Kulutusjuhla

»   Irina kirjoittaa autohankinnoista sekä tuloista ja menoista: “Rahalla on kumma ominaisuus: sitä ei ole koskaan ylimääräistä. Opiskellessa pärjäsimme niillä muutamilla satasilla, mitä opintotukea saimme. Nyt ihmettelemme, miksi rahaa ei jää koskaan yli, kun silloin se paljon vähempikin riitti. “Se, mitä tulee, myös menee” pätee ainakin meillä rahan suhteen. Hankintoja tehtäessä siihen käytettävä raha on aina jostain muusta pois. Mitä enemmän jotakin haluaa, sitä enemmän on valmis muualta pihistämään. Kuinka moni edes omistaisi auton, jos päätöksiä tehtäisiin puhtaasti järjellä? Kun jotain haluaa, se pitää saada. Kaikkea ei kuitenkaan pysty itselleen järkevästi perustelemaan, joten hankinnasta tulee kompromissi toiveiden, tarpeiden ja varojen kesken. Siksi meilläkin ajetaan punaisella perus-Nissanilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

VAROITUS! Kenkäteline!

torstai 26. tammikuuta 2012 klo 21.07 kirjoittajana Mari Koo

Ostin maanantaina Lidlistä leveydeltään säädettävän kenkätelineen, jotta pienen eteisemme kaaos hieman helpottaisi. Kilttinä kuluttajana katsoin ensin kokoamisohjeen ja ruuvailin metallisen hyllyn kasaan.

Vasta tämän jälkeen vilkaisin, mitä muuta mukana olevissa papereissa mahtaa lukea. Isot “VAROITUS!”-sanat kiinnittivät huomion.

“Muista, että tuotteen saa asentaa ainoastaan ammattitaitoinen henkilö.”

“VAROITUS! TULIPALOVAARA! Älä milloinkaan sijoita tuotetta avoimen tulen läheisyyteen.”

“Pidä lapset pois tuotteen ulottuvilta.”

“Tuote ei ole tarkoitettu ammattimaiseen käyttöön.”

Ja niin edelleen.

Ymmärrän, että jenkkimäinen kaikesta mahdollisesta varoittelu on rantautunut Eurooppaan. Mutta kornilta nämä varoittelut silti tuntuvat.
Kyseessä on kuitenkin vain kenkäteline.

  • del.icio.us
  • Digg
  • email
  • Facebook
  • FriendFeed
  • Google Buzz
  • Posterous
  • StumbleUpon
  • Twitter

»   Halvalla hyvää? -blogissa on arvioita Lidlin kahvia: “Ja tänään tarjolla: Lidlistä ostettua Bellarom-kahvia. Sitä vihreässä pakkauksessa myytävää tummempipaahtoista. Hinta on 3,69€. Huomattavasti halvempaa kuin useimmat kahvilaadut joita suomalaisissa silkan ahneuden pyörittämissä kartelliketjuissa myydään. Saksalainen epäitsekkyys ja kohtuus rahanhimossa tarjoaa meille siis tasokasta kahvia järkihintaan. Ja taas tuli spoileri. Menin möläyttämään, että kahvi on tasokasta. Kyllä tämä on hyvää ja pehmeätä kahvia. Ihan erilaista kuin coffee ja perfetto. Tätä kannattaa jopa oikeasti ostaa. Voittaa mm. hienon ja täyteläisen juhlamokan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Welho/DNA:n toiminta vikatilanteessa jätti paljon toivomisen varaa

maanantai 23. tammikuuta 2012 klo 19.47 kirjoittajana Mari Koo

Vielä pari vuotta sitten Welho mainosti, kuinka saavat aina hyviä arvosteluja asiakastyytyväisyystutkimuksissa. Nyt Welhon omistaa DNA, ja oman kokemukseni mukaan palvelu vikatilanteissa ei enää ole mitään erityisen tasokasta. Silti kiitosta ansaitsevat ne pari asiakaspalvelijaa, jotka hoitivat hommansa hienosti.

Tiivistäen: ensin oli nettiyhteys rikki. Vian korjaamisesta ei ilmoiteltu, mutta yhteyttä ei edelleenkään ollut. Lopulta kävi ilmi, että ensimmäisenä korjausyrityksenä vanhan modeemin tilalle annettu uusi modeemi oli valmiiksi hajallinen. Tässä välissä hämminkiä aiheutti myös varalaitteeksi annettu mokkula. Minua pompoteltiin puhelinpalvelussa, ja tieto liikkui turhan hitaasti.

