Kulutusjuhla

Elintarviketeollisuus mokailee ja syyllistää siitä kuluttajia

Brittiläisena hevosenlihakohuna alkanut ruokateollisuuden kaivelu on paisunut mehukkaaksi kuin täydellinen pihvi.

Vielä jokin hetki sitten vakuuteltiin, että meillä Suomessa kaikki sujuu mallikkaasti ja taustat tiedetään. Nyt sitten sieltä sun täältä on tullut ilmi, että suomalainen ei olekaan suomalaista tai pakkauksessa ei luekaan sitä kaikkea, mitä pitäisi. Tai että omia virheitä yritetään pitää pimennossa.

Tämän jälkeen on yhä vaikeampi luottaa siihen, että kaikilla toimijoilla olisi puhtaat jauhot pusseissaan tai jauhelihat vakuumipakkauksissaan.

Mutta näppärästi monet elintarvikealan toimijat ja myös osa muista keskusteluun osallistuneista kääntää kaiken loppujen lopuksi kuluttajien syyksi.

”Kuluttajat vain tuijottavat hintaa. Siitä tämä kaikki itse asiassa johtuu, sen vuoksi joudutaan teollisuudessa tekemään sitä sun tätä. Kuluttajien pitäisi äänestää ostopäätöksillään.”

Ylläolevaa lainausta ei liene kukaan suoraan sanonut. Mutta aika moni (mukaanlukien kuluttajajärjestöt) on tavalla tai toisella kieputtanut toimintaa kuluttajien vastuulle.

Esimerkiksi Elintarviketeollisuusliiton toimialajohtaja kirjoittaa, miten vaikeaa on tuoda alkuperämerkintöjä tuotteisiin ja kysyy: ”Onko kuluttaja valmis maksamaan tämän ruuan hinnassa?”

Miksiköhän kuluttajista on tullut niin hinnan mukaan toimivia? Elintarviketeollisuus ei näytä myöntävän, että he itse olisivat voineet jotenkin vaikuttaa tähän ajattelumalliin. Tai että teollisuus ja kauppa pystyisivät vaikuttamaan hinta-ajatteluun jatkossakaan.

Tai että kaiken takana voisi olla teollisuuden ja kaupan halu tehdä yhä suurempia voittoja.

Guardianin artikkelissa todetaan mm. se seikka, että eniten mainostetaan pitkälle jalostettuja tuotteita, joissa on teollisuudelle ja kaupalle hyvät katteet. Olisiko tällä mitään tekemistä kuluttajien hintalappujen syynäämisen kanssa?

Tai kuten Jouko Rönkkö kirjoittaa:

”Onko laadun vertaaminen kenties liian vaikeaa? Ehkä. Helppoa sen sijaan näyttää olevan laadun täydellinen unohtaminen ja tuotteiden vertailu pelkän hinnan perusteella.
Tiedotusvälineet keskittyvät hintoihin, kuluttaja hakee halpaa, ja kauppa hankkii sitä mitä uskoo kuluttajan haluavan. Tällaisissa olosuhteissa on vaikea tuottaa hyvää ja turvallista.”

Olisiko aika lopettaa itkeminen ”Mut kun kuluttajat!” ja patistaminen ”Kysykää, pyytäkää ja ottakaa selvää, kuluttajat”? Olisiko sen sijaan aika tehdä kunnolla muutoksia elintarviketuotantoon?

Ja kyllä kuluttaja voi tietysti äänestää ostopäätöksellään tai kysyä lisätietoja. Mutta vastuun kaataminen kuluttajan niskaan ja kuluttajien syyllistäminen on tyhmää.

4 Comments

  1. Miksi teollisuudella olisi mitään motiivia muuttaa mitään jos se sama ska siltikin myy hyvällä katteella ? Niin kauan kun heikkolaatuiselle muonalle on kysyntää on päivänselvää että mikään ei tule muuttumaan ja on itseasiassa yhtälailla tyhmää pyytää aina sitä jotakuta toista tekemään sen muutoksen jos täysivaltaiset ja oikeustoimikelpoiset aikuiset ihmiset eivät osaa katsoa nenäänsä pidemmälle.

    Kauppaan ei hanki mitään mitä se ”uskoo” kuluttajan haluavan vaan sellaista tavaraa jonka se _tietää_ olevan kuluttajien käytännössä haluamaa tavaraa ja tuo tieto tulee vain ja ainoastaan siihen että varasto kiertää ja nimikkeet eivät vanhene hyllyille.

    Siinä että lisäainesohjon tuotantoa ylläpitävää porukkaa välillä herätellään kovin ja ei niin kivoin sanoin ei ole mitään pahaa, päin vastoin sanoisin syy-seuraussuhteiden maininnan olevan kovin tervettä.

    • Jyri, pääpointtini ei ole se, että teollisuus pitäisi saada muuttamaan toimintatapojaan tuosta noin vain hyvää hyvyyttään. Eivät se sitä tee. On selvää, että aina on kuluttajia, jotka haluavat halvinta tai eivät välitä ruuan terveellisyydestä, saati eettisyydestä. Ja se valintahan on nyt sallittava.

      Mutta yritin painottaa sitä, että elintarvikeketju on tehnyt typeryyksiä, joita nyt käy ilmi, ja syyllistää siitä osittain kuluttajia.

      Tai että nyt sanotaan, että kuluttajien pitää kysellä alkuperiä. Kuka muka sitäkin jatkuvasti jaksaisi? Etenkään, kun nyt vielä on selvää, etteivät ne lupaukset alkuperästä edes aina pidä paikkaansa.

      Myös yhteiskunnallisella päätöksenteolla on osansa. Pitäisikö siis esim. tehdä jotain sille, ettei epämääräisen ruuan tuottaminen olisi niin edullista?

  2. Lainsäädännöllä on tottakai oma roolinsa tuottajien ohjaamisessa. Mutta senkin osalta pitäisi keskittyä siihen että dokumentaatio- ja tuoteselosteketju on aukoton eikä siihen mitä tuotteeseen on käytetty (niin kauan kuin terveyteen liittyvät vaatimukset on täytetty, tottakai) tai paljon tuottaminen kustantaa. Ikävä kyllä näppituntumalta tuntuu siltä että EU-alueen viranomaisvalvonta on vielä askeleen kaksi perässä siitä mitä FDA vaatii jenkeissä…

    Itselläni taas pääpointtina on se että on lähinnä tragikoomista se että kyyneliä heruttavana ongelmana on tälläkertaa se että liha sattuikin tälläkertaa hirnumaan ammumisen sijaan ja tätä ei kerrottu papereissa mutta edelleenkään ketään ei edelleenkään liikuta tippaakaan se että esimerkiksi ”kinkku”suikaleina ostetaan iloisin mielin jauhoilla yms petäjäisellä höystettyä tallinalustaa kunhan tuoteselosteen pienellä präntätty on ok..

    • Jyri, no tämä aihe menee vähän ohi tuosta alkuperäisestä ajatuksestani, mutta mielestäni vain Briteissä on kauhisteltu nimenomaan sitä, että kyseessä on hevonen, ja siihen siellä ovat kulttuuriset syyt.

      Suomessa on uutisoinnissa tuotu monelta taholta esiin, että kyseessä on tuotehuijaus, kun ruoka ei sisällä sitä, mitä pakkauksessa lukee. Se, että kohu lähti hevosta sisältäneestä lasagnesta, on luontevasti johtanut siihen, että etsitään nimenomaan hevosenlihaa sieltä, jossa sitä ei pitäisi tuoteselosteiden mukaan olla. Tai että selvitetään, onko liha suomalaista, niin kuin annetaan paketissa ymmärtää.

      Onhan esim. Kuluttajaliitto jo ajat sitten puuttunut mm. kanannahkapulliin http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194681159619/artikkeli/kuluttajaliitto+jauhelihapihvi+onkin+broilerinnahkaa.html. Ongelma ei tässäkään ole se, että syötetään kanannahkaa, vaan se, että tuotteita nimitetään vaikka lihapulliksi. Eli siis sama kuin tuo mainitsemasi kinkkusuikale. Kyllä, olet oikeassa, että ruokateollisuus ”huijaa”. Mutta ihmismuisti on lyhyt, ja osa kuluttajista ei vain piittaa sisällöstä, jos ruoka täyttää heidän asettamansa vaatimukset (eli esim. maistuu riittävästi ja on edullista).

      Kaikki, mikä kelpaa ihmisravinnoksi, on mielestäni hyvä käyttää. Esimerkiksi eläinten ruhosta mm. kieli ansaitsisi enemmän arvostusta, ja uskon, että suomalaiselle hevosenlihalle tämä kohu on vain hyväksi. Ongelma on siis juuri se, että ne kuluttajille luodaan mielikuvaa, että he syövät jotain muuta tai ettei kerrota, mitä tuotteessa on. Se on myös terveysriski allergisille.