Kulutusjuhla

Kun asunnon koko moninkertaistui

thursday 10. marchta 2011 klo 0.05 kirjoittajana Mari Koo

Helsingissä asuin viimeiset reilut kolme vuotta alle 30 neliön yksiössä kissan kanssa. Tosin kesäaikaan mainio takapihan käyttömahdollisuus tuntui tuovan lisätilaa. Viimeisen kuukauden asuntoon majoittui myös mies.

Sveitsiin muutto muutti kodin tilan merkittävästi. Nyt asunnossa on yli 100 neliötä enemmän. Tosin samassa tilassa on myös sekä taiteilijamiehen työskentelytila että minun työpisteeni.

On hulppeaa, että asunnossa voi vaikka pyöräillä. Mutta onhan tässä kahdelle ihmiselle ihan liikaa neliöitä. Meillä ei ole edes kovin paljon tavaraa: mukaan mahtui suunnilleen isot matkalaukulliset, ja vaikka asunto oli kalustettu, niin esimerkiksi huonekaluja, astioita, liinavaatteita tai kodinkoneita ei ole suuria määriä (ja hyvä niin).

Kun koti on väliaikainen, niin ei sitä sisustetakaan. Betonilattiat säilyvät paljaina, joten sisätossut ovat välttämättömyys.

Isossa kodissa on tietysti puolensa. Ruokapöytä on vain ruokailua varten, siinä ei tarvitse naputtaa tietokonetta. Keittiössä on tilaa kokata (tämä on erityisen hienoa). Kylpyhuone on pientä kopperoa tilavampi, joten sinne voi vaivatta varastoida myös esimerkiksi 24 rullan vessapaperipakkauksen. Tavaroita voi levitellä huolettomasti, eikä tule tunnetta, että ne olisivat koko ajan tiellä. Täällä mahtuu jumppaamaan vaikka monta ihmistä yhtaikaa.

Erityisen mukavaa on tietysti se, että tänne mahtuu majoittamaan vieraita. Valitettavasti yhtenäistä, avaraa tilaa oleva asunto ei ole tähän paras ratkaisu, sillä vieraille ei ole tarjota ns. omaa huonetta. Esimerkiksi äänet kuuluvat yläkerrasta alakertaan ja toisinpäin.

Huonona puolena on pakko mainita se, että asunnossa on tietysti aina otettava useita askelia esimerkiksi kylpyhuoneeseen pääsemiseksi (öisin tämä on oikeasti rasittavaa). Jos tarvitsee kännykkää yläkerrassa, mutta se on unohtunut alas, niin taas pitää ravata. Kun lattiapinta-alaa on paljon, on myös siivottavaa ennemmän.

Me emme maksa asunnostamme vuokraa, vaan tämä on siis ilmainen taiteilijaresidenssi. Muutoin asumisen hinnat ovat Baselissa käsittääkseni samaa luokkaa kuin Helsingissä. En siis myöskään tiedä, miten paljon on esimerkiksi sähkölasku asunnossamme.

Saa nähdä, miten sitten kesällä sopeutuu takaisin pieneen kotiin. Epäilen, etten ihan heti tule asumaan näin isossa kämpässä, joten helppo tästä nyt on nauttia.

Oman elämän kannalta merkittävää on ollut muutos pois kaupungin keskusta-alueilta tänne 10 kilometrin päähän Baselista. Asuinpaikka vaikuttaa mm. vapaa-ajan käyttöön: hetkittäin kaipaan kovasti kaupungissa aina lähellä olleita palveluita ja kauppoja. Mutta tämä olisi ihan oman tekstinsä arvoinen aihe.

Teimme viime viikolla YouTubeen “asuntoesittelyn“, joka on pitkähkö ja höpisevä, enemmänkin kavereille ja Sveitsi-blogin lukijoille suunnattu selostus nykykodistamme.

Be Sociable, Share!

Kommentoi