Koko tarina:

Torstaina 8. joulukuuta netti ei yllättäen toiminut. Soitin seuraavana päivänä vikapalveluun, jossa kehottivat hakemaan uuden modeemin veloituksetta, sillä modeemimme oli muutaman vuoden vanha.

Astelin keskustaan DNA:n liikeeseen. Uusi modeemi ei korjannut tilannetta. Soitin asiakaspalveluun uudelleen, ja sovimme huoltomiehen käynnin tiistaille 13. päivä.

Mies totesi, että bitti ei liiku. Hän kysyi, onko naapureissa tehty remonttia. Kerroin, että yläkerrassa remontoidaan äänekkäästi. Huoltomies otti yhteyttä talomme huoltoyhtiöön ja sanoi sopineensa parin päivän päähän käynnin naapuriasunnoissa.

Kysyin, onko mahdollista saada esimerkiksi mokkulaa siksi ajaksi, kun laajakaista ei toimi. Huoltomies kehotti käymään liikkeessä.

Menin taas samaan liikkeeseen ja jonotin vartin. Täältä ei kuitenkaan voitu jostain syystä mokkulaa antaa, vaan minut pistettiin asioimaan Welhon myymälään Sanomataloon. Taas vartti jonotusta.

Nyt löytyi hyvä asiakaspalvelija, joka hoiti ripeästi ja ystävällisesti homman (nimi oli muistaakseni Juho U., kiitos vaan!). Sovimme, että mokkula on veloituksetta käytössä 6. tammikuuta asti, ja jos netti ei toimi, niin sitten ilmoittamalla pidempään.

Lisäkorjauksista ei tullut mitään tietoa. Kokeilin laittaa modeemia päälle: ei herännyt. Koska lähdimme heti joulun jälkeen viikoksi pois, en jaksanut selvitellä tilannetta.

Uuden vuoden jälkeen soitin Welholle ja kerroin, että koska huollosta ei ole kuulunut mitään eikä modeemi ota yhteyttä, niin jatkaisin mokkulan ilmaiskäyttöaikaa. Asiakaspalvelija sanoi, ettei hän nyt suoralta kädeltä voi tätä muuttaa ja ehdotti, että menisin käymään liikkeeseen. En suostunut, joten asiakaspalvelija lupasi selvittää asiaa ja soittaa minulle seuraavana päivänä.

Puhelu oli tullut vasta päivää myöhemmin, enkä päässyt siihen vastaamaan. Soitin Welholle takaisin. Asiaani hoitanut henkilö ei ollut tehnyt tietoihini mitään merkintää, joten uusi ihminen ei osannut sanoa mitään. Hän vain kehotti odottamaan yhteydenottoa.

Yhteydenottoa ei tullut muutamassa päivässä, joten soitin takaisin. Nyt kuulemma asiakastiedoissani näky, että modeemin vuokra-aika on pidennetty tammikuun loppuun.

Seuraavana päivänä tiirasin laskutustietojani (11. tammikuuta) ja järkytyin, kun modeemin jatkoajasta oli laitettu minulle laskua. Taas uusi soitto ja vaatimus laskun poistamisesta (maksoinhan koko ajan myös toimimattomasta laajakaistasta). Lasku poistettiin.
Lisäksi kysyin tietoja huollon edistymisestä. Minun käskettiin soittaa isännöitsijälle.

Soitin isännöitsijälle, joka pisti soittamaan huoltoyhtiöön. Seuraavana päivänä huoltoyhtiöstä kerrottiin, että yläkerrassa on käyty ennen joulua jotain tekemässä, mutta muuta ei tiedetty.

Taas soitto (ja jonotusmusiikin kuuntelu, kuten aina) Welholle. Nyt puhelimen päässä oli henkilö, joka osasi lukea myös asiakastietojani. Sen perusteella hän osasi kertoa, että yläkerrassa oli laitettu antennipistoke kohdilleen, mutta koska huoltoyhtiöllä ei ollut avaimia meille, niin yhteytemme toimintaa ei päästy varmistamaan. Asiakaspalvelija pyysi, että kunhan taas pääsen kotiin, niin laitan modeemin päälle ja soitan sitten.

