Kulutusjuhla

Kaupan kassalla toistellaan kiitosta ylenpalttisesti

Henna Leskelä pohtii Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen blogissa kiittelyä: ”Ylenpalttista kiittelyä kuulee usein esimerkiksi kaupan kassalla. Sekä työntekijä että asiakas tapaavat toistella kiitosta, ja välillä touhu menee lähes absurdiksi. Esimerkiksi sitä en ole vieläkään oikein ymmärtänyt, miksi asiakas kiittää, kun hänelle kerrotaan ostosten hinta. Kiitos, että saan maksaa. Yksi syy siihen, miksi kiitoksia tuntuu satelevan molemmin puolin, lienee juuri ole hyvän korvaaminen kiitoksella. Toki kiitoksella on osoitettu olevan muitakin funktioita kuin kiitollisuuden ja kohteliaisuuden osoittaminen. ” (Mari Koo)

7 Comments

  1. Ai kauheeta kun jotkut on kohteliaita. ;P

  2. Onko nykyään kuitin antaminen jotenkin erikoista kun tuntuu että oikein kysytään halutaanko kuitti? Ennen se oli itsestäänselvyys että kuitti annetaan. Tuntuisi että ihmiset osaavat itsekin sen roskiin heittää elleivät sitä halua. Kerrattain kassaneiti heitti kuitin kysymättä suoraan roskiin, olisi kai vartavasten pitänyt pyytää. Ja tämä ihan normaalissa ruokakaupassa (K-Supermarket).

    Puhumattakaan tästä ”pannaanko pikku pussiin” sutkautuksesta jogurtteja/rahkoja ostaessa…

  3. Mua kyllä joskus hymyilyttää se, kun vaikkapa vaatekaupassa:

    -kassa kertoo hinnan, 79 euroa kiitos
    -annan kassalle maksukortin, kassa sanoo kiitos
    -kassa ojentaa maksupäätteen, sanon kiitos
    -näppäilen pin-koodini, kassa sanoo kiitos
    -kassa ojentaa kuitin ja korttini, sanon kiitos
    -kassa ojentaa pussin tuotteineen, sanon kiitos

    Sitten ollaan, että kiitos, näkemiin! Kiitos!

  4. Ei varmaan pitäisi edes kysyä haluaako asiakas kuitin kun sehän kai pitää muutenkin luovuttaa asiakkaalle, ellei asiakas ole kuitinkieltäjä. 🙂

  5. Minä ainakin kiitän hinnan kertomisesta ihan vaan sen takia, että tulisi jotain sanottua. Siis jos maksaa maksupäätteellä, tuntus tylyltä vain tunkea kortti sisään mitään sanomatta. ”ole hyvää” ei kyllä kuule melkein ikinä!
    Ihmisillä usein on vaikeata kyllä heittää se kuitti roskiin itse – itsekin kassalla olleena muistan miten jatkuvasti piti pompata pakkauspäätyyn siivoamaan hihnalla ja lattialla vellovaa kuittimerta 🙂

  6. Itellä on tullut tavaksi sanoa kiitos ihan ensisijaisesti sen takia että arvostan sitä että kaupoissa on olemassa vielä ihmisiä kassoilla. Kaikesta tekniikan kehityksestä näkee ainakin sen että monia kauppaketjuja entistä enemmän kiinnostaisi vähentää kassatyöntekijöiden määrää ja korvata sähköisillä järjestelmillä ja pakkausten sisälle upotetuilla radiotunnistimilla ruokien merkkaaminen kassoihin.

    USA:ssa onkin itsepalvelukassoja joissakin marketeissa ja tuntuisi siltä että buumi ennenpitkää saapuisi myös tänne. Tietystikin sitäkin ensisijaisesti perustellaan kustannussäästöillä ja ”asiakkaan edulla” mutta enpä tiedä antaako työntekijöiden määrän väheneminen kassoilta erityisen paljoa kustannussäästöä kokonaisuudessa. Ruuan hintaan vaikuttaa niin monta eri tuotantoporrasta että en toivoisi loppupään työntekijöiden karsimisella kustannussäästöjen nimissä olevan ensisijainen suunnitelma säästöihin. Säästettäisiinkö asiakaspalvelustakin samalla? (Riippuu tietysti aikalailla siitä että näkeekö automatisoinnin ja sähköistymisen ensisijaisesti helpottavana ja nopeuttavana vai kauppiaan tuotekohtaista asiantuntemusta ja asiakaskontaktia väheksyvänä…)

  7. Minä kiitän siitä, että kassa hoitaa työnsä hyvin = kertoo ostosten loppusumman, tässä tapauksessa (se kun alkaa yleistymään, että summa pitää itse älytä katsoa jostain eikä sitä edes viitsitä kertoa). Kiitän myös kuitin saatuani. Itsekin kassalla istuessa en kokenut ”jatkuvassa kiittelyssä” mitään vaikeaa, mutta työkaverini naureskelivat miten jaksan pokkuroida asiakasta eivätkä he sellaiseen alkaisi. Selvennykseksi:

    Asiakas tulee kassalle, katson silmiin ja tervehdin hymyn kera. Skannaan tuotteet, mahdollisesti vastaan asiakkaan small talkkiin. ”15 euroa ja 40 senttiä, kiitos”. Asiakas ehkä kiittää (naiset hyvin usein kiittävät tässä vaiheessa, etenkin vanhemmat), ojentaa rahat ja/tai laittaa kortin maksupäätteeseen, minä kiitän vuorostani. Annan vaihtorahat kuitin kera ja kerron, paljonko tulee takaisin + ”olkaa/ole hyvä, kiitos ja hei!” tai sitten näen kassalta että maksu on hyväksytty ja kiitän. Tämä on kuulemma turhaa, mutta mielestäni se on merkki asiakkaalle siitä, että maksu meni perille (joissakin päätteissä kuitti tulostuu ilman sanomaa ja viive voi olla isokin) . ”Ja kuitti, näin olkaa/ole hyvä. Kiitos, hei!”

    Tuon tekee varmaan tuhat kertaa yhden työvuoron aikana, mutta mielestäni kuuluu toimenkuvaan. Ehkä minä olen sitten hassu, typerä tai peräti mielistelevä jonkun mielestä, mutta kyllä minä ihan aidolla kunnioituksella jokaisen asiakkaan hoidin. Ja pidin työstäni kovasti! 🙂