Kulutusjuhla

Kananmunissa luomu on eettisin valinta

Minttu Hapuli kirjoittaa ärhkäkästi kananmunien tuotannosta:

”Vasta nyt jumalten vuonna 2012 saatiin ne häkkikanalat lain taakse, mutta monen eläimen kärsimys jatkuu yhä, tuotannon tehokkuuden antamalla oikeutuksella. Miten jumalauta selitätte lapsillenne sen, että eläinten kidutus on toki väärin, mutta ihan laillista??? Miten voidaan sanoa, että kaikki on ok ja lain mukaista, jos laki antaa ihmisille oikeuden ja mahdollisuuden aiheuttaa eläimille kärsimystä tai pitää eläimiä persepäisissä oloissa?”
[- – -]
”Olen systemaattisesti kieltäytynyt ostamasta muita kuin luomumunia tai onnellisten kanojen maalaismunia, jo 1990-luvulta, jolloin häkkikanaloiden tilanne tuli tietoon. Hämmästelen edelleen, miten siellä munahyllyllä seisoo näitä mukatiedostavia ja koulutettuja ihmisiä ja funtsii, että siis kauheeta, noi luomuthan on ainaki 20 senttii kalliimpii.”

Kävin Helsingin Stockmannin Herkussa, jossa silmiin osui tämä lappu:

Arvostan Stockan monia parannuksia eettisemmän ruuan puolesta. Esimerkiksi luomuosasto ja tuotteiden lähiruoka- ja luomuhyllymerkinnät ovat hienoja juttuja.

Mutta tämä munalappu hieman tökkii.

Perinteiset häkkikanalat siis kiellettiin tämän vuoden alussa
. Virikehäkkejä saa edelleen käyttää.

Lattiakanala on häkkiä parempi, mutta ei ongelmaton, kuten Animalia selvittää:

”Luonnottoman suuret ryhmät ja ahtaus aiheuttavat kuitenkin höyhenten nyppimistä, ja kannibalismi on jopa yleisempää kuin häkkikanaloissa. Puhjenneesta ongelmasta voi myös kärsiä huomattavasti suurempi määrä kanoja kuin rajatuissa häkeissä. Lattiakanaloiden käyttäytymishäiriöitä voitaisiin ehkäistä pienentämällä eläintiheyttä ja totuttamalla kananpoikaset kasvatusvaiheessa pehkun ja orsien käyttöön.

Lattiakanaloiden hankaluuksia ovat myös huono ilmanlaatu ja hygienian ylläpito.”

Eli jos eettisimpiä munia haluaa mainostaa, niin valinta on silloin luomu. Lattiakanaloissa on toki eroja, mutta esimerkiksi sallittu määrä eli yhdeksän kanaa neliömetrillä on silti aika paljon. Luomukanalassa samalle pinta-alalle sallitaan kuusi siivekästä. Toki luomukanaloissakin on ongelmia: eivät nekään ole välttämättä sellaisia kivoja pieniä kanaloita, joissa kotkotellaan optimaalisissa olosuhteissa.

Tänään olin taas kuuntelemassa seminaaria ruuasta, tällä kertaa WWF:n ja Raision järjestämää. Sielläkin muistutettiin, että kuluttajien valintahetki on kaupassa nopea, ja ei siinä välttämättä tarkkaan vertailla vaikka noita munia.

Siispä aidosti eettisyyttä painottava kauppa valitsisi hyllyilleen vain luomumunia. Helpottuisi se kuluttajan elämä, kun ei tarvitsisi ihmitellä kananmunamerkintöjä.

Itse muuten ostin tämän vuoden edullisimmat luomumunat kauppatorilta.

Ja kuten Animalia totesi viime vuonna, niin kaikenlaisiin munien myyntilausahduksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. ”Hyvinvoivien kanojen munia” ei takaa yhtään mitään. Eikä ”pienryhmäkanala” todellakaan todennäköisesti ole mikään pikkukanala.

2 Comments

  1. Ostaisin (jälleen kerran) luomumunia, jos joku osoittaisi luomukanaloiden olojen olevan parempia kuin muissa kanaloissa. Ikävä kyllä tutkimusten mukaan luomukanalat ovat lattiakanaloita, joissa kanojen hyvinvointi on huonompi kuin muissa lattiakanaloissa. Luomukanaloissa kanojen kuolleisuus on suurempi, koska niissä ei voi käyttää tarpeeksi tehokkaita desinfiointiaineita. Äkkiseltään luomukanaloiden ainoa etu on se, että niissä kananrehu on luomua. Itse en osaa lainkaan arvostaa sitä.

    Tutkimusten mukaan kanat voivat parhaiten suurhäkeissä, jossa niillä on virikkeitä. Ostan itse virikehäkkimunia aina silloin kun satun Prismaan jossa niitä on saatavilla, muuten lattiakanaloiden (”vapaiden kanojen”) munia.

    Arvostaisin, jos lukijat postisivat linkkejä tutkimuksiin, joiden peusterrlla voisin muuttaa munavalintaani eettisemmäksi.

  2. Luomukanoja on Suomessa tutkinut ainakin Ulla Holma. Kuten kirjoitin, niin luomukanalat eivät ole täydellisiä (mm. parvikäyttäytymisen kannalta), ja todellakin kanoja kuolee niissä. Mutta kuten Holma toteaa Yliopisto-lehden jutussa (http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=4108):

    ”Onko luomutuotannossa sitten mitään jujua, jos luomukanat ovat vapaita kiusaamaan toisiaan ja saamaan pihalta bakteeritartuntoja? Holman mielestä on, ehdottomasti. Vaikka ulosteista sotkeutuva pehku ja ulkoilu altistavat pöpöille, ne ovat keskeinen osa kananelämää.

    – Pehkun ruoppaamisesta ja kylvyistä kana tykkää. Jopa paljaassa häkissä oleva kana tekee kylpemiseleitä tai yrittää kylpeä rehussa.

    – Tärkeitä asioita ovat myös ikkunat, joiden kautta kanoilla on yhteys pimeän ja valoisan ajan vaihteluun. Samoin mahdollisuus ulkoilla, juoksennella ja munia pesään sekä orsi, jolle kana pääsee huilaamaan, yötä viettämään tai pakoon.

    Luomukanalat eroavatkin lattiakanaloista nimenomaan siinä, että niissä täytyy aina olla ulkoilutilat, orret ja pehkuja. Luomukanalassa on myös hiukan lattiakanalaa kanamaisemmat tilastandardit.”

    Holman tutkimuksesta lisää mm. http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Arkistoitu_uutinen_tai_tiedote.aspx?id=1094008&NewsItem=7100

    Luomukanojen tautiriskeistä on mm. Luomukana-blogissa omakohtaisia kirjoituksia: http://luomukana.blogspot.com/

    Arvostaisin, jos kommentoijat laittaisivat linkkejä tutkimuksiin, jotka suoraviivaisesti tuomitsevat luomumunat eettisesti huonommaksi valinnaksi kuin lattiakanaloiden munat.