Kulutusjuhla

Kondomipakkauksesta puuttui kondomeja – RFSU reagoi asiallisesti palautteeseen

torstai 29. heinäkuuta 2010 klo 8.50 kirjoittajana Mari Koo

Maanantaina lähetin kondomeja myyvälle RFSU:lle kuluttajapalautetta sähköpostitse. Kymmenen kappaleen kondomipakkauksessa oli nimittäin neljä tyhjää kondomipaperia. Lähetin viestini liitteenä myös oheisen kuvan, eli nappasin otoksen valoa vasten, jolloin näkyy selvästi, ettei kondomeja ole, vaikka pakkaukset ovat ehjiä.

Vastauksen postiini sain eilen keskiviikkona:

“Hei Mari,

kiitos viestistäsi; kuluttajapalaute on erittäin tärkeää laadunvalvonnallemme.

Kondomit pakataan koneellisesti ja kuulostaa siltä, että kone on ”lyönyt tyhjää” ostamasi paketin kohdalla. Erittäin harvinaista, että näin on tapahtunut neljän peräkkäisen folion kohdalla. Pahoittelumme tapahtuneesta! Lähetän sinulle postitse korvaavan tuotteen.”

RFSU siis reagoi asiallisesti ja nopeasti palautteeseeni. Kiitokset siitä! Nyt vain odottelen korvaavan tuotteen tipahtamista postiluukusta.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

Gojimarjojen torjunta-ainemäärät ylittivät HS:n testissä sallitut rajat

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010 klo 10.48 kirjoittajana Mari Koo

Päivän Hesarin Hinta&laatu -sivu on testauttanut gojimarjoja (digilehden maksullinen artikkeli):

“Helsingin Sanomien teettämässä tutkimuksessa paljastui, että gojimarjoissa on paljon muutakin kuin huikeat määrät ravintoaineita: kaikissa tutkituissa marjaerissä oli torjunta-ainejäämiä reilusti yli EU:n sallimien rajojen.

Testissä oli mukana kolmen eri maahantuojan kiinalaisia gojimarjoja. Kaikista marjoista löytyi liian suuria pitoisuuksia hyönteisten torjuntaan käytettävää asetamipridiä. Kolme muuta torjunta-ainetta keikkui nipin napin sallitun rajoissa. ”

Torjunta-ainejäämät eivät ole niin suuria, että niistä olisi terveydelle haittaa, kertoo elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Ulla Karlström.

Minäkin olen gojimarjani ostanut ja testannut. Koska kuivattu marja ei ole erityisen hyvänmakuinen (menee kyllä aamupuurossa), niin testaus jäi varsin lyhytikäiseksi. Pidän enemmän esimerkiksi mustikoista ja vadelmista tai kuivatuista karpaloista, myös puolukka on piristävää vaihtelua.

Viimeisen viikon aikana olen Helsingissä saanut poimittua jonkun verran vadelmia. Mutta en ole erityisen innokas marjanpoimija, joten mustikat ostan yleensä valmiiksi pakastettuna. Eikä itselläni ole edes varsinaista pakastinta, johon pakastus onnistuisi.

Gojimarjoista on tuttujen kesken puhuttu useamman kerran. Joku kyseli minulta, mistä niiden suosio johtuu. Epäilin, että tehokas markkinointi on tuottanut tulosta. Ilmeisesti gojien eksotiikka puree, ja maailmalta on saatavissa jonkinlaista tutkimustietoa marjojen ainesosista.

Suomalaisten marjojen tutkimus on vielä aika alkuvaiheessa, eikä täällä tietysti ole tapana edes suuresti hehkuttaa tuloksilla ainakaan ihan heti, vaikka ne olisivat myönteisiä.

Lisäys: Yietoa kasvinsuojelujäämien valvonnasta vuodelta 2008 voi lukea Eviran sivuilta. Rajat ylittäviä jäämiä on havaittu mm. thaimaalaisissa elintarvikkeissa, kuten tuoreyrteissä.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

Testi: Tampereen yleiset saunat

tiistai 27. heinäkuuta 2010 klo 20.36 kirjoittajana Eko-Matti

Koska Kulutusjuhlassa ei ole pahemmin helteistä kirjoiteltu, niin tässä kesäjuttu vielä kuumemmista paikoista; Tampereen yleisistä saunoista.