Tein näin. Ei tullut sitä modeemin valojen vilkkumista, mitä olisi pitänyt. Uusi soitto: tällä kertaa fiksunoloinen asiakaspalvelija, joka hoiti huoltomiehen maanantaiksi 16. päivä aikavälille 11-14.

Huoltomies saapui pian klo 11 jälkeen. Hän totesi, että nettiyhteys toimii joulukuisen korjauksen jäljiltä, samoin kaapelit. Mutta viallinen kohta olikin se joulukuussa meille annettu modeemi. Tätä ei tietysti kukaan ollut osannut epäillä.

Lisäksi kävi ilmi, että viallinen modeemi oli langallista mallia. En osannut edes ajatella, että nykyisin annettaisiin muita kuin langattomia modeemeja, etenkin, kun edellinenkin oli langaton.

Huoltomies oli osaava ja fiksu, joten nyt netti taas toimii.

Mutta kovin suurta luottamusta DNA/Welhon toiminta ei tämän perusteella minussa herättänyt.

Erityisesti ärsytti se, ettei asioista kerrottu (yllättävää, ettei huoltomies joulun alla jättänyt edes lappua vierailustaan), minua pompoteltiin soittelemaan sinne ja tänne sekä se, että asiakaspalvelussa joidenkin asenne tuntui olevan tyyliin “oma vikas, et vaan osaa”. Puhelimessa jonottaminen ja asian uudelleen ja uudelleen selvittäminen on todella rasittavaa.

Onneksi muutama hyvä tyyppi sattui väliin. Ilman sitä nettioperaattori olisi nyt taatusti menossa vaihtoon.

  • del.icio.us
  • Digg
  • email
  • Facebook
  • FriendFeed
  • Google Buzz
  • Posterous
  • StumbleUpon
  • Twitter

»   Rakennekynsien aiheuttamat allergiset reaktiot ovat esillä Kemikaalikimarassa: “Rakennekynnet ovat riski erityisesti niiden tekijälle, joka on kovettumattomien aineiden kanssa tekemissä usein. Polymeroituneella ja kovuttuneella aineella riski on olennaisesti pienempi. Maryah tekee on herkistynyt rakennekynsien tekemisen yhteydessä ja saanut elinikäisen allergian. Joka kerran, kun iho on kosketukssa aineiden kanssa, oireet ilmaantuvat. Rakennekynsien tekemisessä käytetään samoja aineita kuin esimerkiksi liimoissa, lattiavahoissa, painoväreissä ja hammaspaikkausaineissa – ja monessa muussa, joten allergia voi ilmaantua myös muussa yhteydessä. Tyly ja erittäin ikävä juttu. Akrylaattien on todettu aiheuttavan myös astmaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Hunajasta ja sen kulutuksesta uudessa blogissa

torstai 19. tammikuuta 2012 klo 16.21 kirjoittajana Mari Koo

Aloitin vuodenvaihteessa päätoimisena Suomen mehiläishoitajain liiton toimittajana/kuluttajaneuvojana. Saan siis hehkuttaa hunajaa palkkaa vastaan sekä mm. testata erilaisia reseptejä, ja se on kivaa!

Pestini alkoi osoittain jo viime vuoden puolella, jolloin pistin pystyyn Hunajalla höystettyä -blogin (myös Blogilistalla), avasin hunajalle Facebook-sivun ja perustin Twitter-tilin.

Tänään kirjoitin blogiin kauppojen hunajavalikoimista ja hunajien merkinnöistä. Se kenties kiinnostaa myös Kulutusjuhlan lukijoita: kun kaupassa on kolmekymmentä hunajaa, niin valinnan tekeminen ei ole aivan vaivatonta.

Muutoin en aio koko ajan hunajaa täällä tuoda esiin, mutta varmasti se silloin tällöin pilkahtelee. Mutta kaikki hunajaan ja mehiläisiin liittyvät kysymykset ovat siis työni puolesta tervetulleita tuonne hunajablogin puolelle.

  • del.icio.us
  • Digg
  • email
  • Facebook
  • FriendFeed
  • Google Buzz
  • Posterous
  • StumbleUpon
  • Twitter

»   Matti Mattila asioi Sokoksen verkkokaupassa saamansa alennuksen innoittaman. Suppeahko tuotevalikoima ja korkeat hinnat mietityttivät, mutta järjestelmän käytettävyys ja toimituksen nopeus olivat mieleen. “Monilla kaupoilla on vain tarve päästä verkkoon ja olla siellä edes näkyvissä, mutta todellisuudessa liiketoimintamallia tuskin on aina loppuun asti mietitty. Tämän harjoituksen jälkeen ei ole enää epäselvää, miksi Sokoksen verkkokaupassa tilaamani tuotteen hinta oli 20 %:a katukauppaa kalliimpi. Jotenkinhan nämä älyttömät kustannukset pitää kattaa.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä) Ei kommentteja.

Kananmunissa luomu on eettisin valinta

tiistai 17. tammikuuta 2012 klo 20.13 kirjoittajana Mari Koo

Minttu Hapuli kirjoittaa ärhkäkästi kananmunien tuotannosta:

“Vasta nyt jumalten vuonna 2012 saatiin ne häkkikanalat lain taakse, mutta monen eläimen kärsimys jatkuu yhä, tuotannon tehokkuuden antamalla oikeutuksella. Miten jumalauta selitätte lapsillenne sen, että eläinten kidutus on toki väärin, mutta ihan laillista??? Miten voidaan sanoa, että kaikki on ok ja lain mukaista, jos laki antaa ihmisille oikeuden ja mahdollisuuden aiheuttaa eläimille kärsimystä tai pitää eläimiä persepäisissä oloissa?”
[- - -]
“Olen systemaattisesti kieltäytynyt ostamasta muita kuin luomumunia tai onnellisten kanojen maalaismunia, jo 1990-luvulta, jolloin häkkikanaloiden tilanne tuli tietoon. Hämmästelen edelleen, miten siellä munahyllyllä seisoo näitä mukatiedostavia ja koulutettuja ihmisiä ja funtsii, että siis kauheeta, noi luomuthan on ainaki 20 senttii kalliimpii.”

Kävin Helsingin Stockmannin Herkussa, jossa silmiin osui tämä lappu:

Arvostan Stockan monia parannuksia eettisemmän ruuan puolesta. Esimerkiksi luomuosasto ja tuotteiden lähiruoka- ja luomuhyllymerkinnät ovat hienoja juttuja.

Mutta tämä munalappu hieman tökkii.

Perinteiset häkkikanalat siis kiellettiin tämän vuoden alussa
. Virikehäkkejä saa edelleen käyttää.

Lattiakanala on häkkiä parempi, mutta ei ongelmaton, kuten Animalia selvittää:

“Luonnottoman suuret ryhmät ja ahtaus aiheuttavat kuitenkin höyhenten nyppimistä, ja kannibalismi on jopa yleisempää kuin häkkikanaloissa. Puhjenneesta ongelmasta voi myös kärsiä huomattavasti suurempi määrä kanoja kuin rajatuissa häkeissä. Lattiakanaloiden käyttäytymishäiriöitä voitaisiin ehkäistä pienentämällä eläintiheyttä ja totuttamalla kananpoikaset kasvatusvaiheessa pehkun ja orsien käyttöön.

Lattiakanaloiden hankaluuksia ovat myös huono ilmanlaatu ja hygienian ylläpito.”

Eli jos eettisimpiä munia haluaa mainostaa, niin valinta on silloin luomu. Lattiakanaloissa on toki eroja, mutta esimerkiksi sallittu määrä eli yhdeksän kanaa neliömetrillä on silti aika paljon. Luomukanalassa samalle pinta-alalle sallitaan kuusi siivekästä. Toki luomukanaloissakin on ongelmia: eivät nekään ole välttämättä sellaisia kivoja pieniä kanaloita, joissa kotkotellaan optimaalisissa olosuhteissa.

Tänään olin taas kuuntelemassa seminaaria ruuasta, tällä kertaa WWF:n ja Raision järjestämää. Sielläkin muistutettiin, että kuluttajien valintahetki on kaupassa nopea, ja ei siinä välttämättä tarkkaan vertailla vaikka noita munia.

Siispä aidosti eettisyyttä painottava kauppa valitsisi hyllyilleen vain luomumunia. Helpottuisi se kuluttajan elämä, kun ei tarvitsisi ihmitellä kananmunamerkintöjä.

Itse muuten ostin tämän vuoden edullisimmat luomumunat kauppatorilta.

Ja kuten Animalia totesi viime vuonna, niin kaikenlaisiin munien myyntilausahduksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. “Hyvinvoivien kanojen munia” ei takaa yhtään mitään. Eikä “pienryhmäkanala” todellakaan todennäköisesti ole mikään pikkukanala.

  • del.icio.us
  • Digg
  • email
  • Facebook
  • FriendFeed
  • Google Buzz
  • Posterous
  • StumbleUpon
  • Twitter

»   Stadin Friidu kertoo astiavarauksesta: “Soitin äsken Villeroy&Bochin myymälään ja pyysin varaamaan kolme lasia itselleni noutaakseni ne jonain päivänä tällä viikolla.Tämä johtuu siitä,että Noora-myyjäni kertoi olevan epävarmaa pitävätkö jatkossa Klimtejä varastossa.Tämä puhelimessa tänään ollut myyjätytteli ei suostunut varaamaan laseja “meillä ei valitettavasti ole tällaista tapaa”.Minusta erittäin huonoa asiakaspalvelua,kun kysymyksessä oli vain muutaman päivän varauksessa pitäminen.No,en olisi minä,jollen panisi tuulemaan.Soitin ylemmälle taholle,joka otti yhteyttä myymälään.Haen lasini keskiviikkona!” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

»   Esinetarinoissa pohditaan kenkiä: “Otin Englantiin muuttaessamme mukaan harmaat kumisaappaat. Ajatus oli, että sateistaan kuuluisassa maassa niille olisi käyttöä. Taisin käyttää kerran. Täällä Hollannissa tilanne on jo toinen – sataa selvästi useammin. Mutta sataa myös niin kovaa, ettei sateella missään tapauksessa tule lähdettyä ulos. Ei siis käyttöä hienoille kaupunkikumppareilleni täälläkään. Sitä paitsi sateet tulevat ja menevät nopeasti, vasta viime viikko oli tasaisemmin sateinen. Nostankin viikon esineeksi ryvettyneet lenkkitossut, joilla olen taas alkanut juosta, vaikka ne piti heittää pois kauan sitten. Mutta kun ne toimivat niin kivasti. Ilmastoitu päälliosa on tosin turhan viileä talvella. Kahdeksan vuotta sitten kaverilta ostamani paremmat tossut ovat edelleen kaapissa. Ne eivät ole yhtä hyvät. Voin kyllä harkita niitä heti, kun nämä vanhat oikeasti on pakko heittää pois. Vaikkapa seuraavassa muutossa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Suomalaisen kirjakaupan nettialessa oli toiminnallinen virhe, josta Johanna raportoi löytämänsä keskustelualueen kautta. “Kysy ja keskustele, sinulle vastataan!” Johanna sai kuitenkin vastaukseksi vain tylyhkön automaattivastauksen, jossa todettiin, että viesti ei ollut ohjeiden mukainen. “Joku on kai keksinyt, että otetaan Amazonista mallia ja aletaan kerätä meillekin kirja-arvosteluja. Sitten unohdetaan, että tuollainen keskustelupaikka tarvitsee siemenaineiston, ensimmäiset keskustelut, joiden pohjalta jatketaan. Unohdetaan myös, että luvattiin vastauksia 72 tunnin kuluessa. Ja kun on vuorossa vuoden tärkein tapahtuma, kirja-ale, unohdetaan testata sivuston linkkien toimivuus. Ja unohdetaan se, että nyt eletään some-aikaa, jolloin paha kello kauas kaikuu.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.

Luomu tai reilu ei aina maksa selvästi enemmän ja on joskus jopa halvempaa

tiistai 10. tammikuuta 2012 klo 17.52 kirjoittajana Mari Koo

Tänään teki mieli viinirypäleitä, ja S-marketissa katselin tuotevalikoimaa. Huomasin, kun eteläafrikkalaiset reilun kaupan rypäleet olivat halvempia (2,69 e/500 g) kuin perusrypäleet (2,95 e/500 g). Ainutlaatuista tämä ei toki ole, sillä reilut banaanitkin ovat joskus halvempia kuin tavalliset.

