Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Ajankäyttö' merkittyjä kirjoituksia

Lauantai on viikon iltapäivistä stressaavin

saturday 9. februaryta 2013 klo 10.41 kirjoittajana Mari Koo

Arkiset iltapäivät eivät stressaa niin paljon kuin lauantain iltapäivä. Näin kuulin Taustapeilin Pyöreästä pöydästä, kun tutkija Mika Pantzar kertoi sydämen sykettä mitanneesta hyvinvointikartoituksesta.

Pantzarin mukaan lauantaina kello 14 stressataan enemmän kuin arkipäivinä vastaavaan aikaan. Hän mainitsi, että monethan ovat juuri tuolla hetkellä ostoksilla.

Onhan se stressaavaa, jos joutuu kauppaan tungeksimaan samaan aikaan lukuisten muiden kanssa. Etsimään haluamiaan tuotteita ja pähkäilemään, onko kaikki tarvittava hankittu. Ja mitäs itse asiassa maanantaina syötäisiin?

Mainitun hyvinvointikartoituksen oli tehnyt Firstbeat oy. Nettisivuilta ei löydy tarkkaa tietoa näistä stressinvaihtelun ajankohdista, mutta mainitaan se, että hyväkuntoiset palautuvat stressistä selvästi paremmin kuin liikkumattomat.

Eli siis ehkä tänään klo 14 lähden ennemmin kävelylle kuin kauppaan?

Muokkaus seuraavana päivänä: juttua tarkennettu ja

Be Sociable, Share!

1600-luvun työläinen otti mieluusti vapaata maallisen tavaran sijaan

monday 21. januaryta 2013 klo 9.55 kirjoittajana Mari Koo

Myönnän, että olen vasta lukion jälkeen ymmärtänyt, miksi historiaa kannattaa lukea. Nautin hyvin kirjoitetuista, popularisoiduista historiakirjoista, ja niihin kuuluu myös Peter Englundin Menneisyyden maisema.

Tästä kirjasta opin mm. sen, että 1600-luvulla moni olisi ennemmin pitänyt vapaata kuin tienannut enemmän.

Englund väittää, että varhaismodernin ajan palkkatyöläiset eivät arvostaneet jatkuvasti kasvanutta aineellista hyvinvointia. Kun he olivat työskennelleet tarpeeksi tyydyttääkseen perustarpeensa, niin he ottivat vapaata sen sijaan, että olisivat ostaneet enemmän.

Mutta vähitellen työläisten ajattelutapa muuttui. Samalla poistui yksi merkittävä este suurten markkinoiden synnylle, kirjoittaa Englund.

Englund kertoo filosofi John Locken aikoinaan todenneen, että ihmistä ei saa toimimaan se, mitä hänellä on, vaan se, mitä hänellä ei ole. “Koska se mitä minulla on, ei ole mitään, ja minulta puuttuu kaikki.”

“Jos ihmiset lakkaisivat olemasta tyytymättömiä kaikkeen aina sosiaalisesta asemasta nenänsä muotoon, kapitalismi ja ja koko nykyinen yhteiskunta sellaisena kuin sen tunnemme, olisi luultavasti mennyttä. [- – -] Vallitsevaa järjestelmää kyseenalaistavatkin ne, jotka eivät halua ansaita enemmän vaan työskennellä vähemmän. Juuri niin kuin 1600-luvulla.”

Tuolloin satoja vuosia sitten kapitalistit kirosivat velttoiluksi katsomaansa työläisten asennetta. Yhtä lailla tietyt piirit paheksuvat mm. nykypäivän downshiftaajia.

Toisaalta myös jatkuva tyytymättömyytemme kietoutuu siihen, että ansiot, jotka joku toinen kokee suuriksi, ovat toiselle juuri ja juuri riittävät.


Kuva: Brian Talbot / Flickr

Be Sociable, Share!

»   Mökillä arki on erilaista, todetaan Esinetarinoissa: “Käytäntöjen hioutumattomuus aiheuttaa ajoittain stressiä. Missä penteleessä on puhelimen laturi? Mihin laitan tyhjän pullon? Missä on keittiöpaperi, teepaketti, energiajätepussi?  Kun lauma ihmisiä kehittää omia ratkaisujaan esinemaisemassa, roskiksia on pian useita ja tarve-esineet kroonisesti kateissa. Kuluu uskomattoman paljon aikaa pelkkään mikrotason logistiikkaan. Rutiinien materiaalisten komponettien merkitys ei jää epäselväksi. Kyllä arki on kevyttä lomaan verrattuna. Toisaalta juuri se, että veden lämmittämiseen saunan padassa menee aikaa, viehättää mökkiläistä. Olemassaolo onkin vaativaa, ei sietämättömän kevyttä. Perusasiat palaavat keskiöön. Ruoan hankkimista pitää miettiä, kun kauppa ei ole kulman takana. Ruokaa voi jopa hankkia suoraan luonnosta: nokkonen ja hauki haastavat Pirkka-tuotteet. Sähkökatko kruunaa ekskursion talonpoikaiseen taloudenpitoon – vesi on kannettava järvestä ja ruoka tehtävä tulella.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Petri teki oman ajankättötutkimuksensa: “Olen laskenut keskiarvon jokaiselle toiminnalle, kuinka monta prosenttia päivästä siihen kului ja paljonko se on minuutteina. Huomasin tulleeni tehtyä montakin asiaa samaan aikaan, esim. syödessä luen. Tällaisissa tapauksissa olen jakanut käytetyn ajan molempiin luokkiin. Erillistä ’musiikin kuuntelu’ luokkaa ei minulla ole; monesti musiikki soi koko ajan; harvoin oikein kuuntelemalla kuuntelen (häpeällistä). Yllättävän suureksi nousi tilastoimattoman ajan määrä. Eli se aika joka jäi uupumaan kun kaikki muut oli laskettu yhteen. Nyt kun muistelee, se pitää käytännössä sisällään erinäisen oleilun kotona ja puolison kanssa; harhailua huoneesta toiseen, ajoittaista ihmettelyä, jutustelua ja kissojen paijaamista. Siis kaikkea niin spontaania ja lyhytkestoista, jota en voinut tilastoida. Tätä ’tilastoimatonta aikaa’ voisi ehkäpä syyllä kutsua todelliseksi joutilaisuudeksi– olemista vailla mitään päämäärää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.