Tampereella on hämmentävän monta yleistä saunaa. Testailin alkukesästä osaa näistä. Kaikkia saunoja testiin en ehtinyt vielä ottaa, mutta voi olla, että lopuistakin kirjoitellaan tänne joskus.

Rajaportti

Tampereen ja yksi Suomen tunnetuimmista saunoista. Myös vanhin Suomen toiminnassa olevista yleisistä saunoista. Ikää Pispalan helmellä on kunnioitettavat 104 vuotta.

Avoinna: ma, ke, pe ja la iltapäivästä yömyöhään (klo 22 saakka muutoin paitsi ke 21). Pääsymaksu: 4-6 € päivästä riippuen. Omat juomat sallittu. Hieroja sopimuksen mukaan. Miesten ja naisten puolet erikseen.

+ Tosi hyvät löylyt ja saunarakennuksen perinteinen tunnelma ylipäätään. Tietynlainen must -kohde kenelle tahansa.

+ Hyvä palvelu ja hierontamahdollisuus.

+ Mukava kahvila.

+ Sopivat hinnat.

+ Puulla lämpiävä.

- Välillä viikonloppuiltoina hieman rauhaton meno jos paikalle sattuu polttari tms. porukoita.

- Ei uintimahdollisuutta.

Rauhanniemen kansankylpylä

Kaupungin suosituimpia avantouintipaikkoja talvella. Myös kesällä suosittu uintipaikka. Kaksi uimapukusaunaa.

Avoinna: ma-su klo 15- n.20 (vaihtelee hieman vuodenajan ja päivän mukaan). Hinnat: 4,5 €, 10 kerran kortti 33 €. Omat juomat sallittu (tyyliin yksi saunakalja, isompaa määrää katsotaan ehkä vähän pahalla), makkaraa myydään grillistä loppuviikosta.

+ Näsijärven karu tuuli ja merihenkisyys. Mainio uintipaikka vuoden ympäri.

+ Saunojien heterogeenisyys trenditytöistä avantouintikarpaaseihin.

+ Kaksi saunaa (iso ja pieni), joissa vähän erilaiset löylyt.

+ Pääsee isommallakin porukalla samaan unisex-saunaan.

- Erityisesti ison saunan löylyt vähän turhan ärhäkät välillä. Ilmenee erityisesti silloin kun bodariäijät haluavat näyttää löylynkestävyyttään.

- Hektinen.

- Usein viikollakin todella täysi.

- Lämpenee nähtävästi kaasulla (en ole ihan varma onko kaasu vai sähkö).

Kaupinojan sauna

Tampereen Talviuimareiden ylläpitämä sauna Näsijärven rannalla. Täältä löytyvät erityisesti avantouinnin intohimoiset harrastajat. Sauna on juuri remontoitu tulipalon jäljiltä. Hinnat: 5 €, 12 kerran kortti 40 €.

+ Näsijärvi samalla tavalla kuin Rauhanniemessäkin.

+ Mahtavat näkymät Näsijärvelle saunasta suurten lasi-ikkunoiden läpi.

+ Puulämmitteinen.

+ Hyvät löylyt, joskin ei ihan Rajaportin ja Nekalan siirtolapuutarhan veroiset.

+ Erinomaiset aukioloajat.

- Sijainti hieman syrjässä.

- Vähän liian pramea, puuttuu iän tuoma karisma.

Nekalan siirtolapuutarhan sauna

Vähemmän tunnettu sauna, joka palvelee pääsääntöisesti siirtolapuutarhan asukkaita, mutta on avoinna myös muille. Saunan kiuas samaa perinteistä mallia kuin Rajaportilla. Toiminnassa vain kesäisin. Omat juomat sallittu. Avoinna: ke ja la (kesä-elokuu), la (touko- ja syyskuu). Hinnat: 3 €.

+ Mainiot löylyt.

+ 50-luvun tunnelma.

+ Mukava vilvoittelumahdollisuus isojen koivujen katveessa ja jutustella siirtolapuutarhan asukkien kanssa. Varsin yhteisöllinen paikka.