Kaupassa perusrypäleet oli asetettu myös käytävälle näyttävästi esille ja ison hintalapun alle. Tuskin kovin moni kävi tiiraamassa vaihtoehtoja toisesta hyllystä, eikä varmaan aavistanut, että halvempi vaihtoehto olisi löytynyt.

Maiston rypäleitä kotona ja totesin maukkaiksi. Luomurypäleiden hinta olisi tainnut olla noin kaksinkertaisesti eli ne jäivät tällä kertaa hyllyyn.

Sen sijaan ostin luomuappelsiineja. Niiden hintaero tavallisiin appelsiineihin on nyt pieni: kilo luomuappelsiineja maksoi 1,59 euroa, kun tavalliset appelsiinit olivat vain 20 senttiä halvempia. Tosin luomuappelsiineja ei saa kuin kilon pakkauksessa, joka voi olla ongelmallista esimerkiksi yksinasuvalle.

Öljyhyllyllä vertasin suomalaisia, kylmäpuristettuja Rainbow-rypsiöljyjä. Hintaeroa luomun ja tavallisen välillä oli vain 10 senttiä/litra.

Jos nyt on muita hyviä tuotteita, joissa hintaero on pieni tai kääntyy jopa luomun/reilun eduksi, niin saa vinkata!

Tällä viikolla luomun hinnat ovat olleet esillä mm. Hesarin jutussa: Luomuruuan hinnoissa suuret hintaerot

  • del.icio.us
  • Digg
  • email
  • Facebook
  • FriendFeed
  • Google Buzz
  • Posterous
  • StumbleUpon
  • Twitter

»   Maija kehottaa etsimään kirpputoreilla käsinneulottuja tuotteita: “Yksi asia, jonka varalta kirppiksillä kannattaa pitää silmänsä auki, ovat kauniit käsinneulotut villapaidat. Niissä hinta-laatusuhde saattaa olla todella kohdallaan: usein ne maksavat vain murto-osan siitä, mitä pelkät materiaalitkin kustantaisivat.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Atria kampanjoi näyttävästi broilerin puolesta. Kampanja ei kuitenkaan kerää uskottavuuspisteitä. Animalia kommentoi mm. seuraavasti: “Broilerit eivät esimerkiksi tepastele koskaan ulkona, kuten mainosten kuvissa piirretyt kanat tekevät. Todellisuudessa broilerit eivät koskaan näe päivänvaloa, eivät pääse ulos edes kesäaikaan ja ne elävät ainoastaan noin 35-38 päivää ennen kuin joutuvat teurastetuiksi. Broilereiden kasvatus onkin kaikkein teollisinta lihantuotantoa, mikä näkyy eläinten hyvinvointiongelmina.” Myös Project Maman Katja pitää kampanjaa harhaanjohtavana: “Olen myös aina tiennyt, mistä Kana tulee. Ranskasta. Atriankin muoviyksiöön on kietoutunut Broileri, tuo Kanan lyhytikäisempi kaveri. Tarkemmin sanoen Ross 508, joka on jalostettu kasvamaan reilussa kuukaudessa herkullisen läskiksi juuri oikeista paikoista ja jota pidetään keinovalolla hereillä melkein koko ajan, jotta se maksimoisi syömisensä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Lindorff tekee liikaa maksetun summan palautuksesta vaikeaa

sunnuntai 8. tammikuuta 2012 klo 17.51 kirjoittajana Mari Koo

Lukijamme oli maksanut vahingossa liikaa Lindorffille. Hän toivoi, että asia olisi voitu hoitaa firman suunnalta vähän fiksumminkin kuin mitä ilmoituksessa luki:

“Tällainen ystävällinen asiakaspalvelu on Lindorffilla.

Ei mennyt montaa minuuttia kirjeen avaamisesta, kun Lindorffin asiakaspalvelussa soi puhelin.

Sain neuvoteltua ylimääräisen maksun siirtymään seuraavan kuukauden erään…

Mm. TraFi osaa siirtää automaattisesti ylimääräiset ajoneuvoveroerät jopa toiseen saman henkilön omistamaan autoon… Ihan vain vertailun vuoksi :)

  • del.icio.us
  • Digg
  • email
  • Facebook
  • FriendFeed
  • Google Buzz
  • Posterous
  • StumbleUpon
  • Twitter

Vuosi 2011 kuluttajana: taidehankinta, matkustelua, ruokaa ja juhlahumua

perjantai 6. tammikuuta 2012 klo 19.56 kirjoittajana Mari Koo

Olen huono pitämään kirjaa menoistani ja tuloistani, mutta silti on kiinnostavaa miettiä, mitä viime vuoteen liittyi kulutuksen kannalta.

