Kulutusjuhla

»   JP Koskinen ihmettelee, miksei VR kuuntele asiakkaitaan: “Matkan varrella VR alkoi leikkiä oikeaa yritystä meidän rahoillamme. Tuli ihmeellisten muutosten aika. Pendolinot, nuo jumalan nopeat nuolet, alkoivat sujahdella kotikaupunkini ohi. Liput oli jossakin välissä muuttuneet niin, että yksittäinen lippu sisälsi aina paikan. Avoimia paluulippuja myytiin, mutta nekin katosivat matkan varrella. Asiakaspalautetta annettiin, mutta ei siitä oikein kukaan ottanut koppia. Salaperäiset ”asiakkaat” olivat toivoneet ihmeellisiä uudistuksia, joista me pendelöijät, joilla oli kymmenessä vuodessa kertynyt vyölle vain 2500 edestakaista junamatkaa, emme olleet koskaan kuulleet kenenkään oikean matkustajan puhuvankaan. Kuukausilippulaiset, tuo ihana lammaskatras, ei kiinnostanut ideoineen VR:n uudistajia. Vielä nytkin, kun olen ollut jo pitkään vapaa agentti, teen matkani junalla. Juna ON mukava kulkuneuvo, se ON nopea, se ON ympäristöystävällinen, se ON viihtyisä ja henkilökunta ON avuliasta. Mutta VR:n johtoporras on ilmeisesti joukko hattivatteja, jotka eivät itse ole koskaan matkustaneet junalla ja jotka eivät koskaan aio sillä matkustaakaan. Heidän uudistuksensa hankaloittavat matkustamista, älkääkä nyt iniskö, ettei näin ole, sillä olen vuosien aikana tehnyt varovastikin arvioiden 10 000 junamatkaa, minä olen saatana soikoon se salaperäinen asiakas.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pekka kirjoittaa tuotepettymyksistään viime ajoilta, mukana mm. Eccon kengät: “Viime vuonna loppukesästä (elokuussa) hankin itselleni uudet kävelykengät, Ecco Terratrailit (ovh 134,90). Olin yhdeksässä kuukaudessa juuri ehtinyt kävelemään kengät sisään niin, että ne tuntuivat oikein mukavilta jalassa, kun huomasin oikeassa kengässä reiän. Ei ole iloa Gore-Texistä kun kangas irtoaa saumasta. Toukokuun puolessa välissä palautin alle vuoden vanhat kengät myyjälle (Intersport) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei missään nimessä. Näitä kenkiä edelsi toinen pari Eccoja. Niillä kävelin pari vuotta ennen kuin niistäkin kangas irtosi saumasta ja vesi valui kenkään. Silloin ajattelin, että olin kävellyt ne rikki, koska kävelyä oli paljon. Mutta samalla tavalla ne hajosivat kuin nämä uudemmat. Ehken seuraavaksi hanki Eccoja. Vaikka tuntuvat hyviltä jaloissa, eivät tunnu kestävän. Harmi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kotuksen blogissa Elina Heikkilä kertoo, miten 1600-luvun ruotsalaiset hääjuhlat neuvottiin pitämään kohtuullisina esimerkiksi tarjoilujen suhteen: “Pikkuporvarien häissä tarjolla saa olla ”yxi rakennos cohtullisist ruist, nin että ruat on pandu yhten ratin eli iärjestyxen pöydäl”, jälkiruoaksi leivonnaisia ja kotimaisia hedelmiä vaatimattomasti valmistettuna. Ylemmän porvariston häissä ruokaa saa tarjota tuplamäärän ja jälkiruoaksi sopii tarjota monimutkaisempiakin kotimaisista hedelmistä valmistettuja herkkuja mutta ei missään tapauksessa marsipaania. Palvelusväen häissä jälkiruokia ei ole aihetta tarjota lainkaan. Yhteinen ohje kaikille: tarjotkaa kohtuuhintaista ruokaa maltillisesti esiin pantuna. Hääjuoma numero yksi on hyvä kotimainen olut. Palkollisten häissä juomatarjoiluksi riittää olut, mutta paloviinaakin kannattaa varata siltä varalta, ”iollei wierat ainoastans olween tydy”. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Project Mama -blogin Katja on havainnut, että lapsiasiakasta ei aina kohdella samoin kuin parikymmentä vuotta vanhempaa. “Myyjä nyhti 15 euroa puolityhjästä pallosta ja väitti, että se täyttyy lämpimässä. Ei täyttynyt. Kun Skidi meni pyytämään vaihtoa ihan mihin tahansa samanarvoiseen mutta täyteen palloon, myyjä oli todennut, ettei jaksa. Lapset ovat tällaisissa tilanteissa mahdottoman paikan edessä, tietenkin. Rahan arvon lisäksi pitää ymmärtää, mitä rahalla pitäisi saada. Tämän asian arviointi on aikuisellekin vaikeaa, ja tuotteiden osalta vain marginaalisesti helpompaa kuin palveluissa. Vielä vaikeampaa on tehdä reklamaatio. Mitä voit vaatia, ja miten perustelet vaatimuksesi? Sitten pitäisi vielä uskaltaa avata suunsa. No, kaikista kokemuksista tietysti oppii jotain, myös niistä hyvistä, ja niistä, joissa tappiot menevät omaan piikkiin. Kassa on ainakin kertaalleen juossut ipanan kiinni tämän unohdettua vaihtorahat. Ja jos ostaa pihakirppikseltä, tuote kannattaa tutkia kunnolla. DVD-leffa ilman suomenkielistä tekstitystä on kielitaidottomalle vähän huonoa viihdykettä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Onni Tonkija on käynyt katsomassa valokuvia kauppojen heittämästä ruoasta: “Tulevat sukupolvet, jotka sinnittelevät niukan energian maailmassa, eivät voi käsittää, miten meidän aikamme ihmiset saattoivat suhtautua ruokaan niin tuhlailevasti. Ihmisarvon loukkauksia sen sijaan ei välttämättä osata paheksua, koska makeaa elämää ei enää riitä kaikille ja orjia tarvitaan taas lähempänäkin kuin Kongon kobolttikaivoksilla. [- – -] Zambonin kuvien suurin arvo saattaakin olla siinä, että ne tallentavat hiipuvaa dyykkauskulttuuria, joka vielä sinnittelee harvoissa takapihoiltaan esteettömissä elintarvikemyymälöissä. Jotta ruokahävikkikuvilla olisi minkäänlaista vaikutusta, niiden pitäisi saada meidät pöyristymään. Haluaisin nähdä, kuinka automarketin notkuvat paistotuotehyllyt tyhjennetään päivän päätteeksi ei-mahaan. Tai kuinka allergeenin puuttuminen tuoteselosteesta vie lavallisen suklaata ei-suuhun. Tällaisiin otoksiin tarvitsemme salakuvaajia eläinoikeusliikkeen antaman esimerkin mukaisesti.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Roope Dessutom pohtii sänkykauppaa: “Ostin taas uuden patjan, entistä ohuemman ja halvemman. Ei ole kovin monta vuotta siitä, kun ostin edellisen, paksumman ja kalliimman. Se osoittautui huonoksi. Selkä ei tykännyt. Olen ymmälläni näiden erimallisten patjojen ja sänkyjen kanssa. Lehdissä mainostetaan hyvinkin kalliita merkkejä. Olen käynyt myymälässä katsomassakin yhtä huippukallista. En kuitenkaan sortunut myyjän viekoituksiin. Myyntipuhe oli niin sliipattua ja harjoiteltua, että tuli samanlainen torjuntarefleksi kuin pankin sijoitusneuvojan rikastumismaalailuja kuunnellessa. [- – -] Jokin iso epäily minulla elää näihin luksussänkyihin. Minun selkävaivani katoaa aina kesäksi, kun muutan mökille. Siellä nukun vanhassa kunnon Hetekassa, ja siinä on viiden sentin paksuinen ikivanha vaahtokumipatja. Jostain käsittämättömästä syystä Hästens tai Vepsäläinen ei taida niitä myydä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Satu kertoo, miten ekaluokkalaisten vanhemmat olivat sopineet syntymäpäiväjuhlien toimintatavat Islannissa. “Päivänsankarille vietävä lahja päätettiin myös etukäteen. Lapset tuovat lahjana 200-500 kruunua (se on noin 2-4 euroa). Päivänsankari saa sitten ostaa rahasummalla itselleen jotain mukavaa. Kun lahja on aina sama, ei synny kilpavarustelua ja typerää jauhamista ja välituntien nahistelun aihetta siitä, kuka toi bileiden parhaimman lahjan. Raha on siitä kätevä lahja, että se kulkee näppärästi taskusta toiseen. Jokainen, joka pitää synttärit, saa suunnilleen saman summan takaisin kuin mitä hän itse on vuoden aikana synttäripottiin laittanut. Reilu meininki.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Olisiko parempi antaa lahjoja joskus muulloin kuin jouluna? Eeva Kolu kirjoittaa lahjattomasta joulusta. “Muuten annan kyllä lahjoja, syntymäpäivinä ja joskus muuten vaan. Tarjoan mielelläni ystävälle kahvit tai viinilasin välillä ihan vaan sen vuoksi, että jommalla kummalla sattuu olemaan hyvä (tai tosi huono) päivä. On ihanaa antaa spontaani lahja, jos tietää saajansa todella ilahtuvan siitä. Merkkipäivinä hankin mieluiten kimpassa jotain vähän arvokkaampaa tai tosi tarpeellista. Mutta joulu. Ennen joulua töissä on poikkeuksetta aina kiire ja stressaavaa, pimeät pitkät päivät painavat hartiat kyyryyn ja maalaavat silmänaluset mustiksi. Kevääseen tuntuu olevan vielä tuhat vuotta vaikka talvi on vasta edessä, ja tällä levolla pitäisi sitten jaksaa pääsiäiseen asti. Joten: olen päättänyt, että mikään ei saa tulla minun ja rentouttavan joulun väliin. Eliminoin aivan kaiken potentiaalisen stressin. Minulle on ihan sama, onko joulupöydässä rosollia tai ei. Olkoon vaikka sushia. Kieltäydyn viettämästä joululomaani ajamalla kaupungista ja joulupöydästä toiseen. En aio seistä tuntikausia Stockan herkun kalatiskillä jonotusnumero kourassa enkä hikoilla viimeisenä iltana toppatakissa etsimässä jollekulle suihkugeeliä, joita hän ei tarvitse. En halua ostaa kellekään mitään pelkästä velvollisuudentunnosta – hankin lahjoja mieluummin sitten kun tulee vastaan jotain aidosti saajansa näköistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Haltin kenkien pohja mureni: Halti väittää normaaliksi

wednesday 23. novemberta 2016 klo 18.52 kirjoittajana Mari Koo

Pirjetta lähetti sähköpostia. Hänen erittäin vähän käytetyt Haltin kengät olivat hajonneet eli pohja murentunut:

“Minulla on (käytännössä oli) Haltin retkeilykengät joille ei ole ollut käyttöä muutamaan vuoteen. Olen kuitenkin käyttänyt niitä hyvin vähän ja säilyttänyt asiallisesti vaatehuoneessa. Nyt sitten otin ne käyttöön ja kuinka ollakaan, ensimmäisellä käyttökerralla ensimmäisen puolen tunnin aikana, huomasin, että pohjat yksikertaisesti murenevat pois. Minulla on myös vanhempia kenkiä ja komemmalla käytöllä olleita ja koskaan vastaavaa ei ole tapahtunut. Minulle kengät eivät ole kertakäyttötavaraa (eikä mikään muukaan). Otin yhteyttä Haltiin ensin puhelimitse ja sitten sähköpostitse ja suhtautuminen asiaan oli erittäin nuivaa, kuulemma ihan normaalia, että liima irtoaa ajan saatossa (ei ole), ja kun näistä ei ole edes liima irronnut vaan pohja yksinkertaisesti murenee mustaksi jauhomömmöksi. Ja kun kengät ovat useamman vuoden vanhat niin heillä ei ole mitään lisättävää. Lähetin heille 15 kuvaa todisteeksi, ja olisin lähettänyt kengätkin, jos heitä olisi vain kiinnostanut edes pikkuisen.

Minä kestän tämän tappion, mutta olen suosinut suomalaista firmaa ekologisista ja suomen talouden takia. Ja suhtautuminen on tämä. Olen kuullut nyt muiltakin, että Halti on erittäin nuiva ottamaan vastaan minkäänlaista reklamaatiota ja varsinkaan korvaamaan mitään. Minäkään en odottanut uusia kenkiä vaan edes jotain kohtuullista vastaantuloa.

Liitän mukaan pari kuvaa tilanteesta (ja molemmissa kengissä sama rakenne-/valistusvirhe).”

halti2

halti4

»   Rinna kirjoittaa mikroroskasta, jota syntyy tekstiileistä: “On entistä enemmän aihetta suhtautua skeptisesti kuvitelmaan ja väitteisiin siitä, että luonnonkuidut ovat lähtökohtaisesti luontoystävällisiä. Maatuminen luonnonkuituisen vaatteen mahdollisena loppukohtalona on kyseenalainen juttu, jos se ei ensinnäkään maadu ja jos maatuu, sen sisältämät kemikaalit ovat sellaisia, että niitä ei kukaan halua ruokakasveihinsa. Pellavaa, puuvilla, villa jne voisi silputa biojätteeseen, jos vain tietäisi tosiaan varmaksi että sitä ei ole värjäty tai muuten kemiallisesti käsitelty. Ja miten sen tietäisi? Vaadin INCI-listat myös tekstiileihin!! [—] Vesistö- ja rantatutkimuksissa löytyy eniten polyesteriä ja akryyliä. Polyester ei ole mikään ylläri, koska se on puuvillan ohella yleisin tekstiilikuitu. Akryylin osuus maailman kuitukulutuksesta sen sijaan on suht pieni, joten akryylitekstiileistä täytyy irrota kuituja oikein urakalla. Mikrokuituroska on niin vähän aikaa sitten havaittu ongelma, ettei oikein vielä ole mitään selvää neuvoa huolestuneille kuluttajille, muuta kuin ÄLÄ YLIPYYKKÄÄ. Se on muutenkin pätevä ekologinen neuvo. Mitä materiaaleja kannattaisi valita jne on vielä aivan epäselvää, pitää odotella tutkimustuloksia. Mutta tuuletus pyykkäämisen sijaan aina kuin mahdollista, niin ainakin estää omalta osaltaan mikrokuitujen joutumista vesistöihin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tiia avautuu espanjalaisesta asiakaspalvelusta: “Tänään ostin yhdestä kaupasta vahingossa väärän tuotteen. Kun menin vaihtamaan sen toiseen, kävin kolmen asiakaspalvelijan luona ja jonotin kahdessa eri jonossa. Oli vuoronumeroa ja monivalintatehtävää. Vaihtoani hoitava myyjä printtasi tulostimella neljä sivua asiakirjoja palautusta varten. Laitoin niihin kaksi allekirjoitusta, ja kolmen uuden kuitin pinoon vielä yhden. Enkä tietenkään voinut vaihtaa tuotetta toiseen, koska ne olivat – luoja paratkoon – eri hintaiset. Ensin piti palauttaa yksi ja sitten veloittaa toinen, koska kortinlukija menisi muuten sekaisin. Otsani verisuoni uhmaavana tykyttäen hillitsin haluni kertoa myyjälle, että ei muuten menisi. Että tätä tehdään tuolla meillä 4000 kilometrin päässä ihan koko ajan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   exmeä harmittaa junalippujen hinnoittelu: “Mutta junaan ei enää uskalla ostaa lippua asemalta; se voi maksaa ihan mitä tahansa. En kuitenkaan osta lippua netistä monta päivää aiemmin, koska mitä sitten, jos työssä meneekin pidempään kuin luulin? Missaan junan tai joudun hoputtamaan töitä. Tai en ehdi syödä mitään, koska on ehdittävä juuri siihen junaan, johon on lippu. En pidä tästä. Julkisen liikenteen tehtävä on olla kätevää. Se on sen ainoa tehtävä! Kätevästi voi matkustaa paikasta toiseen joutumatta itse ajamaan. Juna ei ole kätevä, koska lippujen hinnat ovat ihan randomia. Vaikka bussilipunkin saa etukäteen halvemmalla, siinä on sentään jokin katto, johon hinta tyssää, vaikka sen ostaisi vasta lähdön hetkellä. Junalippujen kanssa saa aina pelätä. Joskus sama matka on 11 €, joskus lähemmäs 40 €. Ei huvita arpoa. Menen suosiolla bussiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Saara suosii kangasnenäliinoja: “Kertakäyttöisten paperinenäliinojen vaihtaminen kankaisiin on taas näitä kivoja ekotekoja (paitsi jos ollaan flunssassa, silloin se on selvästi ainakin keskikokoinen ekoteko). Kangasnenäliinat ovat lisäksi nättejä ja elegantteja eivätkä hankaa nenänalusta araksi ahkerallakaan niistämisellä. Kotona ollessa käytetyt nenäliinat menevät pyykkiin, kodin ulkopuolella voi käytettyjä varten kantaa mukanaan vaikka minigrip-pussia. “Mutta eivätkö ne ole hirveän epähygieenisiä?” on yleisin ihmettelyn aihe. Omasta mielestäni eivät. Käyttäväthän ihmiset nykyään kestovaippojakin. Ja vielä kierrättävät niitä tyytyväisinä- ovatko pienet nenäliinat muka sitä ällömpiä? Kangasnenäliinat nakataan pesukoneeseen liinavaateohjelmalle, ja siltä varalta että joku sitkeä bakteeri selviäisi pyörityksestä, olen tavannut näyttää omilleni vielä silitysrautaakin. Siitäs saavat bakteerit.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jukka Laajarinne ihmettelee Gaudeamus Kirjan ja Kahvilan toimintaa: “Sinkkuespresson hinta on juustoiset 3 €, tuplan 3,50 €. Harvinaisen pienellä hintaerolla pyritään ilmeisesti ohjailemaan espresson juojia korkeaan kulutukseen. En kuitenkaan kaivannut tuplaa, vaan tilasin yhden shotin. Ja mitä tapahtui? Kahvilahenkilö tamppasi kahvinpurut tuplakahvaan ja valutti tuplashotin: puolet kahvista valui viemäriin, puolet kuppiin. Tuotteen tarjoaja siis käyttää isompaan ja pienempään annokseen tismalleen saman määrän raaka-aineita ja energiaa, mutta myy halvemmalla tuotetta, jossa näistä puolet heitetään menemään. Aikana, jona jokseenkin kaikki väittävät pyrkivänsä vähentämään ruoka-ainehävikkiä. Kysyin myyjältä, mitä järkeä toimintatavassa on? ”Meillä on kaksi eri hintaista tuotetta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Rinna kirjoittaa kirppismeiningistä ja siitä, miten se voisi järkevöityä: “Juttelin tässä joku päivä ihmisen kanssa, joka oli ollut kehittämässä jotain kiertotalousprojektia. Yksi osa hommaa oli ollut satojen kirppispöytien kuvaaminen, ja sitten kuvien esittäminen (en tiedä kuinka laajalle) avustajien ryhmälle. He siten ympyröivät kuvista iseään kiinnostavat tavarat. No, tästä mm selvisi se, että ainakin puolet kierrossa tarjolla olevasta tavarasta ei kiinnosta yhtään ketään. Olisipa hyvä jos tämä tavara pystyttäisiin identifioimaan jo alkuperäisessä ostovaiheessa tai mieluiten jo ennen kuin sitä edes valmistetaan! Toinen osio oli jonkinlainen nettikirppisten supertietokanta: kaikki Suomessa netissä myynnissä oleva tavara lajin, hinnan ja myydyksi tulemisen tai myymättömyyden mukaan lajiteltuna.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tule Hävikkiruokafestareille Helsingin Korjaamolle huomenna lauantaina !

friday 2. septemberta 2016 klo 9.47 kirjoittajana Mari Koo

Viikonloppuna järjestetään Hävikkiviikon huipennuksena Hävikkiruokafestarit Helsingin Korjaamolla (la–su klo 11–17). Tapahtumassa on todella kiinnostavaa ohjelmaa ja tietysti paikalla saa myös ostaa hävikkiruokaa syötäväkseen. Huomenna kello 14 alkaa paneeli, jossa myös minä olen mukana keskustelemassa. Tervetuloa siis kuuntelemaan ja moikkaamaan!

Hävikkiaiheesta kirjoittelin juuri Ruokamysteerit-blogiin eli kiittelin säilöntäaineita ja kasviperäisiä eläintuotteiden korvaajia hävikin vähentämisestä.

Hävikkiteemaa sivusin myös maanantaisessa tekstissä, jossa totesin, että kahvi voi olla suomalaisten ruokavaliossa merkittävä ilmastotaakka. Me nimittäin juomme kahvia todella paljon, ja lisäksi se yleensä valmistetaan energiasyöpöllä suodatinkeittimellä.

Havikkiruokafestarit

Kuva: Motiva/Yle

»   SInkublogin tekstissä kerrotaan kokemuksia kassan takaa. Asiakas ei todellakaan aina ole oikeassa: “Tänään tuli sellainen keski-ikäinen nainen tyttärensä kanssa (16-18v?) ostamaan vaatteita ja heillä oli kuponki, jolla saa lastenvaatteista -20%. Pahoittelin, että ale koskee vain lastenvaatteita, heidän vaatteensa olivat aikuisten puolelta. Nainen alkoi jankkaamaan, että onhan ne silloin lastenvaatteita kun ne tulee hänen tyttärelleen, eli siis lapselle. Pahoittelin uudelleen, etten voi antaa sitä alea, koska kupongissa on selkeästi määritelty mm. sentit ja merkit niille lastenvaatteille, ja nämä tosiaan ovat aikuisten puolelta. Nainen ilmoittaa häijysti, että onkohan sun esimies samaa mieltä, onko se paikalla, hänpä käy vähän juttelemassa sille, niin sitten nähdään, hän on nimittäin senjasen vaimo ja tuntee senjasen ja joka vuosi kuluttaa ainakin miljoona euroa tässä kaupassa, sinä saat kohta potkut! Kerroin mistä esimiehen löytää ja annoin vielä puhelinnumeronkin josta tavoittaa, eikä ainakaan vielä tullut potkuja.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tukka kuntoon Timma-palvelun kautta

thursday 28. julyta 2016 klo 10.01 kirjoittajana Mari Koo

Tällä hetkellä minulla ei ole varsinaista vakiokampaajaa (tai siis vanha vakiokampaajani on liian kaukana arjen reiteiltäni). Niinpä olen viime aikoina leikauttanut hiuksiani milloin missäkin.

Loman jälkeen oli taas tukkakriisi ja kampaajalle oli päästävä mielellään heti. Olin kavereilta kuullut vinkin Timmasta eli sivustosta, jonka kautta voisi varata helposti aikoja kampaajalle samalle päivälle tai lähipäiviin.

Timma osoittautui oikein hyväksi palveluksi. Pystyin vertailemaan helposti hintoja ja näkemään, mihin Helsingin keskustan kampaamoihin voisin päästä haluamaani aikaan. Koska palvelu tarjosi kampaamoa ja sopivaa aikaa aivan työpaikan läheltä, valitsin sen eli Katjamariateamin. Varauksen yhteydessä suoritettiin myös maksu.

Varattuna aikana astelin kampaamoon ja sain hyvää palvelua ja tietysti tukkani kuntoon. En ole vuosiin värjännyt hiuksiani, ja tietysti arvostan myös sitä, että kampaaja kehui luonnollista hiusväriäni. Asiakkaalle tulee aina hyvä fiilis tuollaisista kommenteista!

Hoidan mielelläni tällaiset ajanvaraukset ja vastaavat netissä, jos se vain on suinkin mahdollista. Haluan mahdollisuuden varata ajan vaikka illalla kymmeneltä eli silloin, kun se todennäköisesti tulee mieleeni. Lisäksi arvostan sitä, että ajanvarauksesta tulee sähköposti tai tekstiviesti. Enkä yksinkertaisesti pidä puhelimen käytöstä tällaisiin toimintoihin.

Eli Timmaa siis varmasti käytän myös jatkossa kätevyyden vuoksi, ellen päädy taas vakioasiakkaaksi jollekin kampaajalle.

»   Kirjoitin Ruokamysteerit-blogiin kehut ravintoloiden hävikkiruokaa välittävälle ResQ-palvelulle: “Perusidea on yksinkertainen: kun ravintolassa umpeutuu esimerkiksi lounasaika, myymättä jääneet annokset ilmoitetaan ResQ:ssa. Annoksille kerrotaan hinta ja aika, jolloin ne on viimeistään noudettava. Kuluttajana voin valita mieluisan annoksen ja maksaa sen tilaukseni yhteydessä (ravintolalla ei siis ole riskiä, että varaisin annokseni, mutta en saapuisi sitä maksamaan). Sitten suuntaan ravintolaan, kerron tehneeni ResQ-tilauksen ja saan valmiiksi pakatun annoksen mukaani. Tyypillinen annoksen hinta on noin 4–6 euroa. Toisaalta esimerkiksi kahvilatuotteita saa halvemmalla ja isot sushiannokset voivat olla kalliimpia. Olen tehnyt ResQ-hankintoja työn ja kodin lähettyviltä eli Helsingin keskustan ja Meilahden tienoilta. Näillä alueille on runsaasti ResQ-valinnanvaraa. Iltapäivällä voin tilata annoksen ja pyöräillä kotimatkalla sitä hakemaan. Kaikki ruoat ovat olleet sitä, mitä on luvattu, ja homma on toiminut ongelmitta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nordean Ajassa-blogissa Olli Kärkkäinen kirjoittaa, miten suhtaudumme hintoihin suhteellisina: “Hintojen suhteellisuus näkyy suuria hankintoja tehtäessä. Esimerkiksi autoa ostaessa saattaa hankkia monen sadan euron lisäpaketteja liikoja miettimättä, koska niiden osuus auton kokonaishinnasta on pieni. Samaan aikaan kuitenkin pienemmissä hankinnoissa voi nähdä paljonkin vaivaa metsästäessään muutaman euron säästöjä. Sanotaan että sentissä on miljoonan alku. Suhteellisten hintojen harhan suhteen tämä oppi kääntyy siten, että sentin säästöön tulisi suhtautua yhtä vakavasti, oli ostamassa sitten autoa tai pyörää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset