Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Perhe' merkittyjä kirjoituksia

»   Timo Nurmi kertoo, miten perheen talouteen vaikuttaa, kun lasta jää kotiin hoitamaan kovapalkkaisempi puoliso. Verotuksen vaikutusta ei tässä laskelmassa ole huomioitu: “Oma bruttopalkkani kuuluu ylimpään kymmenykseen ja on suunnilleen puolitoistakertainen mediaanipalkkaan verrattuna. Vaimon palkka on noin mediaanipalkan suuruinen – tutkijaksi hyvä. Saan palkkaa bruttona noin parituhatta euroa vaimoa enemmän. Saan tulevana keväänä neljän kuukauden aikana tukia bruttona noin 12 800 euroa eli menetän palkkatuloihin verrattuna 9140 euroa. Vaimo saisi tukina samana aikana noin 7300 euroa bruttona ja menettäisi palkkatuloihin nähden 7000 euroa. Perheemme menettää siis noin 2400 euroa bruttona. Verotus muuttaa tilannetta jonkin verran (edit: aika paljonkin – katso lisäys kommenteissa alla). Mitä summalla saisi? Ainakin uuden keskitasoisen sohvan, ei tosin kovin hyvää. Autoa ei sentään mutta paremman puoleisen television. Tai yhden etelänmatkan. Aurinkomatkojen äkkilähdöissä kaksi henkilöä viettäisi viikon Thaimaassa 2200 eurolla. Ilman lapsia tietysti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Avioehtoa ei ole pakko tehdä, mutta parisuhteen taloudelliset vaikutukset kannattaa miettiä

monday 5. marchta 2012 klo 15.00 kirjoittajana Mari Koo

Selailin jonakin päivänä lounasravintolassa Veronmaksajain keskusliiton Taloustaito-lehteä. Itse liittoa en juuri arvosta (liitto tuntuu tavoittelevan ennen kaikkea alhaista verotusta, ja se ei mielestäni yhteiskunnassa ole se, jota haluan kannattaa), mutta lehdessä on välillä hyviä juttuja.

Silmiin sattui otsikko “Ehdottomasti avioehto!”. En pidä avioehtoa välttämättömänä, mutta sen sijaan pidän tärkeänä sitä, että parisuhteessa mietitään ja jutellaan taloudellisesta tilanteesta myös tulevaisuutta ajatellen. Tämä pätee niin avo- kuin avioliittoihin ja rekisteröityihin parisuhteisiin. Sen pohjalta voi arvioida, onko jonkinlainen avioehto tarpeellinen.

Omassa elämässäni eniten taloudelliseen ja juridiseen tilanteeseeni viime vuosina vaikuttanut teko oli avioituminen. Nyt puolisoni on lähiomaiseni, jota kohtaan minulla on myös tiettyjä taloudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Samalla elämääni tuli ihminen, joka voi myös saada omaisuuttani haltuuni. Liittomme päättyy ennen pitkää: jos emme eroa, niin ainakin kuolemme. Se vaikuttaa siihen, mitä omaisuuksillemme tapahtuu.

Koska olimme avioituessamme jo yli kolmikymppisiä, niin täysin rahattomia emme olleet. Emme ole tunteneet kovinkaan pitkään, joten oli luontevaa tehdä avioehto, joka sulkee oikeuden toisen ennen avioliittoa hankkimaan omaisuuteen. Lisäksi rajasimme myös lahjat ja perinnöt pois avio-oikeudesta. Minulle tämä oli erityisen tärkeää, sillä mahdollisesti tulen aikoinaan perimään maita ja mammonaakin.

Kirjoitimme avioehdon itse. Sen tarkisti ystävämme tällaisiin lainsäädännöllisiin seikkoihin perehtynyt isä.

Kiikutimme avioehdon rekisteröitäväksi maistraattiin pari kuukautta avioitumisemme jälkeen. Rekisteröinti maksoi 48 euroa.

Vinkkejä yksinkertaisimpiin avioehtoihin löytää netistä
. Esimerkiksi tässä asiakirjamalleja käsittelevässä teoksessa (PDF) on avioehdon pohjia ja mainintoja vaihtoehtoisista malleista.

Eli siis avioehtoa ei ole pakko teettää esimerkiksi asianajajalle. Se tosin varmistaa, että avioehto on tehty oikein. Maistraatilla ei ole mitään velvollisuutta tarkistaa muotoseikkoja (ja niiden muotoseikkojen vuoksi avioehto voi osoittautua mitättömäksi). Jos siis itse avioehtonsa tekee, niin kannattaa selvittää avioehdon rakenne kunnolla.

Avioehdon voi tarvittaessa muuttaa tai mitätöidä. Mahdollinen perheen kasvu ja muut elämänmuutokset voivat vaikuttaa niin, että koko avioehto tuntuu tarpeettomalta.

Be Sociable, Share!

Lapsenlapsia saa hemmotella, vaikka muuten eläisi nuukailevammin

wednesday 17. novemberta 2010 klo 20.32 kirjoittajana Mari Koo

Kaikki tietysti ovat havainneet, että suomalaislapsiin panostetaan keskimäärin varsin paljon. Heille ostetaan tavaraa ja viedään matkoille. Vaikka tuloerot ovat kasvaneet ja osa perheistä kituuttaa pienillä tuloilla, niin silti elintaso on keskimäärin noussut.

Muun muassa tätä kävin kuuntelemassa lasten kulutusta käsittelleessä tiedotustilaisuudessa, jossa oli mukana mm. sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

Mutta pelkästään lasten vanhemmat eivät kuluta lapsiin. Lisäksi tulevat tietysti vielä isovanhemmat. Heidän roolinsa mm. tavaroiden lahjoittajina on kasvanut.

Wilskan mukaan moni kokee, että lapsenlapsia on luvallista hemmotella, vaikka omille lapsille olisi pidetty tiukempaa linjaa.

Ylipäätään lapset ovat niin vanhemmille kuin isovanhemmille oman kuluttajaidentiteetin jatke: “Minä olen hyvä äiti, joten minun lapseni pääsee näihin harrastuksiin, hän saa nämä tavarat ja vietämme vapaa-aikaa yhdessä.”

Wilska epäii, että isovanhemmat kuluttavat lapsiin mielellään myös siksi, etteivät osaa kuluttaa itseensä. Eli siis itselle palveluiden tai tavaroiden hankinta ei sovi yksiin nuukailevampaan suomalaisuuteen, mutta lapsenlapsien hyväksi voi laittaa euroja likoon huolettomammin.

Tietysti kaikki eivät hurahda hankkimaan lapsenlapsilleen kaikkea mahdollista. Maippi Tapanainen kirjoittaa omasta tuoreesta isoäitiydestään ja tavarasta:

“Muuan ystäväni kysyi, olenko ihan sekaisin isoäitiystymisestäni, ja valisti umpiseonneen mummon erottuvan joukosta siksi, että tämä ei kykene ohittamaan yhtäkään vauvanvaatekauppaa tai leluosastoa ostelematta. Minä kyllä pystyn ja suosittelen samaa muillekin. Lastenhuoneet, joihin soluttautumiseen tarvitaan lumikolaa ja viidakkoveistä, eivät kerro onnellisesta lapsesta, vaan tarpeettomasta tavarasta. Viisaan isovanhemman on kuitenkin myös myönnettävä, että tässäkin asiassa ehdottomuus kuuluu vain teineille. Jos ipana viisivuotiaana välttämättä tarvitsee keijunsiivet selkäänsä tai polkuauton alleen, niin hankintoja on harkittava tapaus kerrallaan.”

– – –
Photo by Monozygotic, Flickr

Be Sociable, Share!

»   Tiina Kaarela muistuttaa avioliiton juridisesta puolesta: “Avioliitto on varsinkin eron tullessa tai puolison kuollessa hyvin halpa ja käytännöllinen sopimus. Eliniän kasvaessa ihmiset solmivat yhä uusia suhteita, hankkivat yhteistä omaisuutta ja hämmästyttävän usein tekevät lapsiakin solmimatta tätä järkevää, heikompaa osapuolta suojaavaa sopimusta. Varsinkin kuusikymppisenä solmituissa suhteissa tahtovat virallistamiset unohtua – ajattelevat ehkä, että lempi aikuisiässä on noloa tai pelkäävät lasten (ja lastenlasten) reaktioita? Missä tahansa on koolla kolmisenkymmentä yli 45-vuotiasta naista, joukossa on yleensä vähintään yksi avopuolisonsa mukana asuntonsa ja veneensä tai mökkinsä menettänyt. Omaisuutta ei kirjattu yhteiseksi ja ennen niin mukavat elämänkumppanin aikuiset lapset muuttuivat yhdessä yössä ventovieraiksi vihollisiksi. He saattavat kärsiä totaalisesta dementiasta sen suhteen, mitä edesmennyt puoliso on toivonut tai mitä itse ovat luvanneet.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»  

Teppo kertoo, että naimisiinmenon yhteydessä pariskunnan nimi valittiin perinteistä poikkeavalla tavalla: “Riippumatta siitä, kumpi vaihtaa nimeä, toinen joutuu aikamoiseen urakkaan papereiden uusimisen ja uuteen nimeen totuttelun kanssa. Toisen vaiva on toki toiselta pois, mutta kumpikaan ei ole vastuun ja vaivan toiselle sysäävää sorttia.

Pallottelimme asiaa viikkotolkulla, ja päädyimme aina tasatilanteeseen. Kun emme järkiargumentein saaneet päätöstä aikaan, ratkaisimme asian kivi, sakset, paperi -menetelmällä. Moision sakset voittivat Laineen paperin, joten nyt olemme siis herra ja rouva Moisio.” (Mari Koo)

Ei kommentteja.