hyviähän ne ovat, tosin omantunnon kolkuttelu on välillä sen verran suurta, että viikottainen lihapäivä varmaan taas pian harvenee esimerkiksi kerran kuussa lihan syömiseen). Mutta broilerinlihasta tehtynä en halua lautaselleni mitään, vaikka kananliha on ilmastoystävällisempää kuin naudan.