Kulutusjuhla

Kaksi pientä ruokakauppaa on parempi kuin yksi iso

Kävin lauantaina kirjastoreissulla lähimmässä S-marketissamme eli Kasarmitorilla. Halusin ostaa kaalia, mutta tarjolla oli vain isoja kaalipalloja: sellaisessa on käyttööni liikaa kaalia, se painaa paljon eikä edes mahdu jääkaapin vihanneslokeroon.

Kysyin osastolla olleelta myyjältä, voisiko hän halkaista yhden kaaleista.

”En voi, meillä ei ole siihen resursseja tai välineitä.”

Vähän hämmennyin, sillä onhan puolikkaita keräkaaleja myynnissä monissa kaupoissa. Ostin sitten selvästi kalliimman savojinkaalin, jotta en joudu raahaamaan jättikaalia.

Tällainen isompien kauppojen asenne ei minua ilahduta. Vaikka asun alueella, jossa on paljon pieniä kotitalouksia, niin silti välillä tuntuu, että kaupoissa halutaan panostaa niihin, jotka tarvitsevat isompia eriä tuotteita.

Pienemmässä kaupassa asiointi on vaivattomampaa

Pienemmässä kaupassa, kuten Iso-Roobertinkadun K-kaupassa, on yleensä kiva käydä.

Kaupan koko on rajallinen, joten ei tarvitse raahustaa pitkiä matkoja löytääkseen tietoon tuotteen. Valikoima ja tuotekoot ovat riittävät perheemme tarpeisiin: esimerkiksi ne kaalinkerät on valmiiksi pienempinä paloina. Ja jos jotain erikoisempaa tarvitaan, niin se voidaan hakea jostain toisaalta, sillä kauppoja on lähialueella niin monta.

Palvelu on usein parempaa kuin suurissa kaupoissa (tosin tämä on kiinni myös ihan henkilöistä, on tuolla mainitussa S-marketissa pari tosi kivaa kassatyöntekijää). Usein kassajonokin vetää nopeasti, koska asiakkailla ei ole kärryllistä tavaraa.

Vaikka pienemmissä kaupoissa ei yleensä ole mitään isoja tarjouskampanjoita ja hinnat ylipäätään saattavat olla hieman korkeammat kuin suurimmissa kaupoissa, niin en usko, että ruokaostoksien hinta on meillä lopulta juurikaan kalliimpi kuin isossa kaupassa. Kun tarjolla on halutun kokoisia pakkauksia, niin kaalinjämiä ei tarvitse heittää roskiin. Isossa kaupassa on myös mielestäni helpompi sortua heräteostoksiin.

Iso kauppa ottaa reilut katteet pientuottajien tuotteista?

kaartinkotikauppa

Sitä paitsi monien tuotteiden hinnoittelu herättää hämmennystä. Joulun alla julkaistussa Kauppalehti Optiossa oli juttu Kaartin kotikaupasta, joka on yksi lähistöllämme olevista ruuan ostospaikoista. Kauppias toteaa jutussa, että monissa kaupoissa pientuottajien lähiruualle läiskäistään korkea kate, koska ajatellaan, että kyllä ihmiset näistä tuotteista sen maksavat. Voitto menee kauppaan, ei pientuottajalla.

Kaartin kotikaupassa olenkin joskus hämmästellyt, miten tietyt tuotteet ovat olleet halvempia kuin joissakin isoissa peruskaupoissa tai luomukaupoiksi profiloituneissa myymälöissä. Esimerkiksi mahtavat säilykesavuahvenet saa Kaartin kotikaupasta kohtuulliseen hintaan, ja pienestäkin purkista riittää ahventa monelle leivälle.

3 Comments

  1. Muistuu mieleeni joskus julkisuudessa ollut kaaligate. Olikohan niin, että kaupalla ei nyt sitten ollut tiloja? 🙂 http://www.kaleva.fi/teemat/ruoka/miksi-kauppa-ei-puolittanut-kaalta/658337/

    • Kiitos Nelle, joku muukin on siis närkästynyt samasta 🙂 Kiinnostavaa, että yritetään vedota hygieniasäännöksiin tässäkin, vaikka sille ei olemitään pohjaa.
      S-marketissahan on mm. kala-ja lihatiski, jonka yhteydessä myydään pakkaamattomia elintarvikkeita (salaatteja jne.), joten tilojen puutteeseen ei oikein voi vedota 🙂

      • Jossain määrin näissä kuohuttavissa tapauksissa on kyse siitä, että luulaan x ja pelätään y ja todetaan että parempi olla tekemättä mitään. Jos oikeasti haluaisi tehdä jotain kannattaisi kysyä – mutta silloinkin riskinä on, että herättää kiinnostusta .:) Suomalaisen mentaliteettiin kuuluu painaa leuka kohti rintaa ja suunata päin uusia pettymyksiä. 😉