»   Voihan vinetto! -blogissa tuskaillaan helsinkiläisen ravintola Cantina Westin tarjoilijan toimintaan, kun viinin määrä lasissa näytti vähäiseltä: “Kysyin tarjoilijalta ystävällisesti olisiko lasia mahdollista täydentää pienellä lorauksella, koska viinin määrä näytti silmääni hieman vajavaiselta. 15 sekunnin ponnistuksen vaativan ”jaaha, vai näin on päässyt käymään, pahoitteluni, tässä olkaa hyvä” sijaan kysymykseni käynnisti 15 minuutin ja neljän näytöksen mittaisen kafkamaisen farssin.” Blogissa kerrotaan tilanteen eteneminen näytös näytökseltä. Kokonaisuuden kruunasi laskutusjärjestelmän kaatuminen: “Odotamme laskua puoli tuntia ennen kuin meille tullaan kertomaan koko laskutusjärjestelmän olevan kaatunut. Kun 45 minuutin kohdalla meitä istutetaan edelleen pöydässä ilman tilannetiedotusta tai ehdotusta vaihtoehtoisesta ratkaisusta, kävelen tiskin kautta ulos ja pyydän lähettämään laskun perään. Jos arvata pitää, niin yrittävät varmaankin pokkana laskuttaa täyden hinnan.” (Mari Koo, via Sivumaku) Ei kommentteja.

»   Kari Rydman kritisoi mainontaa: “Eivätkä mainoksetkaan sitä tarkoita että se mitä ne väittävät olisi muka totta. “Kyllähän se kaikkien pitäisi tietää”, he sanovat. Naisille tarjotaan tököttiä, joka “pidentää ripsiä 67 prosenttia”. Ja varmemmaksi vakuudeksi näytetään naista jonka tekoripset näyttävät 200-prosenttisilta niin että huonosilmäisetkin vakuuttuvat. Miehille taas tarjotaan “täysin vaarattomia” pillereitä, joiden ansiosta se elin jossa miehen aivot useimmin sijaitsevat pitenee nopeasti ja rajusti. “Koska naisesi vaatii”, huijarit vakuuttavat sen naisen puolesta. Naisille kohdistettua huijausmainontaa puolustellaan sillä, että naisilla on “oikeus unelmoida”. Onhan heillä toki, ja myös oikeus maksaa hirmuisia summia tyhjästä. Koska unelmoida “täytyy”, naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. Niin yksinkertaista se on.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   Morre tilasi Adlibrikseltä kirjoja alehintaan (2,80 e/kpl) ja maksoi ne samantien verkkopankissaan. Myöhemmin samana päivänä hän huomasi tilaustiedoistaan, että kauppa on peruttu. Mitään ilmoitusta tai selitystä Morre ei saanut. Facebook-sivuilta Morre sai selville, että vastaavaa oli tapahtunut Adlibriksessä aiemminkin. Adlibris vetosi virheelliseen hintapäivitykseen ja tarjosi viiden euron lahjakorttia. Morre vastasi, että Kuluttajaviraston linjauksen mukaan nettikaupan ilmoittamat hinnat sitovat myyjää. Koska Adlibris ei ollut samaa mieltä, niin Morre soitti Kuluttajaviraston neuvontaan. Sinne oli jo muitakin ollut yhteydessä: “Kuluttajaviraston kanta on ollut se, että hintaero on uskottava, koska Adlibriksellä on ollut jopa 70% alennuksia ja hintavaihtelu eri tuotteiden välillä on paikoin reiluakin. [- - -] Halusin tuoda jutun julki, koska koen Adlibriksen toimintatavan törkeäksi ja asiakkaasta piittaamattomaksi. En ole saanut mitään henkilökohtaista vastausta reklamaatiooni, vaan ainoastaan noita massaviestejä, joihin on vain korjattu etunimeni. Tiedän niiden olevan massaviestejä, koska muutama muu kirjabloggaaja on saanut täsmälleen samat viestit. Adlibris ei myöskään itse ota tästä mitään vastuuta, vaan syyttelee kolmatta osapuolta. Minusta se ei ole ensinnäkään asiallista ja toisekseen se ei varsinaisesti kuulu minulle.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Suvikolle!) 2 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora hämmästelee, ettei Subway-ketju pysty ja halua antaa kuluttajille helposti tietoa lihansa alkuperästä. Yrityksen maajohtaja ohjaa kysymään asiaa Amsterdamista: “Ydinasia on se, että yhdelläkään kuluttajalla ei ole aikaa, viitseliäisyyttä tai välttämättä kielitaitoa alkaa soitella Amsterdamiin — eikä se ole kuluttajan tehtävä. Toimittajallehan ei ole mikään ongelma lähetellä meilejä ja odotella vastauksia vaikka kuukausikaupalla, mutta kun on kyse elintarvikkeista, jotenkin kuvittelisi tiedon olevan saatavissa edes muutamien viikkojen sisään. No, katsotaan minkälaisen listan saan damista. Subway ei varmasti ole ainoa, jonka kassahenkilökunta ei osaa sanoa, mistä käytetty liha on peräisin, mutta se ettei maajohtajan tasolla voida antaa vastausta toimittajalle kertoo, että kuvio ei ole ihan selkeä. Minulle tulee kuluttajana tunne, että jokin yksityiskohta tässä ei kestä päivänvaloa, mutta toimittajana täytyy jatkaa aiheen ronkkimista ja toivoa, että jatkossa ketju antaa helpommin vastauksia.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anneli Tuominen-Halomo yritti varata lomamatkaa perheelleen netissä, mutta huonosti sujui: “Suomi on palveluyhteiskunta, jossa asiakas palvelee itse itseään helposti ja kätevästi ja nopeasti netissä. Jos haluat puhua oikean asiakaspalvelijan kanssa, saat varautua odottelemaan puhelimessa kymmeniä minuutteja, ainakin. Jonotus on maksutonta. Niin varmaan, mutta entäs minun aikani, eikö se maksa mitään? [- - -] Haluavatko kaikki ihan oikeasti palvella itseään netissä? Itse teen niin paljon töitä tietokoneella, että en halua vapaa-aikana käyttää tietokonetta tuntikausia asioiden hoitamiseen ja palvelujen tilaamiseen. Jotta saa lomamatkan varattua netissä, sitä varten pitää ottaa viikon loma.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Henni Lietoa ärsyttää ravintoloissa mm. ruokalistojen sanat ja pieni printti sekä tarjoilijoiden liiallinen puhe ruuasta: “Olen kyllästynyt ravintoloihin. Minä, joka olen ollut niiden hevijuuseri sanan pahimmassa mielessä. Minä, joka muutin Espoosta pois, jotta olisin kävelyetäisyydellä kunnon ravintoloista. Minä, joka matkustan yhdeksi illaksi Pariisin syömään tai piipahdan Tukholmaan vain käydäkseni lounaalla. Kun tilaan annostani ravintolassa olen lukuvaikeuksissa. Puhun viittä kieltä kieltenmaisterin sujuvuudella ja kuitenkin joka ikisestä ruokalistasta löydän sanoja, joiden merkitystä en tiedä tai sen merkitys on aiemmasta täysin muuttunut. Sanallisen ongelman perään on usein myös luku – tai ehkä vielä enemmän – näköongelma. Mitä trendikkäämpi mesta sitä pienempi fontti. Nuorempi AD on siis ollut asialla. Jos on oikein päästetty luomiskyky valloilleen, niin ollaan sallittu negatekstin käyttö. Optikon kautta ravintolaan ensi kerralla. Entä mistä on juontaa juurensa tämä ruoan puhkipuhuminen ja ruokaselittämisen kulttuuri? Suoraan sanottuna lässyttäminen. Olen täysin tympääntynyt tarjoilijoiden esiintuloon ravintoloissa. Ongelmani keskittyy lähinnä ns. trendiravintoloihin, mutta samaa käyttäytymistä näkee siellä sun täällä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tarkan markan Markus Ossi kuvitteli ostavansa hunajaa, mutta saikin tuotteen, jossa noin puolet on muuta kuin hunajaa: “Tulimme ostaneeksi kotiin vähän parempaa, suomalaista hunajaa. Kun katsoin tarkemmin tuoteselostetta huomasin, että tästä ”hunajasta” oli hunajaa vain 53 %. Loppu oli polydekstroosia (E1200) ja vettä. Kyseisen firman verkkosivujen mukaan polydekstroosia osuus on 34 %. [- - -] Mieleinen hunaja on siis hunajaa, jota jatkettu lähes ilmaisella täyteaineella (jota Suomessa saa kutsua ravintokuiduksi) ja vedellä, tuplattu tuotteen hinta ja alettu myydä tuotetta terveysvaikutteisena ja kuitua sisältävänä. Tunnen oloni vähän huijatuksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Brunssipartion Elovena pettyi helsinkiläisen ravintola Lämmön brunssiin ja pyysi rahansa takaisin: “Nettisivuilla 15 euron brunssia mainostetaan muun muassa uunituoreilla croissanteilla, hedelmillä tai hedelmäsalaatilla, leivonnaisilla ja lihavalikoimilla. Kuulostaa hyvältä, mutta totuus on toinen. Puolityhjä sali alkoi heti epäilyttää, mutta päätimme kuitenkin jäädä testaamaan brunssin. Croissantit olivat kaukana uunituoreista, samoin leipä, nahistuneet kasvikset näyttivät lauantain brunssilta ylijääneiltä, omituisen näköinen hedelmäsalaatti oli kuulemma pakasteesta (pakastehedelmäsalaattia!), lihat näyttivät epäilyttävältä ja ”leivonnaisina” oli tarjolla kaupan keksejä ja puolikkaita pullia. [- - -] Ravintola Lämpö oli Helsingin ensimmäinen brunssi, josta pyysin rahat takaisin. Tuntui pahalta, mutta yritän kehittyä kuluttajana. Tiskillä ei edes kysytty, miksi olin tyytymätön. Onko näin tapahtunut ennenkin? Eikö henkilökunta seiso tarjoilujen takana?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mymskä kävi Tampereella teatterissa: “Mutta hei, mistä lähtien teatterissa on täytynyt maksaa narikka? Ja vesilasillisesta väliajalla 0,50 €? Ei sillä, että talouteni tuon takia kuralle menisi, mutta onhan kuitenkin maksettu jo lippu näytökseen, eikä se lippu mikään ilmainen ole. Teatterin luonteeseen ei jotenkin sovi tuollainen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Saara kritisoi feissareita ja yhdistyksiä, jotka niitä käyttävät: “Tänään postilaatikosta löytyi Amnestyn lehti. Näin kevään korvalla erääseen juttuun oli valittu aiheeksi feissaajat. Ei kuitenkaan pelkoa että Amnesty olisi luopumassa näistä iilimadoista. Feissaajat ovat artikkelin mukaan osa ”uutta kaupunkikulttuuria”, eli kulttuuria jossa ei riitä että kaupat ja kojut tarjoavat tavaroitaan vaan kansalaiset joutuvat kadulla kulkiessaankin ottamaan kontaktia ihmisiin jotka kinuavat heiltä rahaa. Mitäpä se hyvä tarkoitus ei pyhittäisi. [- - -] Amnestyn jutusta voisi päätellä että feissaajat ovat kansanvalistajia jotka tekevät julkisesta tilasta ”keskustelun areenan”. Toiset mediat ovat toista mieltä: kovat tulospaineet ajavat feissaajat yli-innokkuuteen ja jopa suoranaisiin väärinkäytöksiin.[- - -] Feissaaminen ei ole tasa-arvoisten ihmisten kohtaamista. Se ei ole tilan antamista henkevälle keskustelulle. Se on iholle tulevaa kaupustelua jossa kontaktin ottaja ei halua kuulla toisen ajatuksia vaan tahtoo hänen rahansa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Henke Pekkasson osti aikoinaan Ikeasta kulmasuojat teräväkulmaisiin huonekaluihin. Ikean nettisivujen mukaan ”Kiinnitysteipistä saattaa jäädä jälkiä, kun tuote poistetaan”. Todellisuudessa teippien mukana lähti myös huonekalujen pintaa. Henke kävi viestinvaihtoa Ikean kanssa huonolla menestyksellä: Ikea ei suostunut hyvitykseen. “Suosittelen lukemaan keskustelun kokonaan, koska siitä selviää miten ensin vedotaan ohjeistuksiin (jotka ovat väärät), sen jälkeen sanotaan että jos ei ole kuitteja niin ei voida hyvittää, ja lopulta vaikka kuitit olisikin niin ei hyvitetä vaan käsketään ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Lainaukset ovat suoraan kopioitu sähköpostikeskustelusta Ikea Haaparannan kanssa.[- - -] Haaparannan kuluttaja-asiamies ei asialle voinut mitään kun olen suomalainen. Suomen kuluttaja-asiamies ei muka voinut asialle mitään kun olen ostanut tuotteet toisesta EU-maasta. Asia olisi pitänyt viedä Brysseliin EU-kuluttaja-asiamiehelle, mutta lomakehelvetti tuli vastaan jo portilla.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Arkijärki-blogin Jenniä ärsyttää Valion Oivariini-kampanja, jossa luvataan voiveitsi, kun lähettää kampanjakoodeja: “Jos jotain hyvää pitäisi löytää, niin ainakin luvattu tuote on looginen mainostettuun tuotteeseen nähden. Siitä voi antaa pisteen, mutta muu ei juuri miellytä. Ensinnäkin: kuka tarvitsee voiveistä? Voita voi levittää millä tahansa veitsellä. Tarvitseeko joku tosiaan erillistä veistä siihen tarkoitukseen? Toiseksi: palkintoveitsi on Pentikin, mikä ehkä jollekulle tuo lisäarvoa, mutta kuvasta päätellen kyseessä on aivan perinteinen puuveitsi. Sen todellinen rahallinen arvo ei voi olla paljon oivariinipakkausta isompi. [- - -] Kampanja alkoi ärsyttävyydessään kiinnostaa niin paljon, että menin katsomaan sen nettisivut. Siellä kävi ilmi, että kaiken kukkuraksi kilpailuun ei voi osallistua, ellei ole rekisteröitynyt Valion nettisivuille. Eli kaiken huipuksi firma hakee voiveitsen hinnalla vielä lisää sähköpostiosoitteita suoramarkkinointiaan varten.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Janne Rentolalla on huonoja kokemuksia mm. kahvinkeittimestä ja imurista, sekä muita syitä kuluttamisen lopettamiseen: “Ensimmäinen syy on tietenkin se, että tällaisesta palkasta ei riitä muuhun kuin välttämättömiin menoihin; jos palkka ei nouse senttiäkään samaan aikaan kun ruoan, veden ja sähkön hinta nousee toistakymmentä prosenttia, on se sellainen yhtälö, joka pistää kiristämään vyötä. [- - -] Toinen syy on se, että aina, kun on tehnyt jonkun ostoksen, se on palautettava kauppaan, koska se ei toimi. Ja se ei toimi, koska se on tehty huonosti. [- - -] Tuloksena näistä kahdesta kaupasta oli siis kahvinkeitin, suodatinsuppilo ja latauslaite, jotka tulivat tehtaalta, kuljetettiin puolen maailman halki ja vietiin saman tien kaatopaikalle pakkauksineen. Sen entisen, ei nyt niin kovin vanhan kahvinkeittimen lisäksi. Parhaassa tapauksessa muovi- ja elektroniikkajätteen kierrätykseen, jotta niistä voidaan tehdä uutta roinaa. Imurin mukana tuli jopa kaksi sähköjohtoa, mannereurooppalaisella ja brittiläisellä pistotulpalla varustettu, joista toisen joutui itse asentamaan laitteeseen.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 2 kommenttia.

»   Pellon pientareella kritisoi Kariniemen kananlihan tv-mainosta: “Kertojanääni kuvailee, tavoitteenaan humoristinen sävy, että naiselle ruoanlaitto on erittäin tärkeä asia ja siihen voi hurahtaa täysin. Naisen mies tulee iloisena keittiöön, kurkkaa kattilaan ja olisi ilmeisen halukas osallistumaan ruoanlaittoon. Hieno mies, eikö, tätähän kaikki naiset haluavat, kotitöiden jakamista ja yhdessä tekemistä? Mutta ei! Nainen hermostuu ja tönäisee miehen niin kovakouraisesti ulos keittiöstä niin että taulukin tippuu seinältä ja hajoaa. Tilanne näyttää fyysiseltä ja mies nöyrältä, hiiviskellen varovasti pois paikalta.” [- - - ] Mainos samaan aikaan vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja (vaatimaton nainen raataa keittiössä) että hyväksyy perheväkivallan. Mies hiipii alun kohtauksen jälkeen hiljaa ja varovaisena asunnossaan, ettei vain “ärsyttäisi” naista, kun nainen yksinvaltiaana päättää kuka keittiötä hallitsee. Jos sukupuolet kääntäisi toisin päin, mainoksesta otettaisiin ääni pois ja hymyjen sijasta oltaisiin naama peruslukemilla, näyttäisi kohtaus klassiselta henkisen ja fyysisen perheväkivallan kuvaukselta. Totta, paljon pahempaakin varmaan on, mutta ei tuo silti hyväksyttävää ole.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jazmanaut kehottaa välttämään Epsonin valokuvatulostinta: “No ensimmäinen kappale ei lähtenyt päälle ollenkaan, mikä meni maanantaikappaleen piikkiin. Sattuuhan noita. Parin päivän kalibroinnin ja ajurihässäkän jälkeen, sainkin koneesta ulos aivan erinomaista valokuvatulostetta. Vähänhän tuo haltuunottoperiodi tuli kalliiksi, kun siihen meni yksi satsi värimustepatruunoita alá 45€/paketti. Hämmennys oli suuri, kun meinasin seuraavana päivänä printata ihan vain tekstiä, muttei kone inahtanutkaan. Kovalla googlailemisella selvisi, ettei vehje tulosta mustaa tekstiä käyttämällä sitä mustaa mustetta sisältävää mustepatruunaa, vaan se tuotetaan väripatruunoilla, joista yksi oli siis tyhjänä. [- - -] Sittenpä rupesikin kiinnostamaan, että mikä ihme siinä patruunassa voi maksaa niin paljon ja miten se voi tyhjentyä niin nopeasti? Ihan kohtalaisen kokoinen muovisäiliö kuitenkin. Otin ja purin sen suurella vaivalla auki ja voihan fiddu mikä ylläri pylläri! Siitä säiliöstä suurin osa on tyhjää täynnä. Musteelle varattu tila vie noin viidesosan alasta. Kyllähän minä nyt arvasin, ettei se täynnä mustetta ole, että hyvä kun puolillaan on säiliö, mutta sehän on käytännössä lähes tyhjä!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalicocktailin Noora ärsyyntyi Valion marjakeiton mainoksen väitteestä Marjojen luonne aidoimmillaan: “Olennainen on sokerin määrän muutos: sitä on vähennetty ja tilalle on tuotu stevia-makeuttaja, ja näin ollen marjojen määrä tuotteissa on näennäisesti isompi kuin aikaisemmin (koska tuoteselosteessa ekana lukee vesi ja sitten heti perään marjat, aikaisemmin kun kakkosena luki sokeri). [- - -] Tekeekö valkosokerin määrän vähentämnen marjojen luonteesta jotenkin aidomman, kun tilalla on kuitenkin makeuttajana stevia? Ahaa: ehkä Valiolla ajatellaan, että kun stevia on luonnollinen makeuttaja, niin se on sitten sama kuin aito ja siten marjakeittojen luonnekin on aidompi..ehkä? Huoh. [-- -] On hienoa, että kaupassa myydään mehukeittoja, mutta marjat aidoimmillaan löytyvät kyllä kaupan valikoimassa pakastealtaasta. Tai sesongin aikaan tuoreina. Ne eivät ole aidoimmillaan teollisen prosessin kiisselilinjaston lopussa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   KirsiM:n mielestä Alepassa huijataan asiakkaita luulemaan kahvia halvemmaksi kuin se onkaan. Huomautuksista huolimatta hintamerkintää ei korjattu: “Itse hieraisin silmiäni, kun kotimatkalla poikkesin Helsingin Puistolan Alepaan ja siellä oli Juhla Mokkaa hintaan 2.75. Hinta oli kahteen kertaan, isolla ja pienellä, Juhla Mokka -hyllyn reunassa. Alemmalla, lattiatasossa, oli puulavalla jotain halpiskahvia, jossa ei ollut lainkaan hintaa. Tarkemi tutkiminen kuitenkin tuotti sen tuloksen, mitä kriittinen kuluttaja aavistelee tällaisessa tapauksessa: jostain syystä Juhla Mokan hinta oli kokonaan jäänyt merkitsemättä ja Rainbow-kahvin hinta oli ikään kuin vahingossa lipsahtanut Juhla Mokka -hyllyn reunaan. Kyseessä olisi tietenkin voinut olla pelkkä inhimillinen erehdys. Huomautin asiasta perjantaina kassalla asioidessani siis. Lauantaina tilanne oli ennallaan. Huomautin jälleen. Maanantaiaamuna tilanne oli ennallaan. Huomautin. Kassahenkilö kertoi, että kahvit ovat vain tilapäisesti tuossa ja odottavat siirtämistä toiseen paikkaan. Illalla tilanne oli edelleen aivan sama kuin perjantaina.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Jutta ihmetteli Elisan myymälässä puuttuvaa palvelua ja tuotteita: “Siinä sitten odotellessani paikalle alkoi kertyä ihmisiä. Osa otti jonotusnumeron, osa pyörähti toteamassa, että ihmisiä on jo niin paljon jonossa, että numeron ottaminen tuskin kannattaa. Pääasin asioimaan parinkymmen minuutin kuluttua. Ja siinä vaiheessa kahden myyjän palveluja odottamassa oli väkeä tuvan täydeltä. Ihmettelin, miksei liikkeessä ole myyjiä. Myyjä ihmetteli sitä itsekin. Hän ei tiennyt syytä. Kuulemma puolelta päivin jonkun pitäisi tulla. Minä olin myymälässä tunnin ja kymmenen minuuttia ja tuona aikana kuusi numerolapun ottanutta asiakasta häipyi ja monet myymälässä pyörähtäneet poistuivat niin ikään. [- - -] Halusin itse asiassa N 900-kännykän, koska olin kiinnostunut hyvästä kamerasta. Ei puhelinta ollut Elisan myymälässä. Tilattuna kyllä olisin saanut. En halunnut. Siis en halunnut tulla jonottamaan uudestaan. Otin Lumian. Entiseen puhelimeeni, parin vuoden vanhaan, halusin uuden akun. Ei ollut. Ehkä Nokian omassa myymälässä tai Kampin myymälässä olisi, kertoi myyjä. Siis edessä toinen jonotus.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Annalin mielestä Stockmannin Hullujen Päivien kuvasto ja vastaavat eivät tarjoa tarpeeksi vaatteita normaalille naisvartalolle: “Joskus vielä kävelen vaateosastolle ja vietän siellä pari tuntia tutkimusta tehden. Kirjaan ylös, kuinka monta luettelon vaatteisiin sopivaa asiakasta näen. Uskallan nimittäin väittää, ettei sellaisia ole edes puolta asiakaskunnasta. No, jonkin vaatteen isompi koko saattaa passata, mutta useimmat vanhemmista naisasiakkaista – joita kuitenkin on aika paljon – jää nuolemaan näppejään. Tai yrittää epätoivoisesti ahtautua vaatteisiin, jotka on suunniteltu ihan erilaiselle vartalolle. Ok, onhan Hulluilla Päivillä muutakin kuin vaatteita. Itsekin olen joskus ostanut elektroniikkaa mielestäni edullisesti. Eikä vika ole pelkästään Stockmannin. Myös muiden liikeiden kuvastot ovat yhtä ärsyttäviä. Ehkä suunnittelijat voisivat katsoa kadulla ympärilleen. Eletty elämä näkyy, vaikka itsestään pitäisikin huolta. Ja saakin näkyä!” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 1 kommentti.

»   Katleenan mielestä on järjetöntä, että Helsingin Sanomien digilehden ostaja saa odottaa Kuukausiliitettä pidempään kuin paperisen version tilaaja: “Odotin kovasti Hesarin Kuukausiliitteen juttua homoseksuaalien eheytysleireistä. Avasin digilehden, mutta Kuukausiliite ei ollut vielä siellä. (Paperilehteä en tilaa, koska se tuottaa järjettömän kasan jätettä.) Minkä halvatun takia tilaisin ekologisen digilehden, jos sen saa käsiinsä myöhemmin kuin paperiversion? Näin Hesari osallistuu yhteisen ympäristömme vaalimiseen.” 1 kommentti.