+ Mahdollisuus grillailla omia tuomisiaan, voi ostaa makkaraa myös paikanpäältä.

+ Rauhallinen tunnelma.

- Ei uintimahdollisuutta.

- Heikot aukioloajat.

Kaukajärven uimala

Tampereen Uimaseuran ylläpitämä Kaukajärven uimala on mainio uintipaikka kirkasvetisessä Kaukajärvessä. Uintipaikalla on mahdollisuus vetää vaikka treeniä, koska laiturit on rakennettu niin n. 25 metrin päähän toisistaan. Sauna on uimapukusauna.

Aukioloajat: Ma-Su n klo 15-20 (riippuen päivästä). Hinnat: n. 4 €

+ Loistavat uintimahdollisuudet.

+ Kioski.

+ Suhteellisen siistit tilat.

+ Hyvät aukioloajat.

- Aika kuivat löylyt. Sauna samantyyppinen kuin Rauhanniemen isosauna.

- Vaisu tunnelma funkkisrakennuksessa.

- Sijainti lähellä isoa tietä.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

Alkoholittomissa oluissa on isoja eroja

tiistai 27. heinäkuuta 2010 klo 19.22 kirjoittajana Mari Koo

Viime kesänä aloitin alkoholittomien oluiden juomisen. Totesin, että usein kaljan juonti on sosiaalista toimintaa tai sitten vain tekee mieli olutta, ja nämä tilanteet uskoin helposti hoituvat myös alkoholittomalla tuotteella. En erityisemmin pidä virvoitusjuomista, mutta olut maistuu varsin mainiolta helteisen päivän päätteeksi.

Toki juon edelleen myös keskikaljaa silloin, kun siltä tuntuu.

Valikoimissa niin tummaa kuin vehnäistä

Tänä kesänä olen syynännyt alkoholittomien oluiden valikoimaa entistä tarkemmin. Isoista ruokakaupoista saa jo useita merkkejä, kun pienessä myymälässä hyllyssä on yleensä yksi tuote.

Perusalkoholittomana nautin tummaa Nikolaita. Siinä on riittävä oluen maku ja saatavuus on hyvä.

Koska tykkään vehnäoluista, niin Paulaner Hefe-Weissbier on ollut mukava tuttavuus.

Yksi yleinen merkki on Holsten, aika perusjuomaa minun makuuni. Samaa sarjaa on Buckler, samoin vaalea Nikolai.

Mutta kyllä kesään mahtuu yksi tölkki, jota en toiste osta, vaikka hinta oli edullinen ja tuote on suomalainen. Se on Ukko-Pekka: minusta tämä juoma oli vetistä ja mitäänsanomatonta.

Alkoholiton on kalliimpaa kuin tarjouskeskikalja

On tietysti hiukan masentavaa havaita, että keskikaljaa saisi kaupan tarjouksista aina halvemmalla kuin alkoholittomia, joissa pienen tölkin hinta on aina yli euron.

Toisaalta baarissa alkoholiton on havaintojeni mukaan yleensä samoissa hinnoissa kuin keskiolutpullo tai jopa halvempaa.

Kaikki eivät tietysti makuasioista ole kanssani samaa mieltä. Alkoholittomien oluiden testejä on ollut mm. Polyteknikkojen Olutkulttuurin Edistämisyhdistyksellä ja Kuningaskuluttajassa.

Taannoin myös Kemikaalikimaran Anja kirjoitti alkoholittomien oluiden valmistusmenetelmästä.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

