Saara pohtii ympäristökeskustelua ja asennemuutoksia: ”Ympäristökeskustelussa ongelmaksi muodostuu siis helposti se että kuvittelemme oman näkökulmamme soveltuvan universaaliksi moraalilaiksi. Kuvittelemme, että muut ihmiset ovat olennaisilta osiltaan –tai että heidän ainakin pitäisi olla- samanlaisia kuin itse olemme. Näinhän ei tietenkään ole. Siksi vihreiden ongelmanratkaisujenkin on lähdettävä muusta kuin oman ajattelumme nerokkuudesta. On lähdettävä siitä että kysymme, kuuntelemme ja yritämme ymmärtää sitä enemmistöä joka ei vielä ajattele vihreästi. Ei ole millään tavalla hyödyllistä todeta että heidän asenteensa ovat ongelma joka meidän tiedostavien on korjattava. Korjaaminenhan tarkoittaa usein sitä että toivottavasta toiminnasta tehdään mahdollisimman helppoa ja houkuttelevaa. Jos meillä ei ole oikeaa käsitystä siitä mikä on ihmisille helppoa ja mikä heitä houkuttelee, edistyksen tapahtumisessa voi kestää. Jos lähdemme siitä että toisten ihmisten täytyy olla väärässä ja asenneongelmien riivaamia lähinnä siksi että he ovat erilaisia kuin itse olemme, edistystä ei ehkä tapahdu ikinä.” (Mari Koo)