» Kesäminkki hermostui Hesarin jutusta: “Sitten suutuin myös Hesarin tämänaamuisesta statementista (Ekokuluttamisen myytit, D1), jonka mukaan ihmisten kannattaisi keskittyä oikeisiin asioihin ympäristötalkoisiin osallistuessaan ja lopettaa pinnallinen näpertely. En ole varma, jaksanko argumentoida tässä enää kovin pontevasti, olenhan sairaslomalla ja noin, mutta. Minua, vihreällä sähköllä vuokrayksiötäni kitsaasti lämmittävää, autotonta (hyvä on, kesäisin moottoripyöräilevää) milteikasvissyöjää juttu hieman loukkasi: kuinka typerinä ihmisiä pidetään? Ihanko totta ne luulevat, että kantamalla markettiin omat puuvillakassit ja irrottamalla laturin seinästä kun puhelimen akku on täynnä ne saavat synninpäästön siitä, että ajelevat kauppaan citymaastureillaan sähkölämmitteisestä esikaupunkitalostaan? Minusta on edelleen mukava ajatella, että voin omin, pienin valintoineni vaikuttaa siihen, millaista ruokaa lähikauppani pitää valikoimissaan ja paljonko työpaikalleni tilataan pahvisia kahvikuppeja – M.O.T. . Taas kerran tahtoisin siteerata olikohan se Tosikkoa, joka sanoi jotenkin niin että eihän se, ettei voi tehdä paljon, voi olla syynä siihen, ettei tekisi edes vähän.
Jussi Laitisen kommentti kyseisen jutun kainalossa sanoo, että “Tarkoituksena ei ole kehottaa ketään lopettamaan ekotekojen tekemistä eikä vähätellä kuluttajan roolia ilmastotalkoissa.” Miksi koko juttu sitten tuntuu juuri sille? Faktaahan se on, että pienet asiat ovat pieniä asioita; minusta kuitenkin tuntuu sille, että tämänkaltaiset jutut osuvat vain niihin, joiden panos jo ennestään on olematon ja asenne ylimielisen piittaamaton. Kaiken maailman kyyniset lukiolaispojat, jotka nyt jo on opetettu – tai ovat nokkelin pikku aivoin itse oppineet – siihen ettei yksittäisen ihmisen valinnoilla ole mitään merkitystä, saanevat tästä lisää vettä myllyynsä ja oikeutuksen itsekeskeiselle kulutusporskutukselleen.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010 klo 11.51 kirjoittajana annamaija
Turun Sanomissa (28.8.2010) kerrottiin polkupyörämyynnin siirtyvän hiljalleen pyöristä varaosiin. Jutusssa kuvaillaan polkupyörämarkkinoiden muutosta 90-luvun maastopyörämarkkinoista yksilöllisemmäksi ja pirstaloituneemmaksi. Huippuvuosina maastopyöriä myytiin 370 000 kappaleen vuosivauhdilla. Nykyään uusia pyöriä myydään suunnilleen 300 000 kappaletta vuodessa. Puolet myydyistä on citypyöriä. Hittituotteen osaa näyttelee Jopo, jota on tänäkin kesänä myyty 17 000 kappaletta.
Uutta potkua alalle haetaan moottoriavusteisista pyöristä, retromalleista ja fikseistä. Muotipyöräilyksi tituleeratun fikseilyn kova kasvu on osaltaan ollut kasvattamassa myös varaosakauppaa, sillä yksilöllisyydessään pyörän on oltava persoonallisten ominaisuuksien sujuva jatke.
Itseäni fiksi-ilmiössä kismittää kuitenkin muoti-ilmiöille tyypillinen kilpavarustelun tunne. Pyöriä pitää jatkuvasti kehittää, personoida ja kustomoida. Parempia, siistimpiä ja erikoisempia osia pitää tilailla ja metsästää. Mitä rarempaa, sen parempaa.