»   Näkymätön tyttö vertailee sähkölaskujaan: “Alkuvuoden sähkölasku oli viitisen euroa normaalia (kolmen kuukauden sähkö on maksanut suunnilleen saman koko sen ajan kun olen asunut täällä ja meillä laskutetaan sähkömittarin mukaan) pienempi, oletettavasti sen takia etten ole juurikaan laittanut viikolla ruokaa tänä vuonna kun olen syönyt töissä. Nyt sain seuraavan kauden laskun, se on ainakin seitsemän euroa pienempi. Oletan että se johtuu lainakoneesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa punkkipannasta: “Poiketessani apteekissa näin pakkauksen, jossa luki isolla “Myrkytön punkkipanta“. [- - -] Olin tosin varsin skeptinen koko asian suhteen, mahtaako toimia lainkaan. Kyseisen punkkipannan teho perustuu yrtteihin. Toisin sanoen se haisee niin voimakkaasti yrteiltä ja kasveilta: eukalyptukselta, meelialta ja puolanmintulta, että öttiäiset pysyvät loitolla. Tuumin aluksi, että kannattaako kiusata eläintä voimakkaalla hajulla, joka ei sinänsä ole paha, mutta ei erityisen hyväkään. Omaan nenään se tuntuu aika tavalla, mutta ei kissa siitä tunnu piittaavan. Tosin haju on mielestäni hieman lieventynyt ajan kuluessa. Mutta mikä olennaisinta – punkkeja ei ole tarvinnut nyppiä. Tehoa pannalle luvataan neljä kuukautta. Kelpaa kissan löhoillä heinikossa. Luulisi kyllä, että etenkin koiria, joilla on tarkkaa hajuaisti, yrttipanta häiritsisi. Koirien versiossa varoitetaankin: “Tuoksu voi herkistää koiran hajuaistia.” Onko kukaan kokeillut yrttipantaa koiralle?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anna Kortelainen: Päivä naisten paratiisissa. Olen niin liekeissä tästä kirjasta! Kortelainen kirjoittaa kevyesti ja luettavasti tymäkkää kuluttajakeskeistä kulttuurihistoriaa ja -psykologiaa. Homman ytimenä ja lähtökohtana on tavaratalojen rooli naisten “vapaan parveilun” alueena, jossa ei paha silmä katso eikä tuikeat tuulet puhaltele. Siinä lomassa käydään vähitellen läpi esim. Stockan historia, joka nyt ainakin helsinkiläisille pitäisi olla kiinnostavaa tarinaa. Kuvituksesta paljon plussaa. (Zepa) 1 kommentti.

»   Laura perheineen viihtyi leirintäaluemajoituksessa: “Siikaranta Campingin mökki Porissa oli pieni, mutta hyvin siisti. Lapset osasivat jo arvostaa kerrossänkyjä. Mies oli tyytyväinen merinäköalaan, vaikka sitä peittikin osittain matkailuauto. Kävimme kallioisella rannalla ihastelemassa kesäiltaa. Esikoinen innostui kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään tikanheittoa, ja minä ihastelin erittäin siistejä pesutiloja. Huoltoasemien vessat olivat sen jälkeen kauhistus. Nukuimme paljon paremmin kuin hotellin ilmastointilaitteiden hurinassa, emmekä kesähelteellä kaivanneet valmista aamiaista. Alueella olisi ollut myös kalliimpia mökkejä sisävessoineen ja saunoineen, mutta isojen lasten kanssa moinen olisi ollut jo liian helppoa. Tulipahan juostua ulkona eikä möllötettyä sisällä. Telttoja alueella oli vain kaksi. Tuli ihan huono omatunto, että majoitusta miettiessämme ei telttailu käynyt edes mielessä. Mutta kyllähän senkin vielä kerkiää kokeilla. Se nyt ainakin on varmaa, että ensi kesänä leirintäaluevaihtoehto on ykkönen ja hotelli vasta kakkonen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Hauwerini hämmästelee tavaran määrää: “Olen muuttanut vajaan yhdeksän vuoden aikana 13 kertaa ja nyt parin viikon päästä edessä on neljästoista kerta. Olen sentimentaalinen materialisti, minkä vuoksi raijjaan mukanani niin lasten posliiniastiastosta yläasteaikaiseen laskettelupukuun (se mahtuu vielä!) ja lukioaikojen lempiaineiden muistiinpanovihkoihin. Tulin juuri kellarista ja olen kertakaikkisen äimistynyt löydöistäni. Minkä helevetin takia omistan neljä päiväpeittoa, viisi isoa mattoa (plus asunnon lattioilla olevat), verhoja ainakin kymmenisen paria, puhumattakaan tyynyliinoista? Osaksi saan syyttää äitiäni, joka työntää minulle “sesonkinsa” menettäneet tekstiilit, jolloin ne aika usein myös päätyvät varastoon. En vain kertakaikkiaan omaa äitini tarvetta (onneksi!) vaihtaa verhoja ja asunnon tekstiilejä vuodenaikojen mukaan. En omista ainuttakaan joulukoristetta, pääsiäisrihkamaa tai muutakaan sesonkituotetta. Haluan asuntoni pysyvän samanlaisena vuodenajasta riippumatta, mitä nyt kynttilät valtaavat erilaiset tasot ja pinnat iltojen pimetessä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Niko Lipsanen vaihtoi Welhon nettiliittymän Soneraan ja on tehnyt kattavan vertailun, jonka päätteeksi hän toteaa yhteenvedossaan: “Welho päihittää Soneran liittymän asennuksen helppoudessa ja nopeudessa sekä WLAN-modeemin signaalin tavoitettavuudessa. Sonera taas päihittää Welhon laajakaistan paluusuunnan nopeudessa ja WLAN-asetusten käytettävyydessä. Myös hinnaltaan Soneran tarjous on parempi, mutta ilmeisesti samanhintaisen tarjouksen olisi saanut tingattua myös Welholta. Erot ovat loppujen lopuksi aika pieniä, mutta ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että olen tyytyväinen liittymän vaihtoon.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Visa Electron ei käy junassa lipun maksuvälineeksi

