Arttu Käyhkö kirjoittaa kolumnissaan television ostamisesta: ”Aina kun hankinta on yhtään ladyshaveriä isompi, koluan läpi kaikki kaupungin liikkeet vähintään kerran. Silloin kokee nähneensä asian eteen niin paljon vaivaa, että on ostoksensa enemmän kuin ansainnut. [- – -] Kuuntelin aikani myyjän loitsuja, ja pian sylissä oli noin sadalla prosentilla alkuperäisen ja ehdottoman hintakaton ylittänyt televisio.

Mitä kodin hankintoihin tulee, itsepetoksessa ei minua lyö kukaan. Vaikka kokemus on lukuisat kerrat opettanut, että laitetta – olipa se sitten televisio, tietokone tai leivänpaahdin – tullaan meidän taloudessamme käyttämään vain ja ainoastaan perushommiin, se pieni hifistelijä saa myyjien taidokkaalla avustuksella joka kerta vallan.

600 Herziä? THG? SmartTV? TruBlack Filter? Pakkohan ne nyt on olla, mitä sitten ovatkaan. Jonkin sortin time machine eli aikakonekin tv:ssä on, mutta paluun kivikaudelle sain jo kaapelioperaattorin viihdepaketin kylkiäisenä.” (Mari Koo)