Muodikkuus lataa kuitenkin uusia arvoja myös oman piirinsä ulkopuolelle. Oma lenkkipyöräni on 80-luvun maantieharjoituspyörä, jonka ominaisuuksia fiksiharrastajat innokkaasti arvioivat. Näppärä geometria ja originaali maalipinta saavat arvostusta, mutta voi miten vääränlainen ohjaustanko mankelissani on. Säästyäkseni arvioilta aion siirtyä alennusalumiiniin ja hiilikuituun. Minusta kun pyöräilyssä parasta on vapauden tunne, rääkätyt lihakset ja ennätyslukemat mittarissa.
» Kemikaalikimaran Anja kritisoi ekologiseksi väitetyn luonnonkividödön mainoksia: “Minusta luonnonkividödöä markkinoidaan harhaanjohtavasti alumiinittomana, vaikka se ei sitä ole. Yhdisteet ovat erilaisia, mutta jos alumiinin haitoista ei ole kiistatonta näyttöä, miten voidaan ehdottomasti väittää, että meidän alumiini on haitattomampaa kuin teidän alumiini? Kivideodoranttien mainonnassa kuitenkin käytetään hyväksi syvälle juurutunutta käsitystä alumiinidödöjen haitallisuudesta.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Tampereella haetaan ideoita Facebookin avulla kulutustapahtumaan:
“Moreenia – ympäristötiedonkeskus järjestää pe 11.3.2011 klo 18.00 Sampolan isossa salissa keskustelutilaisuuden vastuullisesta kulutuksesta, elämäntapavalinnoista, hidastamisesta. Ketä Sinä haluaisit kuulla tuolloin? Mikä olisi illan otsikko?”
Vastauksia pyydetään Moreenian Facebook -sivulle. (Eko-Matti)
Ei kommentteja.
” Fonectalla ollaan varmaan jo aloitettu Grand One -ilmoittautumisen valmistelu nyt kun puhelinluettelon perumislomakkeesta on tullut yksi vuoden onnistuneimmista viraalikampanjoista.”
Sen verran moni on jo ilmeisesti lomakkeen täyttänyt, että sen perusteella luulisi painettavien luetteloiden määrän pienenevän.
“Puhelinluettelo on analogisen ajan väline, joka on hiljalleen hiipumassa samaan kastiin mustavalkotelevision kanssa. Kuin alleviivatakseen tätä retroilua Fonecta kertoo, että nettilomakkeella tehtävä “peruutusilmoitus pitää tehdä vuosittain, koska mahdollisesta muutosta ei välity tietoa”.
Miten niin Fonecta sellaista ei saisi, kun kerran vaikkapa Dekkarikerho sellaisen saa? Tuo vuosittaisen peruutusilmoituksen teettäminen ihmisillä, jotka eivät halua paperista puhelinluetteloa, vaikuttaa lähinnä pelleilyltä.”
Nettiperuutus on ollut mahdollista jo aiemmin. Kokemusten perusteella se ei ole toiminut sataprosenttisesti, joten kaiken varalta kannattaa ovessa pitää myös “Ei puhelinluetteloa” -lappu. Pirkanmaan tai Helsingin ulkopuolella se taitaa olla toistaiseksi ainoa tapa kieltää luettelot.
Ehkä jo muutaman vuoden päästä luetteloista luovutaan tai systeemi muuttuu sellaiseksi, että luettelot jaetaan vain niille, jotka ilmaisevat ne haluavansa…
» Matti Mattila vaihtoi Nokiasta Samsungiin (Galaxy S ): “Päällimmäisin syy valmistajan vaihtamiseen oli sopivan tuotteen puuttuminen. En tahtonut löytää Nokian valikoimista miellyttävää mallia ja muiden valmistajien tuotteet houkuttelivat liian paljon. Toisaalta mikään ei sitonut minua Nokian puhelimeen, joten pitkäaikaisen asiakassuhteen katkaiseminen ei lopulta tuottanut tuskia. Toissijainen vaihtamisen syy löytyi huonoista sovelluksista ja palvelusta. Nokia tuli Ovi-palveluineen monta vuotta jäljessä, jos verrataan esimerkiksi Googlen verkossa tarjoamiin erinomaisiin palveluihin. Nokian sovelluksissa oli lisäksi paljon ongelmia. Niitä sai olla päivittämässä lähes viikoittain eivätkä ne silti toimineet. [- - -] Puhelimen käyttäminen on uskomattoman helppoa. Kosketusnäyttö on parasta, mitä matkapuhelinalalla on keksitty sitten itse matkapuhelimen. Tällainen sen kännykän olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. Kaiken helppokäyttöisyyden kruunaa saumaton yhteistyö Google-tilin kanssa. ” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisalle!)
