Kävin eilen S-ryhmän halpuuttamisen tiedotustilaisuudessa. Siellä kerrottiin, että hintoja voidaan alentaa mm. siksi, että maailmanmarkkinahinnat ovat tippuneet ja kaupan katetta vähennetään.
Suomalaisen ruokakaupan katteita, voittoja ja keskittymistä parille isolle tekijälle on kritisoitu kauan (mm. Konttinen, Seppo, 2011: Suomalainen ruokalasku). Kauan kauppa myös vastasi, että ruuan hinta on ihan kohdallaan ja katteet asialliset ja kalliit hinnat johtuvat aivan muista syistä kuin vähäisestä kilpailusta.
Nyt katteesta on yllättäen varaa nipistää.
Tunnen itseni huijatuksi. S-ryhmän olisi aina pitänyt olla osuuskuntatoimintaa eli ei voittojen takomista, vaan ennemmin hyvän jakamista.
Miksei saavutettuja katteita voitu muuttaa jo esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, kun S-ryhmä porskutti eteenpäin suurine voittoineen? Sen sijaan pistettiin pystyyn ABC:t ja jätti-Prismat.
Kysyin tätä tiedotustilaisuudessa, jossa paikalla olivat pääjohtaja Taavi Heikkilä, kenttäjohtaja Arttu Laine ja kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu. Tässä saamani vastaus (nauhoitin kommentit, jotta pystyin ne kirjaamaan myöhemmin tekstiksi mahdollisimman hyvin):
”On tapahtunut iso muutos. Me tutkimme ja kysymme asiakkailta tietysti koko ajan. Perusviesti oli aiemmin, että halutaan hyviä ruokakauppiaita ja entistäkin laajempia valikoimia. Syksyn 2008 jälkeen Suomen taloudella alkoi mennä toisin ja viestit kuluttajilta muuttua. Tänä päivänä viesti kuluttajilta on ihan erilainen. Ei haluta enää kaikkea laajemmaksi, vaan mennään niiden perusasioiden äärelle. Kuluttajan oma talous heijastelee tilannetta.
Koko ajanhan me on tietysti pyritty olemaan mahdollisimman edullisia. Toki keskustelu on ollut sellaista, että Suomessa on ruoka kallista ja kauppa keskittynyttä. Tarkoituksella haluamme kertoa, että ei se nyt ihan näin ole.”
Esitin jatkokysymyksen:
”Eli te ette tinkineet katteesta kymmenen vuotta sitten, koska kuluttajat eivät varsinaisesti vaatineet sitä?”
”Kyllä sitäkin on pyritty koko ajan tekemään, mutta se kuluttajan tarve on nyt toisentyyppinen, haluttiin laajentua. Valikoiman laajentaminenhan on ollut huikeaa, nykyisin Prismoissa on aivan erilainen määrä tuotteita kuin 1990-luvulla. Kyllä se syksy 2008 ja siitä alkanut taantuma muutti montaa asiaa niin meillä kuin muualla Euroopassa.”
Keskustelua jatkettiin myös toteamalla, että viime vuonna S-ryhmä uudisti strategiaansa.
”Siinä keskustelussa kirkastui, mitä haluamme olla osuuskauppana. Siitä nostettiin uudelleen osuustoiminnan merkitys. Hintojen lasku on kaikkein konkreettisen, näkyvä asia. Taustalla oli tietysti markkinatilanne ja kuluttajan heikentynyt ostovoima, mutta pohja on siis osuustoiminnassa.”
Kyllä nyt kuluttajan mieltä kaihertaa. Osuuskauppa olisi voinut alentaa katettaan jo ajat sitten, jos olisi tahtonut toimia osuustoiminta-aatteensa mukaisesti.
Mutta ei: sen sijaan nyt sanotaan, ettei hintoja alennettu aiemmin, koska kuluttajat halusivat suuria kauppoja ja laajoja valikoimia. Kysyttiinkö meiltä kuluttajilta, että haluatteko ennemmin halvemmat hinnat vai isommat kaupat? Jos kysyttiin, niin ihmettelen, jos väitimme haluavamme ennemmin jättimarketteja kuin edullisempaa ruokaa.
Onneksi tuli Lidl. Saksalaiset ovat onnistuneet järisyttämään kahden suuren suomalaisen toimintaa ja ruokaketjua. Samalla tietysti moni muu asia on muuttunut.
Toivottavasti elintarvikeraaka-aineiden tuottaja saa ketjussa riittävän hyvän korvauksen toiminnastaan. Monien tuottajien neuvottelumahdollisuus isojen yritysten kanssa on kuitenkin olematon, joten oudolta tuntuisi, jos hintojen alennukset eivät vaikuttaisi kokonaisketjussa myös tuottajapuoleen.
Mutta en minä luota teihin, isot suomalaiset kauppaketjut. Säälittävästi kirkassilmin olen halunnut uskoa, että ette kovin pahasti huijaisi minua. Enää en usko.
Mutta toisaalta: en usko, että te myöskään piittaatte siitä, mitä minä piipitän.
Ana
Hyvä, Mari!
Lidl on ihan hyvä vaihtoehto omassakin elämässäni. Sieltä ei tosin saa kaikkea sitä, mitä haen (esim. maidottomia juggeja), mutta peruskamat kerran viikossa helppo momma. Eikä liian kallista.
Mari Koo
Joo, Lidl on onnistunut toiminnassaan. Enkä kyllä kovin usein asioi Lidlissä, kun kaupat eivät osu omille kulkureiteille. Mutta pääasia on, että Lidl toi kilpailun ja säpinää.
Pöllö
Siitä olen samaa mieltä, että kaupoilla tuntuu olevan aika suuri päätösvalta siihen, mihin katteet käytetään. Mutta toisaalta on vähän kirkassilmäistä väittää, että maailma ja suomalainen(kin) ruokakulttuuri olisi samanalainen kuin 20-30 vuotta sitten. Toisin sanoen tarjonnan monipuolistumisella on ollut paikkansa ja kysyntänsä, mikä taas on edellyttänyt investointeja ja tulojen ohjaamista muuhunkin kuin hintojen tiputtamiseen.
Eettisen kuluttamisen näkökulmasta voimme myös olla iloisia siitä, että esimerkiksi monien reilun kaupan ja luomutuotteiden tarjonta on lisääntynyt samalla aikajaksolla huimasti. Kyllä se on vaatinut kaupalta (myös rahallista) panostusta.
Toki on hyvä, että meillä on myös Lidl. Sekin on avannut osaltaan uusia valikoima kuluttajalle.
Mari Koo
Minä vertasin tilannetta kymmenen vuoden takaiseen, jolloin esimerkiksi S-ryhmä takoi voittoja ja vakuutti, että ruuan hinta on kohdallaan. En verrannut tilannetta 20-30 vuoden takaiseen.
Reilun ja luomun tuominen ei ole uskoakseni vaatinut kaupoilta sen ihmeempiä rahallisia panostuksia. Saman (tai jopa isomman) katteen kauppa niistäkin ottaa. Kyllä näiden tuotteiden saapuminen valikoimiin on ollut vain normaalia kuluttajien toiveiden kuuntelemista.