Kulutusjuhla

»   Arkijärjen Jenni on yrittänyt päästä eroon kaapeista, mutta kaappien noutajien toiminta ei vakuuta: “Sain vinkin hyvälle kierrätyssivulle facebookissa. Laitoin kuvat ja kuvauksen, ja hinnaksi 0€. Eli ilmaiseksi saa, kun itse vie pois. Alku olikin lupaava: suureksi hämmästyksekseni kiinnostuneita ilmaantui monta. Oikein hyvä mutta sitten alkoi säätö. Ensimmäinen ottaja ei millään saanut kyytiä järjestymään. Vajaan viikon vatuloinnin jälkeen hän luovutti. Seuraava ilahtui kovasti, ja lupasi tulla hakemaan kaapit tänään. Hienoa muuten, mutta nyt sama tyyppi tuntuu kadonneen savuna ilmaan, ja vaikuttaa siltä että kaappeja EI tulla hakemaan tänään. Olen nyt keskustellut kolmannen kanssa, joka lupasi äsken, että tulee varmasti hakemaan kaapin lauantaina klo 10…. Sanoinko jo, että hermot menee tällaisessa säätämisessä? Tämä todistaa, miten vaikeaa on päästä tavaroista säädyllisesti eroon. Tämä on se syy, miksi kaatopaikka houkuttelee. Sinne kun kuskaa, niin taatusti pääsee roinastaan, eikä tarvitse soutaa ja huovata loputtomasti. Kannatan kierrätystä, mutta en kestä tällaista eestaas venkoilua.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Pyörähuollon iso plussa: hinnat ja huoltojen sisällöt esillä nettisivulla

maanantai 14. huhtikuuta 2014 klo 14.47 kirjoittajana Mari Koo

Huoltopalvelujen ostaminen ei aina ole helppoa: hinta-arvioita ei saa, arvio voi heittää lopullisesta hinnasta, eikä välttämättä oikein tiedä, mistä itse asiassa maksoi.

On siis hienoa, kun pyöräkorjaamo kertoo nettisivuillaan sekä yleisimpien huoltojen hinnat että niiden sisällön.

Siksi vein tänään pyöräni kausihuoltoon juuri avattuun, Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan Pyöräpoli-pyöränkorjausfirmaan.

Olin havainnut Pyöräpolin mainoksen lähikaupan seinällä. Koska lähes vuoden vanha pyöräni kaipasi jo kipeästi huoltoa (tärkeä ensihuoltokin oli jäänyt teettämättä), pistin firman nimen ylös.

Tutkailin nettisivut ja totesin, että tätä yrittäjää haluan tällä kertaa kannattaa: hinnat kerrottiin selkeästi ja samalla myös sai jo etukäteen nähdä listan siitä, mitä huolto sisältää.

Ajelin pyöräni huoltopaikkaan, jossa minua tervehti ystävällisesti paikan pyörittäjä Joose Mikkonen. Hän tutkaili pyörääni ja kyseli perustietoja: onko ollut jotain erityistä vikaa, huoltohistoriaa jne.

Joose totesi, että normaalin kausihuollon (hinta 100 euroa) lisäksi tuskin tulee mitään lisäkustannuksia. Hän otti yhteystietoni ylös ja lupasi, että saan tekstiviestillä ilmoituksen muutaman päivän kuluttua, kun huolto on valmis.

Ensikäynnistä jäi siis hyvä fiilis. Olen noin kymmenen vuoden aikana asioinut useissa helsinkiläisissä pyöräkorjaamossa, ja useimmiten olen saanut asiallista palvelua. Mutta silti liian usein näiden kausihuoltojen yhteydessä on jäänyt olo, etten oikeastaan tiedä, mitä pyörälle on tehty.

Nyt haluan kerätä tämän pyörän huoltohistorian talteen ja säästää myös kuitit. Jos jostain syystä esimerkiksi haluan myydä pyörän muutaman vuoden päästä, niin on vakuuttavampaa, kun voin osoittaa, että pyörää on huollettu säännöllisesti ja tiedän, mitä huollot ovat sisältäneet. Tai jos pyörä varastetaan, niin kuitit toimivat tietysti myös jonkinalaisena merkkinä siitä, että pyörän arvo ei ole täysin romahtanut.

Pyöräpoli Facebookissa

Päivitys 20.4.
Pyörä on nyt huollettu ja kulkee hyvin! Pyöräpoli palveli hienosti loppuun asti: tekstiviesti ilmoitti torstaina pyörän olevan noudettavissa (vein siis huoltoon maanantaina). Noudin pyörän lauantaina, ja Joose palveli mukavasti ja asiantuntevasti myös noutovaiheessa.

pyöriä
Kuvan pyörä ei ole minun, mutta nappasin kuvan taannoin, kun havaitsin pyörän pyöräkellarissamme. Lähinnä minua kiinnostivat pyörän lisävarusteet.

»   Jukka Vuorio miettii Hulluja Päiviä: “Eikö tavallaan olisi loogisempaa, että Stockmannin Hullut Päivät olisi tapahtuma, missä hinnat olisivat viiden päivän ajan vielä tavallistakin kalliimmat? Silloin vasta olisikin aikamoista kulkea tuolla kaupungilla Hullut Päivät -muovikassin kanssa. Minä ainakin säästäisin tämän vuoden muovikassin, ja sitten ensi vuonna voisin kuljeskella sen kanssa ikään kuin olisin joku varakas henkilö. Kävisin Alepassa ja laittaisin ruokaostokset Stockan muovikassiin. No sitten kuulin kavereilta myös, että Hullut Päivät on jeppis ja jepulis asia siksi, että silloin saa merkkituotteita halvalla. Toistamatta enää yllä olevaa pohdiskelua Stockasta ja hinnoista, eivätkös kaikki tuotteet ole merkkituotteita? Pirkka ja Rainbow ovat merkkituotteita, ja ainakin näin Itä-Helsingistä katsottuna muuten hemmetin hyviä. Yritin muuten oikein kovasti miettiä, että mitä muita merkkejä minä edes tiedän kuin Pirkka ja Rainbow. Keksin ainoastaan kalsarimerkki Blackhorsen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Terhi-Anna Wilska havainnoi Kaupan liiton blogissa fitness-kulttuurin vaikutuksia kulutukseen: “Yksilön sosiaalisesta statuksesta kertoo vartalon kuosi jopa enemmän kuin sitä verhoavien vaatteiden. Tosin vaatteidenkaan rooli ei ole fitness-kulttuurissa aivan vähäinen. Lamankin aikana kulutetaan trendikkäisiin ja älykkäisiin urheiluvaatteisiin ja yhä erikoistuneempiin urheilu- ja harrastevälineisiin. Fitness-kulttuuriin panostavat kuluttajat ovat valmiita satsaamaan myös palveluihin. Erityisesti nuorehkot ja keski-ikäiset kaupunkilaiset palkkaavat personal trainereita ja ravitsemusvalmentajia, vaikka siivoojan palkkaaminen kotiin tai taksin käyttäminen ovat edelleen tarkkaa harkintaa vaativaa ylellisyyttä. Myös henkinen valmennus, life coaching, on yhä suositumpaa. Palveluiden osuus terveys- ja hyvinvointimarkkinoiden kokonaisarvosta onkin huomattava.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Pokkari muuttui kertakäyttöesineeksi

tiistai 1. huhtikuuta 2014 klo 17.50 kirjoittajana Mari Koo

Taannoin taloyhtiömme lehtiroskikseen oli kipattu kerralla kymmeniä kirjoja. Joukossa oli muutama kovakantinen teos, mutta suurin osa oli hyväkuntoisia pokkareita. Näistä pokkareista varmaan 90 prosenttia oli dekkareiksi luokiteltavaa kirjallisuutta, joukossa mm. viime vuosien kehuttuja ruotsalaiskirjoittajia.

Olin taas kerran tuohtunut. Että on taas joku niin laiska, ettei viitsi viedä mihinkään hyötykäyttöön!

Niinpä keräsin pois parin kassillisen verran kirjoja. Otin niistä kotiimme muutaman, kuten Rosa Liksomin Hytti nro 6:n (oikein hyvä kirja, jonka voin nyt lukea toistamiseen), ja pari poimin tutuille annettavaksi.

Loput kanniskelin Rikhardinkadun kirjaston kirjojen kierrätyshyllyyn. Sieltä ne näyttivät kadonneen nopeasti.

Toisaalta mietin, että ehkä ei pitäisi tuohtua niin paljon tällaisista. Pokkareista on tullut monelle kertakäyttötavaraa, jota voi ostaa edullisesti ja sitten nakata menemään. Mutta harmittaa se silti, jos pokkarin omistaja ei vaivaudu nakkaamaan kirjoja muualle kuin lähimpään paperinkeräykseen.

8369384811_8307f937a3_z
Kuva: SLS

»   Nicopoint-yritys markkinoi sähkötupakkaa keinoilla, jotka ovat lainvastaisia, kertoo Katleena. Itse asiassa toiminta suorastaan lemuaa huijaukselta. Esimerkiksi maksullisen puhelinumeron yhteydessä ei mainita hintaa, ja jos siihen numeroon soittaa, niin vastaajana on pelkkä automaatti, joka kehottaa lähettämään sähköpostia: “Nicopointin takana on ilmeisesti kanadalainen firma nimeltä Offlion International Ltd. Missään ei kerrota, kuka vastaa Suomen-toiminnasta. Suomi24-palstalla kysymyksiin ovat vastanneet ”Jarkko” ja ”Jennifer”, mutta keskustelu on hiljentynyt yli vuosi sitten. Salakähmäisyys haisee kauas. Sama huijaajaporukka markkinoi muuten nähtävästi myös Glucomannan-nimistä laihdutustuotetta – tämänkin domainin haltija on Offlion International -pulju. Glucomannan-sopimuksessa asiakas luulee ostavansa yhden paketin. Pieni präntti kuitenkin paljastaa, että kyseessä on kestotilaus, jossa puolivuosittainen veloitus on 250 euroa. Sopimusta ei voi tietenkään purkaa kesken sopimuskautta. Jos siis käytät sähkötupakkaa, tilaa se vastuullisemmalta toimijalta kuin Nicopoint. Ja vältä Offlion International -nimistä yritystä viimeiseen asti. Joku raja sillä huijaamisellakin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Oharin mukaan kierrekorkki maitotölkissä on huono idea: “Tänä aamuna meni liki koko armas aamiaisaika pohtiessa sitä, kuka ihme voi hyötyä maitopurkin kierrettävästä muovikorkista – paitsi muovikorkkitehtailija, joka tuuppaa kaatopaikkajätettä maailmaan otsasuonet pullottaen. Se on hankala auki kierrettävä napakkasormisellekin, ja voi vain kuvitella, miten hankala se on heille, joilla on ongelmia näppiensä kanssa. Millaisilla putkitongeilla esimerkiksi reumasorminen joutuu purkkinsa kihnuttamaan auki? Lyökö hän reiän kanteen ja liruttelee maitonsa pihalle siitä? Alkuperäinen purkki on yksi maailman nerokkaimmista keksinnöistä: siinä on jopa kaatonokka valmiina. Jostain, luultavasti ison kiven alta, on kuitenkin kömpinyt maailmaan tarve, joka hankaloittaa kuluttajan jokapäiväistä elämää täysin kohtuuttomasti.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 4 kommenttia.

»   Johanna Kotipelto kertoo tilanteesta, jossa asiakkaan tilauksen hoitaminen ei mennyt niin kuin pitäisi: “Ystäväni tilasi kaiutinparin eräästä suuresta kivijalka-verkkokaupasta. Saapumislupaus: 2-5 päivää. Kolmantena päivänä tilaus ei ollut muuttanut statustaan, joten asiakas soitti asiakaspalveluun: “Soitamme, kun saamme tiedon varastosta”. Pari päivää myöhemmin hän soitti uudelleen, nyt jo vimmastuneena: “Ei voi kestää tietokoneaikana näin kauan löytää tieto, onko tilaukseni käsitelty vai ei! Perun kaupan.” Ennen kuin ensimmäistäkään vastausta varaston tilanteesta oli saatu, tilaus erään pikkuyrittäjän kaupasta oli jo löytänyt perille. [--­] Asiakkaalle yrityksen teoista syntyvä palvelukokemus voi onnistua vain, jos sekä varasto, myynti että asiakaspalvelu ovat saman tiedon äärellä. Tässä ajassa tiedon päivittyminen on mieluummin sekuntipeliä kuin kiinni tunneista. Ps. Kaiuttimia ilman jäänyt asiakas sai meilissä pyynnön antaa palautetta: “Mitä pidit palvelustamme?” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   exme löysi uudet silmälasit: “Suuri kunnia kuuluu myyjälle. Myyjillähän on erilaisia makuja ja eri määrä palveluhalukkuutta. Tänäkin talvena yksi myyjä suositteli minulle vain mustia, toinen vaaleita värejä. Kolmas lähti koko kaupasta ulos, kun ei jaksanut toistuvia tyrmäyksiäni. Mutta nyt: myyjä sai minut ostamaan elämäni kalleimmat silmälasit (mikä ei sinänsä olisi ihme, ostan aina halvimpia. mutta nämä ovat aidosti kalliit). Hän antoi minulle aikaa (miksei silmälasikaupoissa ole naulakoita? aina pitää takki riisua lattialle, kun ei suostu ostamaan seuraavien vuosien laseja hikisenä kiireesti takki päällä). Etsi minulle kärsivällisesti kehyksiä. Ymmärsi, mitä sanoin (että “ei koristeita eikä logoja” tarkoittaa sitä todella).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   SwitchX toivoo, että esimerkiksi lehtitilausten peruminen olisi yhtä helppoa kuin tilausten tekeminen. Käytännön kokemus on osoittanut, ettei näin ole: “Verkkosivuilla perumisen pitäisi periaatteessa onnistua, mutta ei lopulta kuitenkaan onnistunut. Syynä se, että minä lehden tilaajana (maksajana) jouduin rekisteröitymään asiakasnumerolla, joka viittaa puolestaan lahjatilauksen saajaan ja lahjatilauksen saaja ei voi perua lehteä verkon kautta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta puhelu kyseiseen lehtitaloon. Puhelun alussa asiakasnumeron syöttämisen jälkeen valitaan 1.) Lehden tilaus, 2.) Lehtitilauksen peruminen tai 3.) muut asiat. Sopii arvata miten nopeasti perumiseen vastataan… Peruminen onnistui joka tapaukessa lopulta ja saman lehden tilaus olisi onnistunut muutamalla klikkauksella ja osoitetiedoilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Janne Rentola harmittelee kuminalla maustetun näkkileivän katoamista: “Kauhea epäilykseni kaupassa osoittautui todeksi: kuminalla maustetun näkkileivän valmistus on lopetettu. Tilanne on surkea. Viimeisinä aikoinaan tuota uljasta herkkua myytiin ns. pieninä pyöreinä. Ei se mitään, vaikka olikin tarpeetonta hifistelyä, aikaisemmin sitä sai nelikulmaisina levyinä riittävän suurissa paketeissa. Pyöreissä oli se hyvä puoli, että niissä oli joka palassa runsaasti vähän paistuneempaa reunaa, joka oli vielä aavistuksen parempaa kuin muu osa leivästä. [---] Joku Ajatusten Tonava on keksinyt myös hävittää Ylhäisten leivän, tuon toisen syömäkelpoisen näkkileivän, vaihtaa ensin muodon pyöreästä kulmikkaaksi ja pakkausmateriaalin paperista muoviin, sitten pakkauksen ulkonäon samaksi kuin kaikilla muillakin ja poistaa reseptistä tietenkin kuminan; asiakkaat eivät löydä enää leipäänsä ja ne, jotka löytävät, havaitsevat sen virheelliseksi ja lopettavat ostamisen, minkä jälkeen valmistus voidaankin lopettaa kannattamattomana. (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

Salen kassan lisämyynti ärsyttää

lauantai 22. maaliskuuta 2014 klo 15.54 kirjoittajana Eko-Matti

Pöyristyin tänään käydessäni lähi-Salessa. Siellä oli tullut myyntiin joku uutuus-Pepsi, jota myyjien pitää kassalla tuputtaa jokaiselle asiakkaalle. Todella ärsyttävää. Ymmärrän lisämyynnin silloin kun se liittyy tuotteeseen. Ostimme juuri puolisolle uuden pyörän ja toki siihen pitää kaikenlaista pientä lisävarustetta hankkia. Mutta jos ostan ruisleipää ja ruokakermaa, niin en todellakaan halua pepsejä.

Taitaa Sale vaihtua pysyvästi Siwaan…

 

Ruokapyramidihuijaus-kirja tuo monipuolista näkökulmaa ruokakeskusteluun

lauantai 22. maaliskuuta 2014 klo 10.58 kirjoittajana Mari Koo

Huhtikuun alussa julkaistaan Ruokapyramidihuijaus-kirja. Kirjoittajat ovat jo pidempään pitäneet blogia, jossa he ovat käyneet läpi erilaisia ruokaan, ruuan tuotantoon ja elintarviketeollisuuteen liittyviä aiheita.

Kirjan toinen kirjoittaja, Susanna Kovanen, oli tällä viikolla myös Kalle Haatasen radio-ohjelmassa haastateltavana. Mielenkiintoista puhetta mm. maito- ja leipäteollisuudesta.

Kovanen pohtii ohjelmassa myös ravitsemustieteen näkökulmia.
“Lihasta on tullut proteiinia sen sijaan, että se on pala eläintä”, toteaa Susanna Kovanen. Samoin hän totee, että ruokien kaloreiden laskuun liittyvät teoriat ovat aivan liiaaa yksinkertaisia, jotta niilä saataisiin kaikki pulskat laihtumaan. rpyramidi

Blogissaan kirjan kirjoittajat kertovat:

“Omassa ruokavaliossamme on kuitenkin paljon tärkeämpiä valintaperusteita kuin ravintoaineet tai hiilareiden ja rasvan määrä. Nimittäin kokonaisvaltainen eettisyys. Joskus sitä on vaikea arvioida ja kompromisseja joutuu tekemään, mutta ainakin päämääränä on olla itse vastuussa omasta kuluttamisesta ja terveydestä.”

Epäilemättä tämä kirja nostattaa taas ruokakeskustelua. Vaikka en kirjaa (vielä) ole lukenut, niin näkökulmat vaikuttavat mielestäni monipuolisilta ja kiinnostavilta. Saa nähdä, olenko kaikesta samaa mieltä!

Eli vaikka ruokapuheen määrä itseäni välillä lähes ärsyttää, niin toivottavasti tästä kirjasta tulee hieman syvempää ja pohditumpaa keskustelua.

(Kuva: Atena kustannus)

»   Maija ostaa miehensä kanssa siivouspalveluita: “Homma kustantaa meidän kokoisestamme asunnosta (99 neliötä) 114 euroa per kerta, josta kotitalousvähennyksenä saa takaisin 45 prosenttia. Olen laskenut, että tämä maksetaan helposti niillä rahoilla, jotka säästyvät siitä, että meillä ei enää ole samanlaista mahdollisuutta törsätä ulkona syömiseen. Silti siivoojan palkkaaminen on pannut mut kummallisesti puolustuskannalle. Ensinnäkin mun pitää jatkuvasti perustella sitä itselleni ja muille tuolla ulkona syömisestä säästyvällä rahalla. Korostan myös, että tilanne katsotaan uusiksi syksyllä, kun mun vanhempainraha vaihtuu pienempään kotihoidon tukeen. Ettei meitä vaan luultaisi rikkaiksi. Toisekseen olen huomannut miettiväni, että pidetäänkö meitä nyt laiskoina. Eikö ne itse saa kämppäänsä siivottua, kun se Maijakin luuhaa kotona kaiket päivät? Ja ennen siivoojien ekaa visiittiä teki mieli putsata ainakin se roskiskaappi, koska mitä nekin meistä muuten ajattelee. Siis siivota siivoajia varten. Voi huokaus. Onneksi luultavasti kukaan ei oikeasti paheksu meitä, ja jos paheksuukin, siitä viis.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkkivahti ihmettelee, miksi uusissa yylikkäissä helsinkiläisasunnoissa, joista peritään yli 20 euron neliövuokraa, ei panosteta kiinteisiin kalusteisiin ja pintamateriaaleihin: “Mutta sitten kysymys, suuri kysymys: jopa pöyristyttävään hintaan tarjolla olevien vuokra-asuntojen kiinteät keittiökalusteet olivat aivan tavanomaisita standardia, ja kylpyhuoneita koski sama asia. On se omituista säästämistä, kun pintamateriaalit ja toistuvien ratkaisujen valitseminen halvimmasta päästä itse asiassa ei ole mikään todellinen kustannustekijä. Tuolla vuokralla täytyisi kyllä olla isoissa “tupamaisissa” olohuoneissa viimeisen päälle vaikkapa upeat keittiöpatteriston puukaapit ja muuta näyttävyyttä antavaa, ja ikkunalaudat luonnonkivestä tai kovasta kauniista puusta tai hienoista laatoista – pysyy, kestää, kukkaruukut ja kaiken muun. Arkkitehtia ei voi moittia, sillä Suomessa tällä rintamalla ihan muilla on näemmä puheet. Mutta olisiko se varsinainen asia kaiken takana seuraava: vuokralaiset, niiilähän ei nyt muutenkaan ole niin väliä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Stadin Friidu päätti hieman näpäyttää taksikuskia vähäisestä palveluhalukkuudesta: “Taksissa murisin siksi, kun kuljettaja oli ilmeisesti liimattu penkkiinsä. Näki aivan varmasti vaivaisuuteni, mutta päätteli minun selviytyvän. Jo oven avaaminen oli hankalaa ja kun tarpeeksi kauan katselin kuljettajan selkää, äkkäsi hän avun tarpeeni, hilautui paikaltaan auttamaan. Ehkä hän aristeli juuri alkanutta lumisadetta. Minulla on tasapaino huono ja pitää saada tukea. Pääsin taksiin. Kotiovella iski ilkeys. Jätin, kun kuljettaja ei tullut autosta, oven sepposen selälleen. Hänen oli tultava ulkokautta se sulkemaan. Hymyilin häijysti hilautuessani rappuun. Minä kun olen vanhanaikaisesti sitä mieltä palveluammatissa työskentelevästä, että siihen kuuluu liikuntarajoitteisen sauvaihmisen auttaminen ainakin auton oven avaamisella ja seuraamisella, että vaivainen pääsee kompuroimaan takapenkille tai sieltä ulos. Lienen väärässä.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   pni poisti puhelimestaan S-ryhmän sovelluksen S-mobiilin, vaikka sovellus teki sen mitä piti ja oli näppärä käyttää: “Kun sovelluksen lähes reaaliaikainen seuranta ilmaisi, että seuraava bonusprosenttitaso rupesi olemaan lähellä, kulutin vähän enemmän rahaa päästäkseni tälle uudelle bonusprosenttitasolle. Tämä vähän enemmän rahaa jonka käytin, oli kuusi euroa. Se bonusprosenttitaso jolle pääsin oli puoli prosenttia edellistä korkeampi. Jälkikäteen laskeskelin, että puoli prosenttia parempi bonus minun kulutustasollani on noin euron. Sovellus siis innosti minua käyttämään kuusi euroa saadakseni yhden. Eihän siinä ole mitään järkeä minun kannaltani. S-ryhmälle tuollainen ylimääräisen rahan käyttäminen on hyvä juttu, tietenkin.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Kuluttajan oikeuksien päivä muistuttaa kuluttajan digitaalisista oikeuksista

lauantai 15. maaliskuuta 2014 klo 12.40 kirjoittajana Mari Koo

Tänään vietetään kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää.

“Päivämäärä on valittu siksi, että 15.3.1962 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy kongressille pitämässään puheessaan kiinnitti ensimmäisenä merkittävänä poliitikkona huomion kuluttajan oikeuksiin.”

Tänä vuonna päivän teemana ovat kuluttajan digitaaliset oikeudet. Kuluttaliiton sivuilla voi osallistua myös aiheeseen liittyvään kyselyyn ja arvontaan.

Eilen osallistuin Kuluttajaliiton ja Kuluttaja-lehden kuluttajan oikeuksien päivän tilaisuuteen. Kuluttajaliiton puheenjohtaja Leena Simonen julkisti päivän teemaan liittyneen tiedotteen internetliittymien vähimmäisnopeuden nostamisesta, ja pääsihteeri Juha Beurlingin johdolla kohotettiin päivän malja.

Lisäksi tapahtumassa puhui upea Linda Liukas, joka on singahtanut Suomen kirja-alan nimekkääksi tekijäksi: hänhän on kerännyt joukkorahoituksella ison läjän rahaa kirjaan, jonka tarkoituksena on opettaa lapsille koodausta.

Linda Liukas totesi puheenvuorossaan olevansa itse ahkera digitaalisten palveluiden käyttäjä. Pilvipalveluissa kulkevat niin musiikki kuin varmuuskopiot. Nettikaupoista hän hankkii paljon tarvitsemaansa wc-paperista alkaen.

kuluttajanoikeuksienpäivä
Kuluttajaliiton puheenjohtaja Leena Simonen, pääsihteeri Juha Beurling ja marttojen toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä juhlistivat kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää.

Kulutusjuhla ry on Kuluttajaliiton paikallisyhdistys. Liittymällä yhdistykseemme liityt siis samalla Kuluttajaliittoon ja olet oikeutettu liiton jäsenetuihin.

»   Maaria Pääjärvi kuvaa kirjakauppavierailua: “Tervehditään ja tiedustellaan. Sanotaan kirjailijan ja kirjan nimi myyjälle. Myyjä: MIKÄÄH? Toistetaan huolellisesti artikuloiden. Tuttavat aina saavat selvää kun sanon kirjailijan nimen, sössötänköhän, meinaa nolostuttaa. Myyjä: MITEEHSE KIRJOTETAA? Luetellaan kirjain kerrallaan, myyjä näppäilee nimen yksisormijärjestelmällä tietokoneelle. Sitten hän kertoo, ettei heillä ole, kirjan voi tilata, toimitusaika on noin kaksi viikkoa, voi noutaa myymälästä. Tilaus maksaa erikseen. Kysytään myyjältä toiveikkaana, voisiko hän sitten suositella jotain muuta, jossa olisi sama aihepiiri, vaikka kansalaissota tai syömishäiriö. Myyjä vastaa EHMÄTIIJÄ MUT MEILLON TÄTÄ UUTTA RIIKKAPULKKISTA TÄSSÄ KASSALLA, KANTA-ASIAKASKORTILLA TARJOUKSESSA. Ei tällä kertaa, kiitos, vastataan. Myyjä vielä yrittää: MEILLON NÄITÄ UUSIA SÖPÖJÄ MUISTITIKKUJA, myyjä viittilöi elukannäköisiä pikku puikkoja kassapöydällä. Ei, ei kiitos, ei. Hei. Ei mennä ikinä, ikinä, ikinä takaisin tuohon kauppaan.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

Kirjakaupassa ei osata palvella, vaan tyrkytetään turhia tuotteita

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014 klo 21.33 kirjoittajana Mari Koo

Maaria Pääjärvi kuvaa kirjakauppavierailua: “Tervehditään ja tiedustellaan. Sanotaan kirjailijan ja kirjan nimi myyjälle. Myyjä: MIKÄÄH? Toistetaan huolellisesti artikuloiden. Tuttavat aina saavat selvää kun sanon kirjailijan nimen, sössötänköhän, meinaa nolostuttaa. Myyjä: MITEEHSE KIRJOTETAA? Luetellaan kirjain kerrallaan, myyjä näppäilee nimen yksisormijärjestelmällä tietokoneelle. Sitten hän kertoo, ettei heillä ole, kirjan voi tilata, toimitusaika on noin kaksi viikkoa, voi noutaa myymälästä. Tilaus maksaa erikseen.
Kysytään myyjältä toiveikkaana, voisiko hän sitten suositella jotain muuta, jossa olisi sama aihepiiri, vaikka kansalaissota tai syömishäiriö. Myyjä vastaa EHMÄTIIJÄ MUT MEILLON TÄTÄ UUTTA RIIKKAPULKKISTA TÄSSÄ KASSALLA, KANTA-ASIAKASKORTILLA TARJOUKSESSA. Ei tällä kertaa, kiitos, vastataan. Myyjä vielä yrittää: MEILLON NÄITÄ UUSIA SÖPÖJÄ MUISTITIKKUJA, myyjä viittilöi elukannäköisiä pikku puikkoja kassapöydällä. Ei, ei kiitos, ei. Hei.
Ei mennä ikinä, ikinä, ikinä takaisin tuohon kauppaan.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle)

« vanhemmat kirjoitukset