maanantai 5. heinäkuuta 2010 klo 10.16 kirjoittajana Mari Koo

Lauantaina matkasin aamujunalla Joensuusta Jyväskylään. Varkaudessa kyytiin nousi opiskelijatyttö, joka ei ollut ehtinyt ostaa lippua etukäteen (Varkauden aseman lipunmyyntikin taisi olla vielä kiinni). Hän halusi maksaa konduktöörille Visa Electronilla lipun Helsinkiin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä konnareittein maksupäätteet eivät voi junassa käyttää kyseisiä kortteja.

Tyttö ihmetteli, että mitäs nyt tehdään, koska käteistä hänellä ei ollut. Konduktööri ei antanut mitään ratkaisuehdotusta tilanteeseen, ja tyttö alkoi selvästi jo hermoilla pahasti.

Istuin parin penkin päässä, josta näin ja kuulin lipunostotouhun. Huikkasin, että voin lainata rahat ja antaa tilinumeroni, jotta tyttö voi maksaa rahat takaisin.

“Oikeasti? Siis ihan tosissasi haluat lainata?”, tyttö hämmästeli.

“Juu juu, sattuuhan näitä kaikille, eikä tämä mikään iso juttu ole.”

Maksoin lipun ja annoin tytölle yhteystietoni. Iltapäivällä sain tekstiviestillä isot kiitokset ja tiedon, että rahat on nyt siirretty tililleni. Vastasin, että ei kestä kiitellä ja hyvä kannattaa jossain sopivassa välissä laittaa kiertämään.

Jäin vain ihmettelemään sitä, ettei konduktöörillä tuntunut olevan mitään ratkaisua tuohon tilanteeseen (esim. ehdotus, että junanvaihdon yhteydessä Pieksämäellä kipaisisi ostamassa lipun tai nostamaan rahaa). Luulisin, että vastaavia sattuu usein, sillä Electron on etenkin monelle nuorelle päämaksuväline. Se jo nykyisin käy niin monessa paikassa, että harva tajuaa pitää riittävästi käteistä mukana kaiken varalta.

Toivottavasti tulevaisuudessa maksupäätteet ja nettiyhteydet kehittyvät niin, että lipun voi tarvittaessa ostaa junassa vaikka nettipankin avulla.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

Ravintolaruuan verotus pieneni – vaikuttaako kuluttajien käyttäytymiseen?

perjantai 2. heinäkuuta 2010 klo 10.11 kirjoittajana Mari Koo

Heinäkuussa ravintolassakävijät tietysti tarkistavat, ovatko hinnat laskeneet, kun ravintolaruuan arvonlisävero keveni. Vero muuttui 22 prosentista 13 prosenttiin.

Esimerkiksi Iltasanomat on listannut sadan ravintolan annoshintoja, ja Aamulehdessä tivaillaan ABC-ketjun hintamuutoksia.

Moni ravintolaketju tai yksittäinen ravintola on kertonut mahdollisesta hintamuutoksesta jo aiemmin. Esimerkiksi VR tiedotti, että junien ravintolapalvelut halpenevat, mutta lippujen hinnan nousevat, koska niiden vero kohosi kahdeksasta prosentista yhdeksään.

Tiedostavana kuluttajana pitäisi tietysti syynätä hinnat ja suosia niitä ravintoloita, jotka tuovat alv-hintamuutoksen esiin. Mutta myönnän, että taidan olla niitä laiskoja kuluttajia, jotka syövät sillä hinnalla, joka nyt on esillä, oli sitä tiputettu tai ei.

Nähtäväksi tietysti jää myös se, lisääkö muutos ihmisten intoa käydä ravintoloissa. Kyse taitaa kuitenkin olla enemmän tavoista ja tottumuksista, eikä tällainen hinnanalennus taida vielä riittävästi houkutella heitä, jotka eivät ole aiemminkaan ravintoloissa suuremmin syöneet. Jos kahvikupillinen maksoi aiemmin 2,20 euroa ja nyt 2 euroa, niin ei se kahvi silti erityisen edulliselta monien mielestä tunnu.

Lisäys:

Alv13.fi -sivut listaavat, mitkä ravintolat ovat huomioineet veromuutoksen hinnassaan ja mitkä eivät.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

»   Heidi ihmettelee verhomateriaalia: “Uusiin toimitiloihimme on tulossa verhot. Kahvihuoneeseen on hankittu jotkut bioaktiiviset bakteereita häätävät muovin kaltaista materiaalia olevat kangaskaistaleet. Hinta on varmaan ollut suolainen. Miksi kahvihuoneeseen tarvitaan verhot, joissa bakteerit eivät lisäänny? Kangas tuo muistot sosialististen maiden muoviviritelmistä joskus iloisella 70-luvulla. Taatusti kestävät, ovat varmaan jäljellä silloinkin kun kallioperään haudatut ydinjätteet ovat niin vaarattomia, että ne voi viedä lasten leikkipaikoille.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Sun äitis käy läpi matkavakuutushistoriaansa ja toteaa loppuyhteenvedossaan: “ikinä ei meidän perhekunta kykene maksamaan yhtä paljon vakuutusmaksuja, kuin tähän mennessä olemme saaneet korvauksia. Silti tietty jännään, miten tällä kertaa käy, kun kysymyksessä on OAJ:n jäsenetumatkavakuutus, ei erikseen itse maksettu vakuutus.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kauppojen aukiolot juhannuksena ja hyvän kesän toivottelut

torstai 24. kesäkuuta 2010 klo 21.59 kirjoittajana Mari Koo

Juhannusostoksille ehtii vielä huomenna eli:

Juhannusaattona eli perjantaina kaupat saavat olla auki klo 7-12.
Juhannuspäivänä kaupat ovat kiinni.
Sunnuntaina kaupat ovat auki normaalisunnuntain tapaan.

Tuttuun tapaan rajoitukset eivät koske esimerkiksi kioskikauppaa, huoltoasemia tai Helsingin asematunnelin kauppoja.

Alkot ovat auki perjantaina klo 9-12. Lauantaina ne ovat luonnollisesti kiinni.

Taulukko ja tiedot aukioloajoista löytyvät Päivittäistavarakauppa PTY ry:n sivuilta.

Mukavaa kesää!

Oikein mukavaa juhannusta kaikille ja nauttikaa kesästä! Kulutusjuhlassa lienee nyt lähiaikoina hiljaisempaa, koska kirjoittajat kirmailevat kesälaitumilla ja hiukkasen tavallista vähemmän näppäimistön äärellä.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

»   Otto haluaa kohdennettuja mainoksia: “Haluan mainoksia, juuri minulle tarkoitettuja mainoksia. Ne luvattiin minulle jo vuosia sitten. Silloin joskus vuosituhannen alkuvuosina peloteltiin/luvattiin mainosten muuttuvat kohdistetuiksi. Saisin mainoksia vain minua kiinnostavista aiheista. Mutta mitä minä nyt saan? Erittäin huonosti kohdistettuja yleismainoksia. Suurin osa näkemistäni mainoksista ovat minulle turhia ja jotkut jopa aiheuttavat minussa päinvastaisen vaikutuksen. Isot yritykset, jotka mainostavat suurella toistomäärällä, ärsyttävät minua todella paljon. En osta niitä, enkä niiltä, mitään. En vaikka heillä olisi myös jotain minulle sopivaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hauwerine nauttii: “Saan ihan lapsellisen suuria kiksejä rautakaupoista ja kaikenmaailman sekatavaramyymälöistä, joissa on hyllyjä kattoon saakka, uskomattomia määriä kaiken maailman vempeleitä ja juttuja, joiden toiminnoista ei ole hajuakaan, mutta joiden tarpeellisuus on taattu. “Ostin ku halavalla sain!” Ai, niin ja se metritavara. Hyllyittäin metritavaraa, kuten lautoja, tapettia ja puulevyjä, kettinkiä, nyöriä, nauhaa ja liimalistaa. Maitolasisia sisustusikkunoita ja kylpyhuoneiden esittelypisteitä. Ja ne porakoneet. Hrr.. Työkaluvyöt ja päheet suojalasit. Oh.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Filosofian puutarhassa kaivataan muutosta suomalaiseen viljelyyn: “Parhaaseen satoaikaan meille kaupitellaan toiselta puolelta maapalloa rahdattuja puoliraakoja kasviksia. Ruokavalioomme yritetään tuottaa vaihtelua raakakypsytetyillä mangoilla ja avokadoilla, mutta samaan aikaan tuoreita herukoita, lehtikaalia ja raparperia saa etsiä marketista vainukoirien kanssa. Mikä järki tässä on? Miten tällainen tilanne on ylipäätään mahdollinen? Missä ovat tuottajat jotka tuottaisivat marketteihin ja lähikauppoihin kotimaisia kasviksia, marjoja ja hedelmiä? Meidän perheelle kelpaisivat laadukkaat lihatuotteetkin, ja taitaisivat kelvata muillekin kuluneen kevään kanannahkapihviuutisten jälkeen. Niin kauan kun Lohjan Citarista ei löydy syksyisin härkäpapuja ja tuoreita kurpitsoita, minä en usko etteikö viljelijöille olisi tässä maassa arvokasta työtä tehtäväksi. Se pitäisi vain muuntaa työksi jolla tulee toimeen. Tämä on taas kerran poliittinen haaste.” (Mari Koo) 8 kommenttia.

»   Noora kehuu uutta löytöä Alepastaan eli kotimaista luomuvoita: “Nää on näitä elämän pieniä iloja, mutta kun saa tuoretta ruisleipää ja päälle luomuvoita, eipä paljon muuta tarvitsekaan. Juustoportin sivuilla voita kuvaillaan sanalla raikas. Hassua. Ei voi musta raikasta ole, mutta herkullista se kyllä on. Ja niiiin paljon parempaa kuin joku sulatetulta muovilusikalta maistuva margariini.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Joutilaita hetkiä -blogissa kaivataan Suomeen puistoja, joihin voisi ottaa mallia esimerkiksi Kiinasta: “Suomessa ei ole hyviä puistoja. Suomalainen puistoarkkitehtuuri on enemmänkin tyyliä ”jalkapallokenttä jossa on muutama puu keskellä”. Tätä nurmikkoa sitten halkoo hiekkatiet, jotta ihmiset voisivat mahdollisimman nopeasti kulkea alueen läpi. Jotta puistoa voisi ylistää löytyy sieltä sitten kukkaistutus ja patsas. Sellaisia me kutsumme puistoiksi: parin tien väliin jätetty nurmikkopläntti jossa on muutama kukkapenkki. Tällaisia “keskuspuistoja” on liikaakin. [- - -] Kiinan rakennusarkkitehtuuri on ylellistä ja silmiä hivelevää: estetiikkaan on panostettu paljon, jo vuosituhansien ja se näkyy. Pienissä huvimajoissa voi istahtaa ja antaa maailman vaan olla silleen. Siellä puistot ovat tietyllälailla “orgaanisia”, kuin japanilaiset teepuutarhat. Niissä yhdistyy luonnon villiys hallittuun suunnitteluun.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset