»   Sanakari kritisoi Arabian kampanjamukia: “Arabia on tuonut Muumi-tuotteiden valikoimaansa uuden Iltapurjehdus-mukin. Uutuusmukia markkinoidaan sillä, että sen hinnasta lahjoitetaan kolme euroa WWF:lle Itämeren suojeluun. Kolme euroa on kuitenkin pikkusumma siihen verrattuna, että uutuusmukin hinta on peräti kolmetoista euroa muita Muumi-mukeja kalliimpi (29,90/16,90). Tosiasiallisesti taitaa siis olla niin, että Arabian sijasta Itämeren suojelua tukee asiakas ja maksaa siitä ilosta Arabialle vielä kympin ekstraa. Eli vinkkinä sekä Muumien että Itämeren ystäville: ostamalla normaalihintaisen Muumi-mukin voitte lahjoittaa Itämeren suojeluun suoraan sen kympin, jonka Arabia aikoo kopata omaan kassaansa hyvän asian varjolla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Armi kävi miehensä kanssa autolla Helsingissä: “Me muuten viemme auton aina suosiolla parkkihalliin ja maksamme vaikka koko päivän maksun. Emmekä valita maksusta. Koska haluamme ajaa omalla autolla, niin olemme myös valmiit maksamaan paikoituksesta. Minusta autoilijat eivät voi vaatia enempää kuin nyt jo Suomessa on: hyvät tiet, teiden jatkuva kunnossapito ja parkkihallit kaupunkien keskustoissa. [- - -] Ennen näyttelyä menimme Atenemin kahvilaan, jonka nimi on Tablo (?!). Kahvila on mukava, joskin sali on kaikuva. En yleensä syö kahviloissa pullaa, enkä muistanut, miksi en. Nyt päätin ottaa korvapuustin, koska olen sitoutunut laihduttamaan lukutaitokampanjassa. Pulla on kuitenkin kaloreiden kannalta parempi valinta kuin voitaikina- tai kreemileivonnainen. Sitä paitsi tykkään pullasta, mutta Tablossa syömäni puusti kuului sarjaan litteä-ja-leveä-ja-maistui-hiivalle. Eikö pullan pitäisi kohota ylöspäin eikä sivulle? En tiedä, mitä leipomot pullalle tekevät, mutta maku ja koostumus ovat lähes aina huonompia kuin kotipulla. Ei siis kahvilapullaa minulle, ei edes Nepalin hyväksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea haluaisi ostaa Tampereella keittiökaappien ovet vetimineen, mutta tiedonsaanti on hankalaa: “Milläpä kartoitat niiden tummanviininpunaisten ovien saannin, kun ei tahdo löytyä edes niitä liikkeitä. Niitä, jotka kohtuumielikuvituksella varustettu googlaaja löytäisi ja jotka tarjoaisivat muutakin kuin mummuovia, joita löydän kyllä. Okei, löydän myös jumalaisen hienoja selattavia näköiskuvastoja zuumailtavine sivuineen, joissa ehkä on jossain joku ovimallisto, ehkä ei. Mutta kuvaston keittiöiden hienoudesta päätellen liikkeissä myydään vain kokonaisia keittiöitä. Missään ei tietenkään puhuta hinnoista mitään. Eikä siitä, että saako reiskat kotiin mittailemaan, saako asennuksen, mitä maksaa, millä aikataululla, saako poiskuljetuksen ja myyvätkö yleensäkään pelkkiä ovia vai vaan niitä ylihienoja rosterikeittiöitä saarekkeineen ja integroituine koneineen. Mitä iloa on tässä yhteydessä Google Mapsin karttasivuista ja viiden klikkauksen takaa löytyvistä uusista karttasivuista tai yrityshakemistosivuista, joiden linkit eivät toimi tai vievät toiselle karttasivulle. Tai niistä hienoista viuhahtelevista sivuista, joista ei selviä hakemani perusidea: saako niitä pelkkiä ovia ja jos niin millä hintaa asennettuna. ” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tiia ihmettelee kuntosalien jäsenyysehtoja ja asiakaspalvelun tasoa: “Ystäväni muutti puoleksi vuodeksi ulkomaille ja halusi irtisanoutua (huomautuksena tähän, että hän oli ollut jo yli vuoden jäsenenä ja näin täyttänyt oman osansa vuoden sitoutumissopimuksesta).

Toista vähän humoristisempaa tapaus pääsin todistaman viime viikonloppuna. Kuntosalille suuntasi raskaana oleva nainen, joka kassan ohi mennessään huikkasi virkailijalle haluavansa jäädä pienelle mammalomalle myös kuntoilusta. Asiakaspalvelija muistutti tietenkin ”jäädytysmaksusta” ja kaiken huipuksi huikkasi naisen perään toivovansa vielä äitiysneuvolasta todistusta naisen sanojen tueksi. Uskomatonta! Paljaalla silmälläkin oli huomattavissa, että kuntoilutauko todella ko. naisen kohdalla johtui ihan luonnollisista syistä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pentti O. Pohjolan mielestä Elovena ratsastaa tuotteissa suomalaisuudella, jota ei kuitenkaan aina löydy: “Minä ja Elovena olemme kohdanneet vuosia aamiaispöydässäni. Tällä kertaa etsin vaihtoehtoa puuron raaka-aineelle ja päädyin hypistelemään Elovena merkin muroja. Tarkastelin myös pakkauksen tuoteselostetta kun pitäisi vahtia painoani ja kolesterolia viimeisten terveystarkastuksen tuloksien mukaan. Pyörittelin pakkausta ja silmiini osui teksti, että tuote on valmistettu Saksassa. Parahdin ääneen, että Elovena on häväisty! Tuote jäi ostamatta ja samalla hyllyllä ollut naisasiakas päivitteli kanssani samaa asiaa. Monen vastaavan ”suomalaisen” tuotteen kohdalla näytti tilanne olevan samanlainen kuin Elovenan. Tällaisilla kansallisesti tunnetuilla brändeillä (sanassa on linkki) kuten Elovena on, meitä kuluttajia suorastaan harhautetaan. Kun olettaa, että sen sisältö on suomalaisuuden ydin osaamista. Asian selvittelyssä ei ole ilmennyt sitä, että viedäänkö suomalainen kaura raaka-aine Saksaan jalostettavaksi. Kuluttajalle pakkausten tutkiminen nykymenossa on kova urakka jos haluaa edes hitusen tukea suomalaista työtä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Väinölä tuskailee hedelmien ja vihannesten laadun kanssa: “Mikä hitto tämän maan kauppoja vaivaa. Eikö sitä nyt saatana osata käsitellä kasviksia, hedelmiä sun muita oikein? Ongelma on osittain siinä, että kun sitä tahtoisi ostaa luomua ja reilua, mutta kun niitä ei saa irtotavarana vaan valmiiksi pakattuina. Sipuleista järjestään osa on palellutettu. Avokadot myydään vähintään pareittain ja yleisimmin toinen on jo ylikypsä ja toinen on aivan raaka. Hedelmäpusseissa on aina joku pilaantunut yksilö. porkkanat on pusseissa pieninä pätkinä. eikä tämä koske pelkästään luomu- / reiluosastoa. Parsakaalit on aivan ruskeita. Munakoiso saattaa näyttää ja tuntua ihan hyvältä, mutta kylmetetty nekin perkeleet on. Sienet on rasian päällä ihan hyviä, mutta pohjimmaiset on muhjuuntuneita, homehtuneita ja multaisia. Paprikat on joko ihan hemmetin kuivuneita tai sitten mätiä.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Tinka moittii lippujen hintoja Tampereen Kirjamessujen myötä: “Kävin tänään messuilemassa. Toisaalta harmittaa, että ne ovat nyt kolmipäiväiset, toisaalta helpotti, koska pääsinhän nyt käymään arkipäivänä, joten ei siellä mitään henkeäsalpaavaa tungostakaan ollut. Se, mikä ahistaa näissä messutapahtumissa täällä Tampereella on se, että ne maksavat työttömällekin niin pahuksen paljon! Minusta 12 euroa pelkästä sisäänpääsystä on paljon. Piste. Toki niitä lippuvaihtoehtoja on; jos ostaa esimerkiksi kolmelle päivälle rannekkeen, se on vain 16 e, mutta kun en halua ravata Pirkkahallissa kolmena päivänä. Ei se matkantekokaan ilmaista huvia ole. [- - -] Tampere-talo on tietääkseni melkeinpä ainut paikka, joka joskus huomioi lippuhinnoissaan myös työttömät. Huomasin sen viimeksi, kun olin menossa konserttiin; lippuja olisi saanut vielä samana päivänä muistaakseni puoleen hintaan, jos otti sen riskin, että jättää lipun hankinnan viime tippaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila tilasi kirjapaketin Britanniasta, mutta Fedexin luvattu kolmen päivän toimitus venyi kahdeksaan päivään Suomessa tapahtuneiden palvelumöhläysten vuoksi: “Palasin torstaina iltapäivällä taas seurantaraportin äärelle. Näin raportista, että paketti oli viimein toimitettu ja kuitattu. Federal Expressin pikatoimituksesta oli muodostunut lähinnä vitsi, joka ei kuitenkaan naurattanut minua. Olin maksanut kalliin pikarahtimaksun kolmen päivän toimituksesta, joka lopulta venyi kahdeksan päivän pituiseksi (kuva 1). Tein seurantaraportin kellonaikojen perusteella sektoridiagrammin (kuva 2), josta näkyy paketin toimittamiseen kulunut aika eri maissa. Paketti lähti Isosta-Britanniasta ja sen matka Pariisiin, Ranskaan kesti hieman yli vuorokauden. Ranskasta rahtini jatkoi matkaa Vantaalle vielä samana päivänä. Aikaa kului Pariisissa alle vuorokausi ja yhteensä kahden päivän kuluttua lähetys oli jo Suomessa. Tämän jälkeen alkoivat suomalaisen operaattorin eli siis Fedexin paikallisen toimiston sekoilut: virheellisiksi väitettyjä osoitteita, makuuttelua varastossa, työaikojen päättymisiä ja niin poispäin. Paketin toimitusajasta tuhraantui yli 70 % Suomessa (kuva 3).” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa!) Ei kommentteja.

»   Pete kirjoitaa kokemuksistaan Saunalahden myymälässä: “Jouduin odottamaan vuoroani Kaivopihan liikkeessä lähes tunnin, vaikka edelläni oli vain neljä asiakasta ja myymälässä neljä työntekijää. Suuren osan ajasta vei ns. laitapuolen kulkijoiden palveleminen: viekkaasti mainostettu 3000 ilmaista minuuttia kuukaudessa -liittymätarjous oli houkutellut paikalle suuren sakin sekakäyttäjiä. Jutun juju on siinä, että nuo 3000 minuuttia ovat ilmaisia vain kahden Saunalahden käyttäjän välisissä puheluissa – muista puheluista ja kaikista tekstiviesteistä laskutetaan aivan normaalisti. Tämä ei kuitenkaan ollut amfetamiini / lonkero -entusiasteille täysin selvää, vaan heille tuli yllätyksenä, kun myyjä kysyi “Mihinkä osoitteeseen sitten lähetetään lasku?”. “Mikä ihmeen lasku?”, jne. jne. Liittymä avattiin silti. Koska varsinaisella käyttäjällä oli maksuhäiriömerkintä, liittymä laitettiin avuliaasti vieressä seisoneen kaverin nimiin. Kaikki hyvin, lisää asiakkaita Saunalahdelle! Mielestäni tällainen toiminta on hieman arveluttavaa. Aivan varmasti Saunalahden tuotteita kauppaava myyjä tietää, mitä siitä seuraa, kun myy päihtyneelle ihmiselle tavaraa epämääräisillä lupauksilla. Yhdellä oli jo maksuhäiriö ja tällä menolla sellainen saatiin varmasti toisellekin. Mutta eipä sillä väliä. Saunalahti kyllä saa rahansa vaikka perintätoimiston kautta. Jo ennestäänkin melko surkeassa jamassa olevan yksittäisen ihmisen kohtalo on todellakin vain hänen itsensä vastuulla.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Joku olisi tarvinnut väliaikaisesta kännykkälaturia: “Joskus muinoin kaupoista saattoi ostaa ylimääräiseksi jääneitä käytettyjä latureita, mutta nyt niitä ei tässä kaupungissa ainakaan kolmessa liikkeessä myyty. Eivätpä ne liikkeet taida enää myydä käytettyjä puhelimiakaan. Uutta pitää olla, ja he, joille käytetty vielä kelpaa, eivät liikkeissä asioi, ja hankkivat puhelimensa sitten vaikka netistä. Uusia latureita olisi ollut, 19 tai 15 eurolla, ja aivan turhaan isoon muovipakettiin pakattuna. Aika suolainen hinta minusta, pienestä perusvaraosasta, kun puhelimiakin saa nykyään alle viidelläkympillä. Tosin en minä uutta kuitenkaan ostaisi, kun käytettyjä on jo maailma täynnä. Onneksi useammat valmistajat ovat viimein siirtymässä standardimalliseen laturiin, mikä lisää uusiokäytettävyyttä.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Nei testasi ekotuikkuja ja joutui harmikseen toteamaan, että tuikkujen taso ei täyttänyt odotuksia: “On aina kurjaa, jos ostettu tuote ei toimi, mutta jostain syystä ekovaihtoehtoon tahtoisi luottaa vielä tavallista markettituotetta enemmän. Voin kuvitella, että joku toinen samaisen tuikkupaketin varovaisen vihreällä mielellä ostanut asiakas kiroaa nyt koko ekotuotteiden kirjon ja leimaa ne kaikki tältä istumalta toimimattomiksi tai vähintäänkin heikoiksi. On niin paljon helpompaa käyttää tunnettua ja tutunmerkkistä tuotetta kuin tarttua kaupan hyllyllä johonkin uuteen, jonka toimivuudesta ei ole takeita. [ - - -] Sen vuoksi toivoisin kovasti, että markkinoille päästettäisiin vain oikeasti hyviä ja toimivia ekotuotteita, jotka toisivat kokeilijalle hyviä ja hauskoja ahaa-elämyksiä ja auttaisivat oman arkipäivän muuttamisessa askel askeleelta ekommaksi.

4 kommenttia.

»   Timo-Pekka huomioi, että VR on muuttanut Junamaatti-hinnoitteluaan: “VR näyttää lopettaneen alennuksen, jonka on saanut jos on ostanut lippunsa aseman  lipunmyyntiautomaatti Junamaatista. Alennus on jo vuosia ollut 50 senttiä per lippu, joskaan sitä ei ole saanut lähiliikenteen lipuista eikä lisämaksuista. Alennuksen poistosta ei nähdäkseni ole vaivauduttu kertomaan asiakkaille mitenkään. Alennuksen katoamisen voi päätellä VR:n Junamaattisivulta: Googlen välimuistista katsottaessa vielä 8. joulukuuta sivulla lukee: “Junamaatista ostaessasi saat kaukoliikenteen junalipuista 0,50 euron alennuksen. Etu koskee junamaateista ostettavia lippuja, ei etukäteen varattujen lippujen lunastamista.” Nyt tuo teksti on poistettu sivulta. VR mainostaa tänään tiedotteella lipunmyyntiautomaattien uusimista, mutta hinnankorotuksesta tiedotteessa ei viitsitä mainita mitään. [- - -] VR on ilmeisesti päättänyt, että asiakkaita ei enää tarvitse mitenkään palkita siitä, että nämä asioivat automaatilla ja palvelevat itse itseään.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Sannae ei saanut haluamaansa suomalaisesta verkkokaupasta, joten päätti tilata ulkomailta: “Käännyin tutun Apple Storen puoleen. Sieltä se edellinenkin iPod tuli ostettua muutama vuosi sitten. Perjantaina 4.12. tilasin saman soittimen Applelta Irlannista, kokonaishintaan 299 euroa. Ei toimituskustannuksia. Jälleen sain tilausnumeron, jolla seurata toimituksen edistymistä. Mutta lauantaiaamuna 5.12. tupsahti sähköpostiin ilmoitus, että tuote on lähetetty matkaan. Arvioitu saapumisaika 8.-10.12. Ja jo eilen 8.12. UPS soitti kelloa kaivattu paketti kainalossaan. Ainoa moka tässä logistiikkaketjussa oli, että sain eilen vielä klo 17 jälkeen tekstiviestin UPS:ltä toimituksesta klo 14-16. Tämä lienee aikaerosta johtuva lapsus. Minkälaista mainetta suomalaiset verkkokaupat rakentavat sillä, että verkossa myydään väärillä tiedoilla olemattomia tuotteita? Mentaliteetti tuntuu olevan ”kerätään rahat pois, toimituksella eli asiakaslupauksilla ja –odotuksilla ei ole niin väliä”. Kyllä ainakin omalla kohdallani verkkokaupan toimivuus, luotettavuus ja toimitusvarmuus vaikuttavat koko brändimielikuvaan. Miksi ihmeessä menisin kivijalkamyymälästä ostamaan mitään, jos verkkokauppa ei täyttänyt odotuksiani?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aku on vähän vihainen ja huvittunut: “Sain ihan ihmeellisen kirjeen Aikalomilta, joka on vapaa-ajan osakkeita markkinoiva yritys. Kirjeessa sanotaan mm. näin (alleviivaukset kirjeestä): “Varmaa kuitenkin on, että olet jo voittanut 50 euron lahjakortin, jonka voit käyttää joko Stockmanin, K- tai S-ryhmän tavarataloissa kaikkialla Suomessa[...] Ole hyvä ja tule noutamaan rahanarvoinen etusi ensi tilassa! Saatat ihmetellä, miksi lupaamme sinulle arvokkaan lahjan täysin veloituksetta. Syy on kuitenkin perin yksinkertainen: lahjamme on kiitos siitä, että saamme esitellä Sinulle uudenlaisen mahdollisuuden laadukkaaseen lomanviettoon.” Kuulkaapas nyt, hyvä herra toimitusjohtaja Pentti Niemenmaa (joka allekirjoititte tämän kirjeen), Minulle ei mitenkään välity tunne, että tämän lahjakortin saaminen olisi mitenkään varmaa. Itse asiassa kirjeestä minusta tuntuu, että sen saaminen voi olla hyvinkin epävarmaa. Noutaminen on ehkä hieman väärä sanavalinta, kun se edellyttää 1,5-2 tunnin mittaiseen myyntitilaisuuteen osallistumista yhdessä elämänkumppanini kanssa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Santeri Nemo sättii sianlihakampanjaa: “Joskus totta vie todellisuus on tarua ihmeellisempää. Maa- ja metsätalousministeriö tuki tässä taannoin 257 000 eurolla hanketta sianlihan kulutuksen edistämiseksi. Tuloksena on possupedia, joka muissa oloissa olisi hyvinkin sympaattisesti nimetty. Nyt tulos lähinnä oksettaa: mainostoimiston käärimät rahat vielä ymmärtäisi, jos sivusto ei loistaisi ihan noin karmein aikomuksin ja iljettävin krumeluurein. Jo se, että porsasta nimitetään tässä yhteydessä toistuvasti possuksi, eikä siaksi, on selvää imagonrakentamista, sillä kaikki informaatio, mitä eläimestä sivulla annetaan, koskee kuollutta eläintä lautasellasi. Kaikki. Sikojen oloista, elämästä ja tehomaataloushelvetistä vaietaan visusti ja miksikäs ei vaiettaisi, sehän veisi monilta ruokahalun. Tämähän on tietenkin tuttua jo ennestään: tarjoamalla ihmisille yksipuolista tietoa ruoasta Suomen suurimmat elintarvikejätit paitsi sumuttavat ihmisiä ja ajavat näitä epäterveelliseen ruokavalioon ja moraalittomaan käytökseen (ylläpitämällä tehomaataloutta), myös tahkoavat voittoa. Kilpailukyky on säilytettävä, ja mielellään sitä on parannettava, eikä se sikojen totuudenmukaisella kuvauksella kohoa.” (Mari Koo, via Sampsa) Ei kommentteja.

»   Touhulan perheessä harmitellaan Helsinki International Horse Show’n hintoja: “- – - kyllä joutaisi pudottamaan HIHS-lippujen hintoja, ja rutkasti. Väitän, että jos liput olisivat 30-40 prossaa halvempia, lehterit olisivat täynnä ja viivan alle jäisi enemmän rahaa. Plus tunnelma olisi katossa, toisin kuin nyt kun katsojia istuu siellä täällä ja aplooditkin on säälittävää hajanaista kläpytystä puolityhjässä hallissa. Olin siis söndaagina (teinien vaatimuksesta) ko. pippaloissa. Katsastettiin pari pienempää luokkaa ja yksi nuivahko välinäytös* sekä kierreltiin expossa (joka tietty on se oikea syy miksi sinne pitää arsensa harva se vuosi raahata). Tänä vuonna oli kyllä luokattoman huonot expo-tarjouksetkin. Lama näkyy. Tämä laihahko hupi tuli kustantamaan parkkimaksuineen 157 euroa. (Kyllä, luit oikein. Siis ilman niitä vähäisiä expo-ostoksia, kaffekupposia, kokiksia ja donitseja.)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Zepa bongasi taannoin rosollit ja glögit ruokakaupassa, ja nyt Armi ahdistuu joulutavaroista: “Nyt on vasta puoli väli lokakuuta, mutta siellä ne olivat: ovikranssit, kyntteliköt ja muut jouluvalot, koristeköynnökset ja lukemattomat lyhdyt. Niitä vastapäätä oli hylly täynnä kukkasipuleita ja saavillinen haravoita. Yleensä joulun ajatteleminen saa minut hyvälle mielelle, mutta nyt iski ahdistus. Lokakuu on liian aikaista ajatella joulua. [- - -] Mitä aikaisemmin joulukamat ilmestyvät hyllyille, sitä enemmän ne alleviivaavat kaupallisuutta: osta, osta, nyt voit jo aloittaa. Minut tällainen varaslähtö ei ainakaan saa ostamaan. Kun koristeita näkee jo nyt, ehtii niihin kyllästyä jouluun mennessä. Olen melko varma, että jos tänä vuonna tulee koristeita hankittua, niin ne ostetaan jostain muualta kuin tästä kaupasta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Project Maman Katja laittoi reklamaation SOL-pesulapalveluihin: “Mitä rahanmenoon tulee, kokemukseni mukaan on halvempaa käydä perhelomalla etelässä kuin pesettää pyykit pesulapalvelussanne. Tapiontorin SOL Pesula nimittäin pesi koko säkillisen vaatteitamme – duunivaatteitamme – pesuohjeita katsomatta ilmeisesti 90 asteessa ja käytti vielä viimeistelynä kuivaajassa. Saimme vaatteemme takaisin vähintään yhdellä numerolla kutistettuna. Siinä meni Filippa K:t ja Ralph Laurenit. [- - -] Kun sitten olin vetänyt yön yli henkeä ja soitin asiakaspalveluunne, minua pyydettiin tylysti tuomaan vaatteet näytille. Tein työtä käskettyä. Ystävällinen lauantaiapulainen oli pahoillaan (btw. ensimmäinen henkilö, joka pahoitteli – kannattaa ehdottomasti vakinaistaa), otti yhteystiedot ja reklamaation ylös ja sanoi jonkun vakituisen työntekijän ottavan minuun yhteyttä heti maanantaina. Tuosta maanantaista on nyt kulunut kaksi viikkoa. Damage controllinne näyttäisi olevan samaa luokkaa kuin pesulapalvelunne.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Benrope teki virhehankinnan: “Tahmainen kämmeneni eksyi lopulta hipelöimään Olvin Kultalonkero-pakkausta. Olisiko tämä oikeaa lonkeroa? Lueskelin pakkauksen kylkeä, enkä nähnyt viitettä ällöesanssilla maustetusta tuotteesta. Noh, tuollainen mukaan. Wrong move. Tuote paljastui universumin makeimmaksi siideriä muistuttavaksi sokerilitkuksi. Hirveätä paskaa. Nolotti. Oma moka. Tarkemmin tölkin sivua lukiessa selvisi, että juoman pääasialliset ainesosat ovat siirappi ja omenatäysmehutiiviste. Kaloripitoisuus luultavasti suurinta mitä maa päällään kantaa. Tölkit jäivät käyttämättömiksi, kukaan ei saanut sisältöä alas kurkustaan. Netin ääreen päästyäni vilkaisin mitä Olvi itse kertoo Kultalonkerostaan. Sivulla ei sanallakaan mainita, että kyseessä on käytännössä maailmankaikkeuden makein siideri. Mistään ei pysty arvaamaan, että tölkissä väijyy omenamehupohjainen tuote, johon on lisätty viinaa ja siirappia. Perinteisesti erikoisemmin maustetuissa lonkeroissa ja siidereissä tuodaan selkeästi ilmi tuotteen maku, jotta litku löytäisi oikean kohderyhmän.” (Mari Koo) Ei kommentteja.