Kulutusjuhla

QR-koodi valtaa tuotteita, mutta käyttääkö niitä koodeja kukaan?

Yhä useampaan tuotteeseen on ilmestynyt QR-koodi. Siis tuollainen mustavalkoinen neliökuva saattaa löytyä viherkasvista, jogurttipurkista tai tapahtumamainoksesta. Saattaa sellainen koreilla myös museossa tai julkisen liikenteen aikataulussa.

Kun sitä kuvaa sopivasti sihtailee älypuhelimellaan, niin pääsee tuotteeseen enemmän tai vähemmän liittyvälle nettisivulle.

Minulla on ollut älypuhelin vuosia. Pari kuukautta sitten lopulta latasin luuriin ohjelman, jolla QR-koodeja voisi tutkailla.

Yhtään koodia en ole vieläkään vaivautunut käyttämään. Ei ole tullut vastaan mitään niin kiinnostavaa, että olisin halunnut kännykän kautta mennä sivulle.

Voisin kuvitella, että esimerkiki joku ruokapakkauksen resepti saattaisi kiinnostaa. Olenhan joskus tarkistanut reseptejä kännykällä, kun se on helppo pitää mukana keittiössä: tietokoneelle ei pienessä keittiössämme ole tilaa.

Joskus myös lisätiedot tuotteen taustoista voisivat kiinnostaa.

Mitäs mieltä te muut älykännyköiden käyttäjät olette? Oletteko käyttäneet koodeja tai milloin ne voisivat tuoda jotain lisäarvoa?

QR-koodi
Ohrahiutalepaketin QR-koodi vie reseptisivulle.

Lisää aiheesta: QR-koodi on kännykkäkansan villitys (Yle 11.7.2012)

10 Comments

  1. Lisätieto tuotteen alkuperästä voisi olla erittäin kysyttyä tietoa. Nykyiset ovat lähinnä tylsiä, reseptejä en juurikaan ole hakenut ja bussiaikataulusysteemikään ei oikein kerro mitään erityistä tietoa.

    • Olen hieman ihmetellyt sitä, ettei QR-koodeissa kovin usein mainosteta mahdollisuutta saada lisätietoja alkuperästä. Olen kuullut väitettävän, ettei tuotetietoa voi pakkauksiin painaa kovin paljon rajallisen tilan vuoksi, joten QR-koodi tietysti tarjoaisi helpon tavan ”jatkaa” pakkauspinta-alaa. Mutta ilmeisesti reseptit ovat markkinoinnillisesti paremmaksi todettu kuin taustatiedot? TAi sitten yritykset eivät halua jakaa alkuperätietoja (tai eivät niitä tiedä).

    • Bussipysäkeillä QR-koodi tuntuu sikälikin typerältä, että se pysäkkiaikataulu on muutenkin siinä vieressä paperiversiona. Tai näin ainakin Tampereella.

  2. Olen ladannut älypuheliimeeni pari vuotta sitten(?) QR-koodi-lukijan ja työskentelen it-alalla, joten koodit ja muut systeemit ovat tuttuja. Mutta en ole vielä innostunut Qr-koodeista, muutaman kerran olen testin ja yleisen mielenkiinnon takia testannut qr-koodeja. Enpä ole niistä innostunut.

  3. Tuntumani on, että QR-koodeihin ollaan parhaillaan heräämässä. Koodihan on ollut käytössä jo useita vuosia, mutta vasta nyt ihmisillä alkaa olla hyvällä kameralla ja näytöllä sekä nopealla verkkoyhteydellä varustettu laite – eli älypuhelin – kätevästi taskussaan.

    Muun muassa aikakauslehtien ilmoittajat välittävät QR-koodien avulla yhä useammin esimerkiksi tuotevideoita tai ohjaavat lukijan lisätiedon ääreen verkkosivuille. QR-koodit toisin sanoen korvaavat pitkät, tekstinä kirjoitetut urlit, mikä tekee printin ja verkon vuoropuhelusta selvästi entistä sujuvampaa.

    Itse käytän QR-koodeja tällä hetkellä myös aikakauslehden toimituksellisen sisällön tukena. Koodien taakse on laitettu lisämateriaaliksi esimerkiksi jutussa esiintyvien henkilöiden audiohaastatteluja tai opetusvideoita.

    • Hienoa, että on löytynyt luontevia tapoja koodien käyttöön! Printin ja verkon vuoropuhelustahan on myös puhuttu pitkään, ja ehkä se todellakin koodien myötä aidosti toteutuu helpommin. Mutta itselläni usein menee vieläkin niin, että luen ensin ja sitten jossain välissä myöhemmin koneella ollessani muistan, että ai niin, sen jutun perusteellahan voisin katsastaa vielä netistä, ja sitten yleensä googlaan. Eli en lue lehtä känny kädessä ja siitä samantien siirry verkkoon jutun ääreltä. Mutta varmaan tulevaisuudessa!

  4. Bussiaikataulujen osalta ärsyttää, että ovat _ostaneet_ qr-palvelun erikseen upcodelta, eivätkä käyttäneet avointa.. joten käyttäjien täytyy ladata upcoden softa ensin, joka sitten hakee linkin eteenpäin heidän systeemistään.. typerää, kallista ja ”fragile”.

  5. @jerej on mielestäni asian ytimessä, jonka Mari Koo olet ehkä hieman missannut.

    Ei se QR-koodi sitä sisältöä tee, vaan yleensä QR-koodin tarkoitus on helpottaa / nopeuttaa siirtymistä tiettyyn urliin. Eli sehän on monessa tapauksessa vain ”urlin uusi muoto”, kun sisältöön voidaan siirtyä skannaamalla koodi urlin näpyttämisen sijaan.

    Mutta hyvä kysymys on, että käyttääkö koodeja kukaan (nopeuttaakseen mobiilia nettiselailua)?

    • Joo, en ehkä osannut ilmaista ajatustani riittävän hyvin. ELi siis pointti on tietysti se, millaista sisältöä tarjoavalla sivulle koodi vie. Eihän se firman nettisivunkaan www-osoitteen kertominen hirmuisesti hyödytä, jos siellä sivuilla ei kerrota mitään kuluttajan kannalta hyödylliseltä.

      Facebookin puolella Ilkka R. kommentoi: ”Kannattaa muuten sitten vääntää sieltä lukijasoftasta päälle vipu, että voi tarkistaa mihin osoitteeseen se koodi johtaa ennen kuin suin päin seuraa. Ihmettelen, että noita ei käytetä enempää huijauksiin ja vaikka anti-mainoskampanjoihin, kun olisi niin helppo vaihtaa oma koodi ulkojulisteisiin ja tuotteisiin vaikka printtaamalla tarralappuja.”