Nyt siis katsaus kulutukseni kohteisiin vuonna 2011:

Tulot ja menot

Tulot tipahtivat selvästi, sillä alkuvuoden asuin miehen mukana Sveitsissä, josta en tehnyt samalla tavalla laskutettavaa työtä kuin edellisvuotena Suomessa. Elin siis osittain säästöilläni.
Menot pysyivät todennäköisesti suunnilleen samalla tasolla.

Asumiskulut

Alkuvuonna ei tarvinnut maksaa vuokraa (Sveitsin asunto oli miehen ilmainen taiteilijaresidenssi), mutta Sveitsistä palattuamme muutimme Helsingissä ja vuokrakulut kasvoivat.

Matkustelu ja liikenne

Matkusteluun meni useita satasia. Lentoliput Sveitsiin ja takaisin, junamatkoja Keski-Euroopassa ja Suomessa jne. Polkupyörä oli tärkeä kulkuneuvo niin Sveitsissä kuin Helsingissä, ja sehän ei paljon maksa. Taksimatkoihin alle satanen.

Kahvila- ja ravintolapalvelut

Sveitsissä ulkona syöminen oli harvinaisempaa kuin Suomessa, koska se oli sen verran kalliimpaa. Suomessa kahvila- ja ravintolapalveluita käytän yleensä useita kertoja viikossa. Eli siis helposti useampi kymppi viikossa, ja jos välillä hienompaa syömistä, niin sitten satasia.

Ruoka ja juoma

Taloudessamme ei haluta tinkiä hyvästä ruuasta. Toisaalta kasvispainotteista, maukasta ruokaa saa kokattua edullisesti. Ruokabudjettimme laskemista olemme suunnitelleet, mutta toistaiseksi en tiedä, kuinka paljon rahaa meillä menee päivittäistavaraostoksiin. Satasia kuussa toki joka tapauksessa.


Erityistapahtumat

Menin kesällä naimisiin. Reilun 80 hengen häät maksoivat suurelta osin vanhempani. Useampi satanen meni omaa rahaa esim. kutsuihin ja kiitoskortteihin (yht. n. 300 e postikuluineen), maistraatin vihkijän palkkioon (200 e) sekä hääpukeutumiseen (puku 65 e, alusvaatteet 70 e, kengät ja korut yht. n. 35 e).

Tavarahankinnat

Kallein ostamani esine oli Kuvataideakatemian galleriasta hankittu taideteos eli Sakari Tervon “Hymiö (takaraivo)“. Hinta oli 300 e. Piristävä teos sopi mainiosti muun seinillä roikkuvan taiteen jatkoksi.

Muutoin hankinnat olivat pienehköjä. Uuteen asuntoon saimme häälahjana futonsängyn. Itse ostimme käytettynä sohvan (90 e) ja ison maton (50 e) ja jotain pikkujuttuja. Kodinkoneita tai elektroniikkaa ei sen suuremmin hankittu.
Vaatteet ostin pääsääntöisesti kirpputorilta. Varsin vähän tarvitsi niitäkään ostaa, kun kaapeissa on jo vanhastaan paljon puettavaa.

Puhelin ja netti

Maksoin pois iPhonen osamaksut. Puhelinkulut ovat parinkympin luokkaa (sis. mobiilin netin käyttö) kuukaudessa. Kodin nettiyhteys maksaa 25 e/kk.


Terveys ja kauneus

Hammaslääkäriin meni parisataa. Kampaajalle vuoden mittaan muutama satanen.


Harrastukset

Kulttuuririennot olivat edullisia (elokuvissa ja teatterissa muutaman kerran) tai lahjaksi saatuja. Kirjat kannoin kirjastosta. Liikuntaharrasteet (lenkkeily, sauvakävely, pyöräily) sujuivat jo olemassaolevilla varusteilla.

Ennuste kulutusvuodelle 2012:

Tulotasoni on vuotta 2011 parempi. Uusia hankintoja joudun tekemään, mutta tuskin mitään suurta kulutuspiikkiä syntyy. Kahvila- ja ravintolapalveluiden käyttö jatkuu aktiivisena. Matkustelu keskittyy kotimaahan. Tavoite on ostaa taas ainakin yhden nuoren taiteilijan teos.

  • del.icio.us
  • Digg
  • email
  • Facebook
  • FriendFeed
  • Google Buzz
  • Posterous
  • StumbleUpon
  • Twitter

»   Exme toivoisi parannuksia palvelutekstiviesteihin: “Kaikki yritykset eivät ole ymmärtäneet, että siihen tekstiviestiin kannattaa laittaa muutakin infoa kuin se “Tuotteesi on nyt haettavissa”. Vein eilen mustekasetteja täytettäväksi ja iltapäivällä yritys lähetti viestin, että valmiita ovat. Ajattelin sitten, että menen hakemaan ne vasta tänään, kun ei niillä niin kiire ole. Ja mitä; liike onkin tänään suljettu jostain syystä! Tämä olisi ollut kiva tieto siinä eilisessä viestissä. Ettei olisi tarvinnut turhaan. Ja nyt niiden mustekasettien haku menee jonnekin ties minne ensi viikolle, kun tässä on loppiainen ja viikonloppu välissä. Olisin minä ehkä sittenkin halunnut viikonloppuna printata jotain…” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimo kävi ostamassa Ruohonjuuresta mm. siemeniä ja teetä. Hän toteaa, että samalla summalla olisi Lidlistä saanut ison läjän perustuotteita: “Käsi sydämellä tai vaikka palleilla. Kellä muulla kuin ökyrikkailla it-miljonääreillä on muka varaa ostaa luomu- ja ekotuotteita niin, että niillä myös elää ? Noilla siemenillä, jotka ostin, ei kovin pitkälle pötkitä, vaikka niitä olisikin lioteltu siinä kookosrasvassa. [- - -] No, mitäs tämä sitten tietää ? Sitä, että ‘köyhät’ syövät pakon edessä niitä halpoja ja paskoja hiilihydraatteja ja rasvoja, josta syystä sairastuvat ja muodostavat yhteiskunnalle entistä suuremman taakan, kun taas rahamiehet ostavat kallista superfoodia ja puhdasta lähiruokaa ja elävät 20 vuotta kauemmin onnellisina ja hyvinvoivina. [- - -] Mutta onko nyt mikään ihme, jos minäkin mieluummin ostan Kiinassa valmistetun muovitiskiharjan, joka maksaa 0,95 euroa sen sijaan, että ostaisin koivusta veistetyn suomalaisen ekoharjan, joka maksaa 6,95 euroa. Tarjouksessa. (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä) Ei kommentteja.

»   Villiviini harmittelee VR:n palvelua: “Tytär irvisteli eilen VR:lle, jonka palvelut sen kun huononevat työmatkalaisille. Vielä viime vuonna sai kuukausilipun tilattua vaivattomasti suoraan kotiin, jolloin laskun voi maksaa nettipankkiin. Lippu siis tuli automaattisesti kotiin sen ajan, kuin tilaus oli voimassa. Se palvelu on poistettu, kuinkas muuten. Mitäpä sitä liikaa asiakkaita palvelemaan. Nyt hän yritti kai ensimmäistä kertaa ostaa nettikaupasta kuukausilippua. Lähiliikenteen sijaan VR myi väkisin kalliimman kaukoliikenteen lipun, vei rahat eikä antanut lippua. Tyttären piti mennä asemalle sitä hakemaan, jossa toki sai liikaa perityt rahat takaisin ja lipun kouraansa. Jos ihminen lähtee töihin ennen seitsemää ja palaa aikaisintaan joskus puoli kuuden aikoihin, niin ei ole kiva enää mennä aseman lippuluukulle jonottamaan. Jos se noihin aikoihin on edes auki.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

»   Reija osti sukset. Myyjä kyseli painon ja pituuden ja pisti seisomaan eri tavoin: “Oli vain ennen paljon helpompaa! Kunhan kirjoitti joulupukille: Järviset. [-- ] Mutta minä en ole hiihtänyt, en vieläkään. Mutta nyt on sukset! Katsotaan nyt, mitä tästä tulee… Tuleeko mitään muuta kuin isohko visa-lasku?” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 2 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset