Kulutusjuhla

“Omistusasuminen ei oikein sovi minulle”

wednesday 7. septemberta 2011 klo 14.10 kirjoittajana Mari Koo

Mymskä miettii asumisratkaisuja: “Vuokralla asuminen sopii minulle. En halua omistaa mitään, liikaa huolia ja stressiä (minulla on ollut pari omistusasuntoa eikä se oikein sovi minulle). Vuokra on suhteellisen kohtuullinen, minulle jää sen maksamisen jälkeen ihan mukavasti rahaa muuhun elämiseen. En ole sidoksissa tähän, pääsen muuttamaan heti, jos tulee tilaisuus ja tuntuu siltä, että jossain muualla olisi parempi. Ja kun satuin saamaan tämän asunnon isolta vuokranantajalta, ei ole kovin suurta uhkaa siitä, että yhtäkkiä kämppä myytäisiin alta ja minulle annettaisiin lähtöpassit.” (Mari Koo)

Be Sociable, Share!

5 kommenttia kirjoitukseen ““Omistusasuminen ei oikein sovi minulle””

  1. jkn says:

    Hyvä että itse kullekin löytyy sopiva asumisvaihtoehto, vaikkakin oma näkemykseni on ihan päinvastainen.

    Luin blogikirjoituksen, ja hiukan jäi ristiriitainen fiilis… toisaalta kirjoittaja ensin iloitsee siitä, ettei ole sidoksissa mihinkään ja pääsee pois milloin haluaa, mutta lopuksi kuitenkin toteaa: “Tämä ei ole minulle vain asuinpaikka ja asunto. Tämä on koti. Ja mihinkäs sitä kotoaan lähtisi?”

    Kyllähän se on niin, että vuokralla asuminen on Suomessa tosi kallista, ja kallistuu koko ajan. Täytyyhän vuokranantajalle jäädä voittoa, vaikka kustannukset ovat kovassa nousussa. Lamankaan aikana vuokrat eivät laske.

    Eli jos vain on pienintäkään aikomusta asua kodissaan vähänkään kauemmin, kyllä omistusasunto on siihen tarkoitukseen ylivertainen. Eikä siitä yleensä ylimääräistä stressiä kohtuuttomasti tule, jos nyt ei ihan “pientä” remppaa vailla olevaan omakotitaloon muuta 🙂

  2. Mymskä says:

    Kommentoijalle täytyy avata hieman: minulla ei olisi enää edes mahdollisuutta omistusasuntoon (ei tällä hetkellä eikä tod.näk. koskaan) toin sen tuohon tekstiin kertomaan erilaisista asumiskokemuksista. En siis ole edes harkitsemassa asunnon ostoa. tekstini kertoi siitä, että olen onnellinen, kun olen löytänyt juuri minulle sopivan asumismuodon, paikan ja asunnon. Se ei ole kuluttajapoliittinen kannanotto 🙂

    Minulle viimeisin omistusasunto toi aivan liikaa stressiä ja huolia.

  3. Matti says:

    Olin Mymskän kanssa pitkään samoilla linjoilla ja ymmärrän edelleen vuokra-asumisen käytännöllisyyden nimen omaan suuren vuokrausyrityksen (itselläni VVO) alaisuudessa. Vuokrakoti on koti siinä missä omistuskotikin – ja onhan se niinkin, että monen “oma koti” on kyllä tyystin pankin asunto, jossa asutaan ensimmäiset 30 vuotta velkavankeudessa.

    Itse totesin vuokra-asumisen olevan omistamista halvempaa, kunnes tunnustin, että en tarvitse yksin asuessani kolmea huonetta, saunaa ja takapihaa rivitalosta vaan minulle riittää kaksi huonetta kerrostalosta. Nyt maksan kerrostaloasunnosta marginaalisesti vähemmän lainaa + vastiketta kuin rivitaloasunnostua vuokraa. Minulle oli oikeastaan se ja sama onko uusi kotini vuokra- vai omistusasunto, omistaminen tuli tällä kertaa noin 100 euroa kuukaudessa alueen vuokratasoa edullisemmaksi.

  4. Silja says:

    En oikein ymmärrä miksi aina pankkilainalla hankitun omistusasunnon yhteydessä nostetaan esiin tuo karmivaakin karmivampi velkavankeus. Tilaanteeni on samankaltainen kuin Matilla eli minulla on omistusasunto, josta maksan kuussa kaikkine asumiskuluineen (lainanlyhennys + korko + vastike) saman verran kun samalla seudulla sijaitsevasta vuokra-asunnosta saisi pulittaa tai pääsen jopa hieman halvemmalla.

    Tällä alueella (Helsingin Kallio) sijaitsevan hyvien yhteyksien varrella olevan näppärän kokoisen yksiön saa aina myytyä ja asuntojen hinnat saavat romahtaa ja roimasti etten saisi ns. omiani takaisin asunnostani (tai edes jäljellä olevan lainan määrää). Tämä on juuri se paikka, jossa haluaisin asua, oli asunto omani tai ei. Ennemmin olen siis sen 30 vuotta “velkavankeudessa” kuin joutuisin koko ajan miettimään, että milloin vuokra-asunnon omistaja saa päähänsä myydä asuntonsa ja minä joutuisi etsimään uuden kodin. Ja joka kuukausi asunto on yhä enemmän omani, vaikka muutama satanen kerrallaan. Vuokralla asuessa sama rahasumma menisi kokonaisuudessaan vuokranantajan taskuun.

    Summa summarum, erilaiset asumismuodot sopivat eri elämäntilanteissa oleville ihmisille ja jokainen toivottavasti löytää itselleen sen sopivimman. Inhottavaksi tilanne menee esimerkiksi siinä tapauksessa, että henkilö haluaisi ostaa oman asunnon, mutta hän ei saa pankista lainaa, joten ainoa vaihtoehto on asua vuokralla, vaikka vuokra olisi yhtä suuri tai jopa suurempi kuin oman asunnon asumiskulut yhteensä.

  5. Kriisi says:

    Kyllä nuo tuntuvat nuo asunto-osakkeetkin kallistuvan koko ajan. Omalla asuinalueellani viisi vuotta sitten 120 tonnilla myydyt asunnot ovatkin yhtäkkiä 150 tai jopa 170 tonnia. Samassa talossa, samat asunnot.

    Asiat ovat usein elämäntilanteen lisäksi myös tuuristakin kiinni ja tietenkin perheen koollakin on merkitystä. Itse asun nyt kolmen hengen perheeni kanssa 80 neliön asunnossa 900 eurolla kuussa. Metroradan varressa, vuorokauden ympäri olevia palveluja täysin vieressä ja aivan uusi ostari kivenheiton päässä. Samalla kuukausisummalla en saisi tältä alueelta ostettua edes kaksiota.

    Ja lähtemisen vapaus on aina mukava optio, vaikkei sitä koskaan tulisikaan käytettyä. Puhumattakaan siitä, että jos jääkaappi menee rikki tai hella sanoo sopimuksensa irti, ongelma ei ole minun eikä minun kukkarostani pois. Eikä tartte ajaa nurmikkoa.

Kommentoi