1 kommentti.
» Kaneli pohtii koiran vakuutusta: “Vastenmielisiksi vakuutusasiat muuttuvat päässäni siitä syystä, että niiden miettiminen herättää minussa pelkoa. Ja se, että teen jotain pelon vuoksi, tekee avuttomaksi. Ja avuttomuus vasta onkin ilkeä fiilis.
Kaikenmaailman alennuksien jälkeen Elukan vakuutus vuodeksi maksaa 257,90 euroa. Mielestäni se on ihan hitosti rahaa, sillä summalla saisi melkeinpä tällaiset (vaikka tarkoitukseni ei suinkaan ole rinnastaa Elukan hyvinvointia kenkiin).
Mietin vakuutusta ja sen päättämistä/jatkamista kolmen viikon ajan lähes päivittäin, enkä lopulta uskaltanut irtisanoa sopimusta. Sellaisen diilin tein itseni kanssa, että jos seuraavan vuoden aikana ei tapahdu mitään sairausjuttuja, hankimme ensi syksynä jotain pienimuotoisempaa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Kulutusjuhla hyväksyttiin elokuussa kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtijärjestö Kulttiin. Kulutusjuhla kuuluu järjestössä yleisten mielipidelehtien joukkoon. Jäsenyys toivottavasti vahvistaa Kulutusjuhlan kehittymistä yhä paremmaksi nettijulkaisuksi, sillä Kultti järjestää mm. erilaisia koulutuksia jäsenilleen. (Mari Koo)
1 kommentti.
sunnuntai 29. elokuuta 2010 klo 20.26 kirjoittajana Mari Koo
Käytätkö Foursquarea tai oletko edes kuullut koko palvelusta? Jos et, niin älä huoli – ei sitä Suomessa käytä erityisen laaja joukko.
Kyseistä palvelua käytetään kännykän avulla: kun menet jonnekin, oli se sitten lähikauppa tai konsertti, niin voit Foursquaressa kirjata itsesi sisään kyseiseen paikkaan. Kun tämän tekee tietyn ajan sisällä useammin kuin joku muu, pääsee paikan pormestariksi.
Palvelussa on muita muita pelillisiä elementtejä, joilla omaa aktiivisuuttaa voi kilpailuttaa muiden kanssa. Foursquaressa voi jakaa kommentteja ja vinkkejä muille käyttäjille. Ystävikseen hyväksymien henkilöiden sisäänkirjautumiset ovat myös nähtävissä.
Toverini Olli Sulopuisto kävi kesällä New Yorkissa ja kirjoitti kokemuksistaan MBNettiin. Ollin mukaan New Yorkissa monet yritykset tarjosivat “pormestareille” alennuksia tai muita etuja.
Suomessa askelen palvelun tarjoushyödyntämiseen otti tällä viikolla helsinkiläinen Cantina West. Voicen uutisessa ravintola kertoo, että pormestari saa 10 prosentin alennuksen.
Aallon Tuija totesi uutisesta, että vaikka Foursquare jäisi turhakkeeksi Suomessa (kuten Sulopuiston Olli epäilee), niin paikkatietojen hyödyntäminen markkinoinnillisesti lienee pysyvä ilmiö. Esimerkiksi Facebook on lanseeraamassa omaa vastaavaa palveluaan.
Kanta-asiakasmarkkinointi ei ole uutta, kuten jokainen erilaisia kanta-asiakaskortteja lompakossaan kantava tietää. Kohdennetusta ja paikkatietoa hyödyntävästä mobiilimarkkinoinnista on taidettu myös jo puhua pitkään.
Nyt näyttäisi olevan lopultakin aika, että nämä palvelut ottavat tuulta alleen.
Minä olen sen verran innokas näpläämään iPhonea, että ei haittaa, vaikka kohdennettua mainospostia tai tietoa tarjouksista tipahtelisi. Jos vain voin sitäkin itse tarvittaessa rajoittaa.
Lisäksi tietysti käyttäjien vinkit ovat antoisia lisävihjeitä: voisin kuvitella hyödyntäväni niitä vieraassa kaupungissa. Ovathan esimerkiksi Eat.fi:n kommentit kiinnostavaa luettavaa.
» Kemikaalikimaran Anja on saanut hyvää palvelua monesta paikasta: “Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa kassa oli sydämellisen ystävällinen. Kyynikko voisi sanoa, että opeteltu juttu ja että niinhän esimerkiksi amerikkalaiset tekevät. Erona vain on se, että amerikkalaiset voivat fraaseilla “Have a nice day!” katse kohdisttuna ohitsesi jonnekin kaukaisuuteen. Iloinen tervehdys katseen kera on sata kertaa tehokkaampaa ja mukavampaa.
Arkadiankadun Osuuspankissa virkailija kirjoitti minulle pyytämättä kortin, jossa on tilinumeroni sekä IBAN-koodi, johon vuoden vaihteessa siirrytään. Kirjoitti siististi käsin ja liimasi suojakelmun päälle. Palvelua siis. Virkailijat olivat ystävällisiä myös miehelle, joka tuhisi, kun ei päässyt suoraan asioimaan. Jonoa ei siis ollut, vaan hänen vuoronsa oli seuraavana.
Varasin Finnairilta jälkipolvelle lennon. Puhelimen päässä oli todella ystävällinen kaveri, joka pitkän keskustelun jälkeen pyysi vielä toivottamaan pojalle oikein hyvää matkaa. Kyynikko voisi taas todeta, että pakko olla ystävällinen, sillä kilpailu on kovaa. Niin on, mutta näin palvelun pitää toimia.
Vein Sellon Citymarkettiin kahdeksan kappaletta hajonneita Pro Light lamppuja, joista olen kirjoittanut aiemmin. Kerroin asiakaspalvelutiskillä, että lamput eivät kestäneet kolmea viikkoakaan. En pyytänyt rahaa takaisin, sillä kuittia en enää löytänyt. Olisin vain palauttanut lamput ongelmajätteenä ja informoinut heitä huonolaatuisesta artikkelista. Vaan kuikas kävikään. Myyjä lähti tarkistamaan hyllystä, että heillä on kyseisiä lamppuja myynnissä ja palattuaan ilmoitti, että saan maksamani summan takaisin. Ihmetteli myös, miksi kyseiset lamput ovat poistomyynnissä. Epäkuranttia ei saisi myydä. Näin palvelun pitää toimia.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
keskiviikko 25. elokuuta 2010 klo 17.05 kirjoittajana Zepa
Ei taida olla mitään väkivallatonta keinoa pysäyttää mainosten tippuminen postiluukusta? Olen päässyt aika pitkälle: turkinkielinen mainoskielto ovessa blokkasi jopa sen kalliolaisen paskapizzerian, joka muuten työntää lippulappujaan joka kotiin. Mutta mitä tehdä K-paskaruokamainoksille, jotka hemmo rapisuttaa ja kiehnää ja rämpyttää postiluukusta – su ja eng kieltolapuista piittaamatta – aamuyöllä? En ole edes tilannut Hesaria kotiin, koska en halua sitä postiluukun paukutusta välillä 4-6. HALUAN NUKKUA YÖLLÄ! Millä oikeudella nämä K-paskapäät sitten herättävät minut, kun muut uskovat kieltoa??!
Kyllä, palautetta lähti K-plussan asiakaspalvelun kautta. Ehkä saan jokusen viikon päästä vastauksen, jossa kerrotaan, että asia ei kuulu heille vaan jakeluyhtiölle? Käy se niinkin. Ne saavat seuraavan mailin sitten.
» Petteri Järvinen tarttuu tuttuun ongelmaan eli siihen, miksi kodinkoneiden ja -elektroniikan kesto on jää muutamiin vuosiin: “Laitevalmistajat eivät enää panosta kestävyyteen, koska asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan siitä. Kaupassa asiakas äänestää aina lompakollaan ja valitsee halvimman. Aina parempi, jos siinä on runsaasti ominaisuuksia ja tyylikäs muotoilu. Kestävyys ei yleensä ole edes vaatimuslistalla – ja vaikka olisikin, sitä on mahdotonta arvioida kaupassa. Siksi kriteerit ovat ihan muualla. [- - -]
Suurin ongelma on siinä, ettei laatua tahdo enää saada rahallakaan. Laadulla on niin vähän kysyntää, ettei sitä kannata valmistaa. Laatu on huono bisnesmalli – on paljon kannattavampaa tuottaa sutta ja sekundaa, kunhan se näyttää hyvältä eikä maksa paljon.
Yksi harvoista laatuun panostavista on saksalainen Miele. Laadusta kertominen on kuitenkin hankalaa. Se paljastuu vasta pitkän ajan kuluessa, käytön myötä. Miele onkin keksinyt web-kameran, joka näyttää sen koneita kestävyystesteissä. Mainio idea, jota muidenkin soisi matkivan.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisalle!)
Ei kommentteja.
» Heidi havaitsi kaupassa uuden tuotteen: “Huomasin kaupassa uuden tuotteen: anti-age hammastahnan. Vanhenemisen estosta on tullut laaja liiketoimi. Kasvorasvat ovat pitkään mainostaneet olevansa anti-age, nyt tuoteperhe on laajentunut koko kroppaan. Miten käy jos käytät anti-age käsivoidetta, mutta et anti-age jalkavoidetta. Pian ruumiinjäsenesi ovat eriparia. Kävelet vanhoilla jaloilla, mutta työskentelet nuoruudenheleillä virkeillä käsillä.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
tiistai 24. elokuuta 2010 klo 10.42 kirjoittajana Mari Koo
Kulutusjuhla kannattaa luonnonantimien talteenkeräämistä. Siksi päätimme lähteä porukalla sieniretkelle sunnuntaina 12. syyskuuta ja kutsua mukaan kaikki halukkaat.
Kohteena on Paloheinä, jossa tavataan klo 13 Paloheinän ulkoilumajalla (Pakilantie 124). Perille pääsee bussilla tai fillarilla.
Kulutusjuhlan Eko-Matti (kuvassa) on erityisen innokas sieniharrastaja. Hänen johdollaan siis tutustumme metsän antimiin.
Mukaan saa siis tulla, vaikka ei olisi koskaan yhtään tattia tai muuta sientä poiminut. Etukäteisilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen kulutusjuhla(at)gmail.com on toivottavaa, jotta osaamme odotella oikeaa määrää ihmisiä Paloheinässä. Tarvittaessa voi soitella myös minulle numeroon 050-5526 577.
Retkelle kannattaa varautua säähän sopivin vaattein, sankolla tai korilla (muovipussia ei sienille suositella) ja pienellä veitsellä.
Mikäli sienisaalis on valtaisa, niin katsotaan sitten, voisiko niistä vaikka yhdessä kokata jotain.
Pientä sadetta retki ei säikähdä, mutta jos tulee todella ikävän kolean märkä ja hankala ilma, niin sitten sienestys perutaan.
» pni ihmettelee puhelinoperaattorin mainosta, jossa luvataan jopa prosenttien säästöä laskuun: “Jos puhelinlasku on esim 100 € kuussa, on prosentti 1 €, joten jos säästää prosentteja, sanotaan esimerkiksi kolme, säästää sitä kolme euroa kuussa. Mitä saa kolmella eurolla? Ei edes televisiossa mainostettua kotimaisen pikaruokaketjun hampurilaista.
Toisaalta jos puhelinlasku on 100 €/kk, ei kolmella eurolla varmaan ole mitään merkitystä. Tai sillä, että säästää prosentteja.
Entä jos puhelinlasku on vaikka 24,99 €/kk, ja siitä säästäisi jopa prosentteja, sanotaan tässäkin kolme, jäisi kuukaudessa maksettavaksi vain 24,24 € ja silloin voisi kuukaudessa säästetyn summan käyttää vaikka yhteen kokonaiseen ensimmäisen luokan kirjepostimerkkiin.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
sunnuntai 22. elokuuta 2010 klo 19.24 kirjoittajana Mari Koo
Turun Sanomista sattui silmiini juttu, jonka mukaan kankaisissa kauppakasseissa voi muhia kaikenlaisia epäpuhtauksia ja jopa vaarallisia bakteereja. En itse ole erityisen bakteerikammoinen, mutta olen sentään välillä pessyt kauppakassejani, kun ovat alkaneet näyttää aika törkeiltä.
Mutta jäin miettimään, että onkohan riski epäpuhtauksien siirtymisestä elintarvikkeisiin kovin suuri ainakaan Suomessa. Suurin osa tuotteista on kasseissa pakattuna. Banaaneja tms. kuljetan ilman pussia, mutta niissä on tietysti oma kuorensa.
Ruokamyrkytys syntyy usein väärästä säilytyksestä
Turun Sanomien jutussa ei oltu linkattu mihinkään lähteisiin. Googletuksen perusteella alkuperäisen tutkimuksen saa kyllä netissä käsiinsä pdf:nä. Lisäksi aiheesta oli useita englanninkielisiä juttuja, kuten Arizonan yliopiston teksti.
Kyseisessä Arizonan yliopiston tekstissä sanotaan, ettei ruokakassia saisi käyttää muuhun kuin elintarvikkeisiin eli esimerkiksi kirjojen kantamista pitäisi välttää. Hmm. Tästä neuvosta aion olla jatkossakin piittaamatta.
Kestokasseja on käytetty ruokaostoksissa jo ennen tätä aikaa, kun ihmisiä kehotetaan kuljettamaan mukanaan kangaskasseja. Lieneekö kukaan koskaan Suomessa saanut ruokamyrkytystä siksi, että joku bakteeri olisi pompannut kassista elintarvikkeisiin? Sen sijaan tietysti tuotteiden säilytys esimerkiksi väärissä lämpötiloissa tai vaikka se, että valmiin ruuan annetaan seistä hellalla tuntitolkulla, on varmempi keino ruokamyrkytykseen. Kuten tuolla Arizonan yliopiston sivulla sanotaan, ettei lihaa pitäisi säilyttää autossa bakteereille otollisemman korkeamman lämpötilan vuoksi.
Mutta toki se kauppakassi varmasti välillä kannattaa pestä muun pyykin joukossa.
Tiskirätti on usein keittiön likaisin esine
Kuten kannattaa pestä etenkin tiskirätit. Itselläni on sekä pellavaiset että bambuiset tiskirätit (kiitos vaan tovereille, jotka ovat nämä lahjoittaneet), jotka vain paranevat, kun niitä pesee ahkerasti.
Tosin Siivousfriikki-blogin pitäjä on sitä mieltä, että neulotut rätit keräävät bakteereja runsaasti, ja kun niitä ei voi esimerkiksi keittää puhtaaksi (kuten ainakin osaa teollisista räteistä), niin hygieenisyyden kanssa on vähän niin ja näin.
torstai 19. elokuuta 2010 klo 12.16 kirjoittajana Mari Koo
Viime viikolla minullekin tipahti sähköpostia, jossa Uusi Musta haastoi mukaan syyskuun vaatepohdintoihin: tavoitteena olisi kokeilla, pärjääkö koko kuukauden kuudella vaatekappaleella. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa esim. urheilu-, bile- tai alusvaatteita, vaan ne arkiset perusvaatteet.
Haasteen taustat ovat Yhdysvalloissa: itse sain aiheeseen liittyvän linkin kaverilta (kiitti Olli!) elokuun alussa.
Suomalaisissa blogeissa haaste on herättänyt jo paljon keskustelua. Osa pitää touhua omalta osaltaan tarpeettomana, kuten Karkkipäivän Sannille:
“Jollekin muotibloggaajalle, tai ehkä mahdollisesti kelle tahansa muulle normaalille ihmiselle, haaste saattaisi olla vaikea. Mutta Sannille? Voi rakkaat…! Mähän olen käyttänyt melkein koko kesän kuutta vaatekappaletta…! Näette edessänne (tai no, ainakin blogin yläpalkissa) ihmisen, jota vaatteet eivät kiinnosta pätkääkään. Mulla on kyllä kaapeissa ihan liikaa vaatteita, jopa niin paljon että osa asuu alakerran varastossa, mutta käytän – oikeasti – koko ajan muutamaa samaa peruskudetta.”
“Mieleni tekee kovasti kritisoida pyrkimystä pärjätä kuukausi kuudella vaatteella – mikä ihmeen pointti siinä on, jos vaatekaappi on kuitenkin täynnä? Se voi toki kasvattaa itsekuria jollain tasolla, mutta mielestäni olisi fiksumpaa käyttää niitä vaatteita, jotka on mennyt hankkimaan. On oikeastaan vähän kummallista, että kulutuskriittisyys kulkee käsi kädessä jo hankitun tavaran vähentämisen kanssa, sehän johtaa hyvin usein lähinnä aiemminkin kommentoimaani tavara-ahdistuksen siirtämiseen muiden riesaksi – ja tekee kaappeihin tilaa uusille hankinnoille.
Tulevan sesongin vaihtumisen yhteydessä olenkin päättänyt haastaa ainakin itseni käyttämään kaikkea, mitä kaapeista löytyy sen sijaan että kantaisin ne kirppislaatikkoon. Jos ei heti näytä hyvältä, tarvitaan lisää mielikuvitusta peliin, ja vaikka sakset, jollei homma muuten toimi.”
Kukin siis tavallaan: toisille kuuden vaatteen haaste tuntuu silti olevan vaativa. Haaste tuntuu jo nyt siis täyttäneen ainakin yhden näkemyksen: se on saanut ihmisiä pohtimaan omaa suhdettaan tavaraan ja vaatteisiin.
Itse taidan tosin olla liian laiska osallistuakseni virallisesti haasteeseen. Vaatteita minulla on toki yllin kyllin, ja käytän varmasti normaalina syyskuuna enemmän kuin kuutta vaatekappaletta (farkut ja jotkut toiset pitkät housut, pari-kolme hametta, useita paitoja, pari neuletakkia).
Vaatevarastoni vähennys on käynnissä ja kiihtyy kohti vuoden loppua. Tähän on syynä muutto, jonka ansiosta minun on pakko käydä läpi myös vaatekaappini.
Oleellista on tietysti olla ostamatta lisää. Vaikka saisi edullisesti. Tai olisi “kiva”: olen ottanut periaatteeksi, että vaatteen pitää olla todella kiva, ennen kuin sen hankin, eikä niitä “ihan kivoja” löytöjä kannata edes säilyttää.
Onneksi en koskaan ole ollut erityisen innokas shoppailija. Kiehtovaa on silti lukea, miten esimerkiksi anonyymi shoppailuholisti eli Miss Moneypenny -blogin kirjoittaja pyrkii eroon ostosvimmastaan ja tavaranhaalimisesta.
tiistai 17. elokuuta 2010 klo 19.08 kirjoittajana Mari Koo
Kävin tänään Hyvinsyöjä-kampanjan tiedotustilaisuudessa. Ajatukset ovat toki tuttuja kaikille ruuan ympäristövaikutuksista kiinnostuneille: sesonkiruokaa, selvyyttä ruuan alkuperään, reilusti kasviksia, vähemmän jätettä ja minimoituja kuljetus- ja säilytysrasitteita.
Hyvinsyöjä-hanke on paketoinut nämä aatteet nettisivuksi, jolta löytyy mm. kausiruokakaavio.
Tilaisuuden kokkina hääräsi Sami Garam. Mikäs siinä, mukava mies, joka on tunnetusti suuri lihan puolustaja eli tuttu esimerkiksi Lihansyöjät-ohjelmasta.
Se taas minua hieman häiritsee: toisin kuin Garamin mielestä, niin minusta eläinperäiseen ruuantuotantoon pitääkin kiinnittää paljon huomiota ja lihansyönnistä on varaa Suomessakin nipistää.
Nappasin videolle Demos Helsingin tutkijan, mm. Peloton-hankkeessa mukana olevan Outi Kuittisen ja Sami Garamin juttelua. Garam kommentoi lihasysteemin lisäksi myös hiukkasen oudosti järvikalaa, ehkä kommentti oli tarkoitettu vitsiksi? (“Mä tykkään ite merikalasta, mä oon helsinkiläinen, eihän järvestä mitään kalaa saa”)
Tarjolla ollut vihreitä papuja sisältänyt salaatti oli mainiota, ja mieluusti tietysti mutustelin koko pöydän tarjoiluja.
Kuittisen Outi heitti oman puheenvuoronsa lopuksi hyvän kommentin eettisemmän ja ekologisemman ruuan puolesta: “Vastuullisemmin maussa voittaen”. Siis vastuullisesti tuotettu ruoka ei ole yhtä hyvää, vaan vielä parempaa. Siihen on hyvä pyrkiä.
(Jos videon laatu häiritsee, niin pahoittelen: kuvasin iPhonella ja mikrofoni ei siinä mitenkään erityisen tehokkaasti ääniä nappaa.)
tiistai 17. elokuuta 2010 klo 17.04 kirjoittajana annamaija
K-Supermarketeissa on taas eurolla tarjouksessa erilaisia hedelmiä.Tarjoukset ovat voimassa vielä tämän päivän ja huomisen. Tarjoustuottteet ovat eriä, eli kaikkea ei välttämättä ole saatavilla.
Itse kävin Turun Kivikukkarosta hakemassa mangoa, papaijaa ja pensasmustikoita, joissa ero normaalihintaan lienee suurin. Mukaani lähti myös Piel de sapo -meloni, jota maistoin ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Kyseinen meloni on sokerimeloni, mutta maistamani yksilö ainakin erikoisen maukas ja kiinteä. Tarjoukseen kuului lisäksi ainakin kiivejä, greippejä, meloneja, banaaneja, omenoita, omenapäärynöitä ja vaikka mitä herkkuja.
» Juha havaitsi, etteivät Bilteman biohajoaviksi mainostetut koirankakkapussit olleetkaan biohajoavia: “Bilteman kuvastossa (Kevät ja kesä 2010) mainostetaan edullisia, biohajoavia koirankakkapusseja. Hinnan puolesta (1,19 euroa/50 kpl) nämä olisivat paljon halvempia kuin kaupassa myytävät varsinaiset biojätepussit, joten ostin testimielessä yhden paketin.
Kotona parempi puoliskoni huomasi, että pakkauksessa lukeekin “ympäristöystävällinen” ilman mitään mainintaa biohajoavuudesta. Koska pussit myös tuntuvat ja näyttävät normaalilta muovilta, päätimme varmistaa asian Biltemalta. He vastasivat, että kuvastossa on virhe ja pussit eivät olekaan biohajoavia. Kyseisiä pusseja ei siis, harmi kyllä, saa laittaa biojätteiden joukkoon.” (Mari Koo)
3 kommenttia.
Facebook-ryhmään