Kirsimaria oli ostanut junalipun makuuvaunuun. Vaikka lippu toista väitti, niin paikka olikin tavallisessa vaunussa: ”Jälkimmäinen konduktööri oli täydellisen mahtava ja tarjosi yöjunapaikan “tällä kertaa, kun toi sun lippu on noin outo ja siinä on jotain väärinkäsityksiä, ja joudut odottamaankin niin kauan. Mutta osta siihen paluulippuus se paikka etukäteen sitte.” Ihana ihminen!

Pelkän makuupaikan ostaminen ei ole kovin kallista, joten en joudu konkurssiin vaikka joudunkin maksamaan paluumatkastani lisähintaa. Opin kuitenkin sen, ettei valtion rautatiefirman nettitarjouksiin voi luottaa – tai sitten pitää lukea ne tosi tosi tarkkaan. Tosin tässä tapauksessa mikään suurennuslasillakaan lukeminen ei olisi minua auttanut, kun lipussa kerran luki se makuuvaunu. En voi ymmärtää, mistä minun olisi pitänyt tietää, että se tarkoittaa istumapaikkaa.

Samassa erittäin huonoa asiakaspalvelua osoittanessa lippusekasotkussa sain kuitenkin ihan parasta palvelua tuolta yön pelastaneelta konduktööriltä. Parasta VR:ssä onkin se, että vaikka systeemit ovat varsin usein ihan epäkelpoja, niin junahenkilökunta on jaksaa olla hyväntuulista, joustavaa ja asiakaslähtöistä.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä!)