Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Haukut' merkittyjä kirjoituksia

»   JP Koskinen ihmettelee, miksei VR kuuntele asiakkaitaan: “Matkan varrella VR alkoi leikkiä oikeaa yritystä meidän rahoillamme. Tuli ihmeellisten muutosten aika. Pendolinot, nuo jumalan nopeat nuolet, alkoivat sujahdella kotikaupunkini ohi. Liput oli jossakin välissä muuttuneet niin, että yksittäinen lippu sisälsi aina paikan. Avoimia paluulippuja myytiin, mutta nekin katosivat matkan varrella. Asiakaspalautetta annettiin, mutta ei siitä oikein kukaan ottanut koppia. Salaperäiset ”asiakkaat” olivat toivoneet ihmeellisiä uudistuksia, joista me pendelöijät, joilla oli kymmenessä vuodessa kertynyt vyölle vain 2500 edestakaista junamatkaa, emme olleet koskaan kuulleet kenenkään oikean matkustajan puhuvankaan. Kuukausilippulaiset, tuo ihana lammaskatras, ei kiinnostanut ideoineen VR:n uudistajia. Vielä nytkin, kun olen ollut jo pitkään vapaa agentti, teen matkani junalla. Juna ON mukava kulkuneuvo, se ON nopea, se ON ympäristöystävällinen, se ON viihtyisä ja henkilökunta ON avuliasta. Mutta VR:n johtoporras on ilmeisesti joukko hattivatteja, jotka eivät itse ole koskaan matkustaneet junalla ja jotka eivät koskaan aio sillä matkustaakaan. Heidän uudistuksensa hankaloittavat matkustamista, älkääkä nyt iniskö, ettei näin ole, sillä olen vuosien aikana tehnyt varovastikin arvioiden 10 000 junamatkaa, minä olen saatana soikoon se salaperäinen asiakas.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pekka kirjoittaa tuotepettymyksistään viime ajoilta, mukana mm. Eccon kengät: “Viime vuonna loppukesästä (elokuussa) hankin itselleni uudet kävelykengät, Ecco Terratrailit (ovh 134,90). Olin yhdeksässä kuukaudessa juuri ehtinyt kävelemään kengät sisään niin, että ne tuntuivat oikein mukavilta jalassa, kun huomasin oikeassa kengässä reiän. Ei ole iloa Gore-Texistä kun kangas irtoaa saumasta. Toukokuun puolessa välissä palautin alle vuoden vanhat kengät myyjälle (Intersport) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei missään nimessä. Näitä kenkiä edelsi toinen pari Eccoja. Niillä kävelin pari vuotta ennen kuin niistäkin kangas irtosi saumasta ja vesi valui kenkään. Silloin ajattelin, että olin kävellyt ne rikki, koska kävelyä oli paljon. Mutta samalla tavalla ne hajosivat kuin nämä uudemmat. Ehken seuraavaksi hanki Eccoja. Vaikka tuntuvat hyviltä jaloissa, eivät tunnu kestävän. Harmi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   exmeä harmittaa junalippujen hinnoittelu: “Mutta junaan ei enää uskalla ostaa lippua asemalta; se voi maksaa ihan mitä tahansa. En kuitenkaan osta lippua netistä monta päivää aiemmin, koska mitä sitten, jos työssä meneekin pidempään kuin luulin? Missaan junan tai joudun hoputtamaan töitä. Tai en ehdi syödä mitään, koska on ehdittävä juuri siihen junaan, johon on lippu. En pidä tästä. Julkisen liikenteen tehtävä on olla kätevää. Se on sen ainoa tehtävä! Kätevästi voi matkustaa paikasta toiseen joutumatta itse ajamaan. Juna ei ole kätevä, koska lippujen hinnat ovat ihan randomia. Vaikka bussilipunkin saa etukäteen halvemmalla, siinä on sentään jokin katto, johon hinta tyssää, vaikka sen ostaisi vasta lähdön hetkellä. Junalippujen kanssa saa aina pelätä. Joskus sama matka on 11 €, joskus lähemmäs 40 €. Ei huvita arpoa. Menen suosiolla bussiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jukka Laajarinne ihmettelee Gaudeamus Kirjan ja Kahvilan toimintaa: “Sinkkuespresson hinta on juustoiset 3 €, tuplan 3,50 €. Harvinaisen pienellä hintaerolla pyritään ilmeisesti ohjailemaan espresson juojia korkeaan kulutukseen. En kuitenkaan kaivannut tuplaa, vaan tilasin yhden shotin. Ja mitä tapahtui? Kahvilahenkilö tamppasi kahvinpurut tuplakahvaan ja valutti tuplashotin: puolet kahvista valui viemäriin, puolet kuppiin. Tuotteen tarjoaja siis käyttää isompaan ja pienempään annokseen tismalleen saman määrän raaka-aineita ja energiaa, mutta myy halvemmalla tuotetta, jossa näistä puolet heitetään menemään. Aikana, jona jokseenkin kaikki väittävät pyrkivänsä vähentämään ruoka-ainehävikkiä. Kysyin myyjältä, mitä järkeä toimintatavassa on? ”Meillä on kaksi eri hintaista tuotetta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivän Sanni käy läpi Clarinsin antiperspiranttia, sen mainoslauseita ja todellista sisältöä: “Mitä markkinointikommunikaatioon ja myönteisiin mielikuviin tulee, mikään ei pure niinkuin luonnon ainesosat, tämän tietävät normikosmetiikankin yritykset. Niinpä kaikki alan boolaagit, ne synteettisimmätkin, korostavat mainoskielessä aina reseptien kasvipohjaisia ainesosia. On ymmärrettävää, että kukkaisuutteet ja yrtit kuulostavat sympaattisemmilta ja kuluttajalle tutummilta kuin propyleeniglykolit ja sykloheksasiloksaanit. [- – -] On mielestäni Clarinsilta arveluttavaa menettelyä puhua tekstissä vain taikapähkinästä ja sen (oletetusta) hikoilua hidastavasta vaikutuksesta vielä korostaen, ettei ko. aine ”blokkaa hikitiehyitä kokonaan”, kun tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine alumiinikloorihydraatti sen kuitenkin tekee. Tällainen ”ei suoranaisesti puhuta ei-totuuksia, mutta jätetään jotain olennaistakin kertomatta luoden kuluttajalle halutunlainen kuva” -menettely on mainonnassa valtavan yleistä. Se ei tietenkään ole laitonta mutta kyseenalaista, koska tuotteesta luotu kuva on harhaanjohtava. Korostan, että minulla ei ole itselläni alumiinifobioita ja käytän antiperspirantteja säännöllisesti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Isyyspakkauksen Tommi päätti päivittää perheen vakuutusturvaa. Iso yllätys odotti matkavakuutusten kohdalla: Tommi oli kuvitellut, että alle 15-vuotias kuuluu vanhempien matkavakuutukseen, koska nettisivuillakin näin luki. Asiakaspalvelija kuitenkin korjasi chatissa, että vanhempien jatkuvassa matkavakuutuksessa lapsi ei olekaan vakuutettuna: “Ehdin jo kirjoittaa chättiin kysymyksen siitä, tarvitsevatko lapset matkavakuutuksia, mutta sitten löysin vastauksen samalta sivulta, jossa kaikki vakuutukseni on listattu: “Alle 15-vuotiaat mukana matkustavat perheenjäsenet ovat vakuutettuina vanhempiensa tai isovanhempiensa matkustajavakuutuksilla.” Niinhän se olikin, ja olen tätä samaa miettinyt joskus ennenkin. Asiakaspalvelija ehti kuitenkin vastata: “Jos teillä on jatkuva matkavakuutus, lapset tulee vakuuttaa myös omalla matkustajavakuutuksellaan. Määräaikaisessa matkustajavakuutuksessa he kuuluvat vakuutukseen, jos ovat alle 15-vuotiaita.” Niin siis että mitä että? Lapset on siis vakuutettu vanhempiensa matkustajavakuutuksella vain, jos matkustajavakuutus on määräaikainen. Koska oma vakuutuksemme on jatkuva, lapsi tarvitsisi ja olisi aina tarvinnut oman matkustajavakuutuksen. Miksi tuolla sivulla ei sitten lue niin? Olemme eläneet neljä vuotta luottaen tähän tietoon, joten emme ole ottaneet lapselle omaa matkustajavakuutusta. Tänä aikana olemme tehneet nopeasti laskettuna kymmenen ulkomaanmatkaa, mm. kolmesti Yhdysvaltoihin, ja kotimaanmatkoja vielä enemmän. Lapsella ei ole ollut siis yhdelläkään matkalla voimassa olevaa matkustajavakuutusta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Pörrö neuvoo Ämmien blogissa olemaan tarkkana taksimatkalla: aina kuski ei aja lyhintä reittiä. “Viimoisin episodi sattui tuossa sunnuntaina kun reitille Pasilasta Viikkiin taksikuskin mielestä osui myös Metsälä. Vähän oudoksuin reittivalintaa jo siinä kohtaa kun kuski ei kääntynyt Hakamäentielle, mutta siinä kohtaa kun pördäiltiin pitkin poikin metsää ja kuski ehdotteli Savelan kautta kiertämistä hirtti hihna senverran kiinni, että tyynen rauhallisesti kaivoin googlenavigaattorin esiin ja selvittelin ajetut ylimääräiset kilometrit sadan metrin tarkkuudella. Ja täysin rauhallisesti kerroin, että mulla on tässä nyt navigaattori auki ja olen täysin tietoinen siitä, mitä tällähetkellä tapahtuu. Kuski sammutti mittarin, pyysi anteeksi ja ajoi mut kotiin. Maksoin käteisellä enkä ottanut kuittia – tarkoituksella, koska aamulla oisin kuitenkin tonkinut tyypin tiedot esille, valittanut ja jättänyt tämän kirjoittamatta [- – -] Kaikissa autoissa on nykyään navigaattorit. Nämä maantierosmot eivät kuitenkaan käytä niitä – asiakkaana voi siis pyytää kuljettajaa laittamaan reitin navigaattoriin. Tämä tosin estää kuskeja katselemasta televisio-ohjelmia liikennevaloissa, mutta kyytiläisenä olen siitä lähinnä iloinen. Näissä uudemmissa takseissahan siis on kojelaudassa televisio, jonka kuva sammuu jossain kolmenkympin nopeuksilla. Aika tiiviisti on parikin kuskia niistä saippuasarjojaan katselleet. Mua se on joka kerta ärsyttänyt lähes yhtä paljon kuin pyytämättä tullut poliittinen esitelmä maahanmuuton tai liikennepolitiikan ongelmista. Toinen, mitä asiakas voi tehdä, on avata reitti oman kännykän navigaattoriin ja puuttua tilanteeseen heti jos kuski lähtee etsimään elämän tarkoitusta väärältä laidalta kaupunkia. Mä oon ollut vähän arka puuttumaan tilanteeseen silloin, jos kuski on isokokoinen karpaasi ja ítse olen minkäänmoisessa hiprakassa. Navigaattorin kanssa tossa olisi kuitenkin vähän kättä pidempää perustelua sanaharkan varalta. Kuitilla ja tarkalla reitillä + taksin numerolla voi olla yhteyksissä taksitarkastajaan. Oman kokemuksen mukaan tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta muilla voi olla positiivisiakin kokemuksia aiheesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leenaa kiukuttaa, kun Helsingin keskustan moni lounaspaikka hölvää ruokiinsa liikaa suolaa, vaikka asiakas voisi halutessaan lisätä sitä annokseen itsekin: “Minua tässä ärsyttää erityisen paljon se, että terveyteni on muiden käsissä. Totta on, että myös teollisuudessa pitäisi vähentää suolan käyttöä roimasti, mutta kaupanhyllyllä sentään voin valita tuoteiden välillä, ravintolassa käytännössä en, varsinkaan lounaalla. Toivoisin keittiöhenkilökunnalta ja listojen suunnittelijoilta vähän freesimpää asennetta ruoanlaittoon: rasva ja suola – so last season. Olen aika neuvoton tällä hetkellä tilanteen kanssa. 2,5 vuotta tilannetta tässä Helsingin keskustassa seuranneena alan olla aika väsynyt siihen, että lähden kettuuntuneena lounaalta. Haluaisin syödä lounaani ulkona, koska se on helppoa, annokset olisi ilman suolaa/vähäsuolaisina herkullisia ja terveellisiä. Olen helposti valmis satsaamaan ulkona lounailuun. Mutta ei sitten.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Janne Nyyssönen ihmettelee, miksi kivijalkakaupat eivät panosta palveluun, koska se olisi niiden valtti verrattuna nettikauppoihin: “Koska viimeksi olet saanut hyvää palvelua kivijalkaliikkeessä? Tiedän, että sitä on vielä olemassa. Olen vain viime aikoina miettinyt, onko se kuolemassa sukupuuttoon. Ainakin itse olen onnistunut välttymään siltä turhan pitkään. Olen viime viikkoina tehnyt hankintoja Gigantista, Elisalta ja Kodin Terrasta. Jokaisen liikkeen asiakaskokemus on saanut miettimään, miksi ihmeessä en tee näitäkin hankintoja verkossa. Gigantista olin hankkimassa laturia hajonneen Mac Bookin laturin tilalle. En saapunut ruuhka-aikaan, mutta liikkeessä oli kohtuullisesti muitakin asiakkaita. En löytänyt oikeaa tuotetta hyllystä, joten päätin hakea apua lähimmältä palvelupisteeltä. Se oli väärä, siinä myytiin vain puhelimia. Oikealle palvelupisteelle suunnatessani pysäytin ohikulkevan myyjän, ja kysyin, tietäisikö hän, onko tavaraa varastossa vai onko kaikki hyllyssä. “No siis mä en oo täällä osastolla töissä, niin mä en tiedä.” Hänkin kertoi, että tietokonepisteestä saan apua. Siinä oli vain viisi asiakasta edelläni jonossa. En ehtinyt jäädä jonottamaan, joten lähdin pois liikkeestä. Poistuin liikkeestä toisen kerroksen kautta, ja siellä seisoskeli ringissä viisi myyjää kädet taskuissaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsimaria lähetti ystävänpäiväkortteja, mutta posti ei vienyt niitä perille luvatussa ajassa: “Laitoin kortteihin ensimmäisen luokan postimerkit ja asiaankuuluvat 1.lk tai priority -merkinnät. Ystävänpäivä oli tänä vuonna sunnuntai, joten suunnittelin korttien ehtivän perjantaina perille. Laitoin koko yli 10 kortin nipun samaan aikaan postilaatikkoon: torstaiaamuna n. klo 8:00, laatikon tyhjennysaika on noin klo 9. Osa korteista ehti perjantaiksi: yksi viereiseen kylään, yksi Helsinkiin. Suurempi osa oli perillä vasta maanantaina, esimerkiksi Turkuun, Jyväskylään ja osa Helsinkiin menevistä korteista. Huvittavaa on se, että lähetin eräälle ystäväpariskunnalle kummallekin oman kortin, ja toinen heistä sai sen perjantaina ja toinen maanantaina. Siis samaan aikaan samasta paikasta samaan osoitteeseen lähetetyt kortit. (Varmaan kiva viikonlopun yli ajatella, että olen muistanut vai toista heistä ystävänpäivänä.)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pieni valo paristoineen maksaa vähemmän kuin paristot erikseen ostettuna, toteaa Pekka: “Tällaiset näppärät pienet LED-valot maksavat Clas Ohlsonilla 4,99€/pari, eli noin 2,50€ kpl. Paristot tällaiseen pieneen valoon, 2 kpl CR1220, jos niitä erikseen hankkisi, maksaisi kaupasta riippuen 3,80-13,90€. Kallein hinta, kun niitä googlailin, on Gigantista, jossa yhdelle CR1220-paristolle ilmoitetaan hinnaksi hulppeat 6,90€. Tästä huomaa, että se nyt vaan todellakin on tyhmää maksaa liikaa. On siis halvempaa ostaa uusia pieniä LED-valoja paristoineen, kuin vaihtaa vanhaan uudet paristot. Surullista, monin tavoin, on se.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Stranius hämmästelee, miten Oulun Energia kehtaa kannustaa energian tuhlailuun: “Voisi kuvitella, että erityisesti kovilla pakkasilla keskellä talvea kulutuspiikkien aikana olisi ympäristösyiden lisäksi erityinen intressi kannustaa ihmisiä energiansäästötoimiin. Mitä tapahtuu todellisuudessa? Oulun Energia, joka antaa energianeuvontaa, kannustaa omassa mainoskampanjassaan kuluttamaan sähköä enemmän, koska se on niin halpaa. Ympäristöasioista viis. ”Sähkö on halpaa. Ei haittaa vaikka akkukin kuluu. Kuule mä pistän tänä iltana kaikki valot palamaan ja nautiskelen.” –todetaan Oulun energian mainosvideossa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsti Ellilä suivaantui pankkinsa heikkoon palveluun: “Alvariinsa sieltä soitellaan, mutta tämän yhden kerran, kun minä halusin soittaa pankkiini ja varata sieltä ajan, jotta isohko kauppa voitaisiin tehdä pankissa, niin eipä sieltä saa ketään langan päähän. Eilen yritin koko päivän ja tänään jatkoin yrittämistä, turhaan. [- – -] Lopulta oli pakko mennä paikan päälle. Kuvittelin, että pankissa olisi kova ruuhka, mutta siellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Menin infotiskille ja selitin asiani. Infoneiti kysyi eikö minulla ole verkkopankkitunnuksia, enkö voi hoidella kauppasummaa verkkopankin kautta. Kysymys on asunnon ostamisesta, en tykkää näpytellä jossain kiinteistövälityksen toimistossa vieraalla koneella verkkopankkitunnuksiani ja levitellä avainlukulistojani enkä varsinkaan näpytellä pitkiä tilinumeroita. Entä jos teen virheen. Ei, haluan että pankkivirkailija hoitaa tämmöisen asian, ei kai se ole liikaa vaadittu? Jos sinä nyt ehdottomasti vaadit, niin varataan sinulle aika, ei kai tässä muu auta, hän sanoi. Kyllä, ei auta muu, vaadin ehdottomasti, mutta siis mikä tässä ylipäätään on ongelma? Ei kuulemma ollut ongelmaa. Infoneiti katseli ruutuaan ja kertoi, että haluamalleni päivälle oli aikoja kymmenstä aamulla kuuteen illalla ihan vapaasti valittavaksi.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 5 kommenttia.

»   Kemikaalikimaran Anja on osallistunut Itämeren lääkeaineita käsitelleeseen seminaariin. Sitten hän törmäsi Askel terveyteen -sivustolta ohjeeseen, jossa neuvottiin tekemään ehkäisypillerirosmariinisampoota. “Kyllä vaan, luitte oikein. Ohjeessa kehotetaan murskaamaan 11 ehkäisytablettia puuteriksi ja sekoittamaan ne tavalliseen sampooseen rosmariiniöljyn kera. Muutama viikko hormonisampoota kuulemma parantaa hiusten kuntoa. Näin älytöntä ohjetta en ole nähnyt aikoihin. Ohje sotii olennaisia kemikaalien ja lääkeaineiden käyttöä koskevia periaatteita vastaan. – Lääkkeitä ei saa laittaa viemäriin. Jos niitä ei käytetä, ne toimitetaan apteekkiin hävitettäväksi. – Kosmeettiset tuotteet eivät saa sisältää lääkeaineita. On erittäin kyseenalaista antaa kuluttajalle ohjeita valmistaa kotikäyttöön tuotteita lääkkeistä. ” (Mari Koo Ei kommentteja.

»   Polkkapossusta ruokahävikkivinkki, jonka vuoksi pitää kuluttaa paljon sähköenergiaa, ei ole mikään järkevä neuvo: “Törmäsin tähän juuri vilkuillessani “hyviä” vinkkejä ruokahävikin pienentämiseksi. En mainitse lähdettä, enhän halua julkisesti parjata tuota jo aiemminkin julkisesti parjaamaani toimijaa. Jos sinulla on muutama jo vähän pehmentynyt tomaatti, etkä halua niitä enää esim. leivän päälle, voit tehdä niistä ns. aurinkokuivattuja tomaatteja. Paahda niitä uunissa n. 8-12 tuntia koosta riippuen. WTF? Tosi energiatehokasta. Heittäkää niillä ennemmin vaikka Lahden mielenosoituksen valkokaapuista siniristin heiluttajaa. Eivät ainakaan mene hävikkiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Pirkka-mehutiivisteen koostumus muuttui heikommaksi – kuluttajalle asiaa perustellaan sokeriverolla

friday 5. juneta 2015 klo 10.53 kirjoittajana Mari Koo

Tarja lähetti viestiä, kun tutun Pirkka-tuotteen koostumus oli muuttunut:

“Taas on halpuutettu! Tuotteen uusi laatu lähes nollassa vanhaan verrattuna, ja laimennussuhde niin että pullosta tulee vähemmän valmista mehua mutta hinta on vähintäänkin entinen.

Aiemmin:
PIRKKA, Kevyt omena-päärynäjuomatiiviste TÄYSMEHUPITOISUUS oli 50% nyt kaupassa tarjolla ja etiketissä SAMA kuva kuin ennenkin:
PIRKKA sokeriton omenan ja päärynän makuinen juomatiiviste TÄYSMEHUPITOISUUS 2,1 %

Oli jo kaksi tutun näköistä pulloa kädessä, mutta onneksi tuli lukaistua tuotteen nimi ja sieltä iski silmiin MAKUINEN. Sitten lukemaan ainesosia.
Täysmehupitoisuus siis pudotettu 50%:sta 2,1%:iin??? Sinne jäi hyllylle ja jää jatkossakin. Vanha oli suosikkini, mutta nyt pakotetaan vaihtamaan.

Taas tuli fiilis, että kuluttajaa viilataan linssiin!”

Tarja sai Pirkan kuluttajapalvelusta vastauksen:

“Pahoitteluni, että uudistunut tuote on aiheuttanut pettymyksen. Uudistuksen taustalla on vuoden 2014 alusta voimaan tullut korotettu valmistevero eli ns. sokerivero. Aiemmin Pirkka Kevyt -juomatiivisteissä mehua oli sen verran, että sokerin määrä nousi tuotteissa yli 0,5%. Tällöin tuotteet kuuluivat korkeamman valmisteveron piiriin. Koska vero maksetaan juotavasta määrästä eikä pelkästä tiivisteestä, jouduttiin tuotteiden hintaa korottamaan huomattavasti. Pirkka Kevyt -juomatiivisteiden reseptiikkaa on nyt muutettu ja täysmehupitoisuutta laskettu. Samalla tuotteiden hinta on laskenut. Ikävä kuulla, ettei tuotemuutos ole ollut mieleesi. Välitän palautteesi tiedoksi tuotekehitykseemme. Palautteesi on erittäin tärkeä, sillä se auttaa meitä valvomaan ja kehittämään tuotteidemme laatua. Aurinkoista kesää!”

Tarja jäi ihmettelemään vastausta:

“Aikamoista potaskaa 🙁 Asiaa käsitellään ihan kuin oltaisiin tehty palvelus asiakkaille?”

Be Sociable, Share!

»   Pörrö hämmästelee Lidlin likaisia ostoskoreja: “Erityisen likaisia ne näyttäisi olevan tossa Herttoniemen pisteessä. Olen antanut pahimpia koreja henkilökunnalle käteen ja yhdessä on sitten päivitelty, että on joo sontaista. Ja katsonut hetkeä myöhemmin kun henkilökunnan edustaja vie sen korin takaisin pinoon. Yök. Nyt meni jotenkin kuppi nurin tämän asian kanssa (Maanantai!) joten otin kuvan ja kysäisin asiaa Lidlin Fb-seinällä. Ei pärjää kyllä Lidl tässä ostoskorivertailussa ässälle ja koolle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Pyytämättä alkava asiakaspalveluchat ärsyttää kuin vilkkuva bannerimainos

tuesday 24. februaryta 2015 klo 21.01 kirjoittajana Mari Koo

Piipahdin erään oppilaitoksen sivuille poimimaan linkkiä työtarkoituksiin. Kun avasin oppilaitoksen nettisivun, niin lähes samantien pompahti esiin chattiruutu.

“Hei, voinko auttaa?”, viestitti chattinainen.

Ärsyynnyin. Tuntui tylyltä vain klikata ruutu pois reagoimatta siihen. Toisaalta lyhyenkin vastauksen naputtelu turhautti.

Naputin silti: “Ei kiitos”.
Sain vastauksen: “Ok, täällä kuitenkin olen, jos tarvitset apua.”

Olen pitänyt asiakaspalveluchatteja ihan kätevinä esimerkiksi nettikaupassa. Mutta käteviä ne ovat vain silloin, kun saan itse aloittaa keskustelun ja siihen reagoidaan nopeasti.

Pyytämättä näytölleni pomppaava chattiruutu on vain ärsyttävä, samalla tavalla kuin välkkyvä mainosbanneri.

Valitin aiheesta Facebookilleni. Sain kuulla, että ensimmäinen chattiviesti tulee automaatista ja asiakaspalvelija laskee kahvimukinsa vasta, kun kävijä kirjoittaa jotain.

Eli siis ne chattiruudut voi klikata vain pois, eikä tarvitse ajatella, että käyttäytyi tylysti.

Eräs kaverini kuitenkin kommentoi, että pahimmillaan chattiruutu pompahtelee uudelleen ja uudelleen esiin. Itse en ole onneksi moisiin törmännyt.

Mutta toivottavasti tämä on vain asiakaspalveluchattien ensi-innostusta. Reaaliaikainen palveluviestintä on hyvä asia, mutta vain silloin, kun se on asiakaslähtöistä.

Be Sociable, Share!

»   Janne Rentola ei arvostanut saamaansa laktoositonta juotavaa mansikka-limejogurttia: “Maistettuani katsoin parhaaksi tutustua tuoteselosteeseen: ”Pastöroitu maito, vesi, sokeri 5,5%, mansikka 2,5%, maitojauhe, lime 0,5%, muunnettu maissitärkkelys, maidon kivennäisainetiiviste, luontaiset aromit, laktaasientsyymi, stabilointiaine (pektiini), porkkanatiiviste, punajuurimehutiiviste, happamuudensäätöaineet (sitruunahappo, kalsiumsitraatti), jogurttihapate.” Ei siis mitään suoranaisesti vaarallista, mutta eipä juuri mitään terveellistäkään, vaikka niin mielellään annettaisiin ymmärtää. Tämänhän voi nyt purkaa vaikka niin, että on otettu esimekiksi puolitoista desiä kurria (sitä vaaleansinistä, rasvatonta maidontapaista), puolitoista desiä vettä, lusikallinen sokeria, yksi pieni mansikka, maitojauhetta, puoli teelusikallista limettiä, maissijauhoja, lisää toista maitojauhetta ja tippa sitä, tippa tätä, vähän kustakin purkista. Pektiiniä pitämään sakka vesivellin joukossa. Pannaan vähän laktaasientsyymiäkin ja toivotaan, että se pilkkoo laktoosin, ennen kuin joku pahaa-aavistamaton hotii tämän kitusiinsa. Tämä sotku on lorotettu muovipulloon ja ravistettu. Näin on saatu aikaan ”juoma”, joka näyttää ja maistuu kalkkimaalilta, josta ei ole ihmiselle mitään hyötyä tai iloa ja joka kaadetaan mahdollisimman nopeasti lähimpään viemäriin, niin että seuraaville sukupolville jää ihmeteltäväksi kova muovipullo, HDPE 2 eli siinähän kierrätät likaista polyeteeniä, kun keräystä ei näy, ei kuulu. (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   Stadin Friidu jonotti Stockmannilla useamman kerran: “Ruokapuolella liityin jonottajiin juusto-osaston palvelutiskillä. Yksi myyjä ja yhdeksän asiakasta odottamassa vuoroa. Myyjä maistatutti palvelemallaan asiakkaalla juustoja, niistä keskusteltiin, mietittiin ja muutamaa lajia ostettiinkin. Minä kysyin myyjältä, onko yksin vai voisiko pyytää apua. Yksin olen, sanoi. Odottelimme vuorolappuset kädessä. Yhdeltä asiakkaalta paloi pinna ja hän lähti. Minä olin kärsivällisempi ja tahdoin ehdottomasti ostaa Stripey Jack-cheddaria.Se on kuin juustopotpuri, jossa monta cheddaria kerroksittain. Ilmestyi toinen myyjä iso juustolaatikko kainalossaan. Oli käynyt ilmeisesti varastossa. Oli tullut lisää asiakkaita juuston ostoon. Päästiin asiaan. Onko nyt todellakin niin, että huonoina aikoina pannaan vieläkin huonommaksi irtisanomalla henkilökuntaa ja siten ajetaan asiakkaat muihin myymälöihin? Näyttää todella omituiselta, kun suuret osastot ovat myyjistä ja kassoista tyhjillään asiakkaiden harhaillessa hyllyjen ja pöytien välissä itsekseen jupisten.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset