»   Neiti Ylppö ja Stella onnistuivat romahduttamaan eläintarvikeverkkokauppa Zooplussalta tilatun huteran kiipeilypuun melkein ihmisorjansa päälle. Zooplus toimi valituksen suhteen fiksusti: rahat palautetaan eikä rikkinäistä puuta tarvitse toimittaa takaisin. (Zepa) Ei kommentteja.

»   Halvalla hyvää -blogissa arvioidaan tällä kertaa Rainbow’n mustille vaatteille tarkoitettu pesuneste: “Nyt arvioitavana tuotteena onkin siis vaatteiden pesuun tarkoitettu nestemäinen aine: ts. pyykinpesuneste, kuten asia on taitavasti kitetytetty etikettiin. Tuotteen hinta on 2,8€/litra. Puolet halvempaa kuin esimerkiksi Omo-pesuaine. Olen tällainen synkistelijä niin minulla on paljon mustia vaatteita. Siksi valitsin erityisesti tämän tummille tekstiileille tarkoitetun pesunesteen. Ensialkuun voidaan todeta, että pesunesteen tuoksu on hyvin pesuainemainen. Ei mitään keinotekoisen tuntuisia hajuaineita. Pesutulos on hyvinkin raikas ilman epäilyttäviä lisähajuja. Fermonit pääsevät siis virtaamaan vapaasti, rakkauden pesuneste. Ilokseni pystyin toteamaan, että tämä pesuaine ei jättänyt pahemmin valkoista töhnää mustiin vaatteisiin. Bändipaidat tulivat komeasti ulos suoraan käyttökelpoisina.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anja Nystén kertoo, että Kemikaalivirasto aikoo selvittää seksilelujen kemikaaliriskejä: “Alustavan riskinarvion mukaan seksileluja, kuten vibraattoreita käyttävillä aikuisilla, on potentiaalinen riski altistumiseen. Riskin suuruus on kuitenkin hämärän peitossa. Tanskalaiset ovat vuonna 2006 tehneet selvityksen seksileluista. Otos on varsin pieni, kaikkiaan 16 tuotetta. Seksileluja valmistetaan paitsi PVC:stä, myös luonnonkumista sekä silikonista. Suuri osa seksileluista valmistetaan Kiinassa. Jelly-tuotteet ovat käytännössä PVC:tä, jossa saattaa olla pehmittimiä eli ftalaatteja jopa 70 %, joita voi irrota tuotteista. Öljypohjaisen liukasteen käyttö satakertaisti migraation DEHP-ftalaatin kohdalla. Vesiliukoinen liukaste on siis suositeltavampi. Selvityksen yhteenvetona todettiin kuitenkin, että tuotteiden käytöstä ei muodostu terveysriskiä, sillä määrä on vähäinen. Yhdestä tuotteesta löytyi trimetyylitinakloridia, jota raskaana olevien ja imettävien tulee välttää. Tanskalaisraportissa annetaan ohjeeksi käyttää vibraattorin kanssa kondomia. Toinen ohje on pestä tuote miedolla saippuavedellä ennen ja jälkeen käytön, mikä nyt tietysti muutenkin on selvä juttu.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Silja miettii, ovatko Jenkkien mukana tulevat purkankäärimispaperit tarpeellisia vai eivät: “Arvostan kyllä sitä, että tuottajat keksivät ratkaisuja ongelmiin, joita en tiennyt itselläni edes olevankaan. Mutta silti tätä Jenkin purkkapakettia katsellessani en voi olla miettimättä, onko pakkaus mielettömän nerokas vai vahva ehdokas vuoden turhakkeeksi. Xylitol-jäystön purkissa on mukana nippu pieniä papereita, joihin purkan voi jauhamisen jälkeen kääriä. Nyt on kysyttävä kuten olen tyyliblogeista oppinut: hot or not?” (Mari Koo, Siljan blogissa myös kuva tuotteesta) 1 kommentti.

»   Stadin Friidu oli todennut joidenkin Lehtikuohu-pullojen olevan mahdottomia avata. Hän soitti yritykseen ja sai vietyä asiaa eteenpäin: “Olin senverran kuitenkin vakuuttava,että johtaja lupasi panna Etelä-Suomen myynti- ja markkinointipäällikön hänen asioidessaan täälläpäin asialle ja tulemaan kotiini pulloja tarkistamaan. Hän tuli.Hänkin vaikutti epäuskoiselta.Katseli edessään olevia pulloja ammatimaisesti ja hiukan hymyillen.Käsi tarttui pulloon ja toinen korkkiin.Korkki oli ja pysyi tiukkana pullossa.Puna nousi markkinointipäällikön poskille ja uusi yritys.Sitten otettiin esille Kiinassa valmistettu Easi-twist,joka aukaisee kuulemma helposti purkin ja pullon tuosta vaan.Ei avannut tätä pikkolopulloa.Aito hämmästys levisi markkinointipäällikön kasvoille ja minun tyytyväisyyteni senkuin lisääntyi,kun näin pääsin todistamaan oikeassa olemiseni ja tuhoamaan luulon naisen avuttomuudesta ja olemattomista voimista.Toinenkaan pullo ei auennut,ei käsivoimin eikä Easi-twisterillä.Hän antautui ja myönsi ainakin näiden korkkien olevan mahdottomia avata. Valmistusvika? Jossain vaiheessa oli jotain tapahtunut ja satsi pikkoloita teki tenän korkkiensa kanssa.Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin ja antoi sitten muutaman pullon lahjaksi tuomansa Easi-twisterin lisäksi.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.

»   Löysin Hakaniemen Sokoksen hyllystä Garnierin kestovärin Luonnolliset sävyt numero kymppi, jota en ollut nähnyt herran aikoihin kaupan. Ilostus – mun lempparisävy! Puuttunut ties kuinka pitkään! Kun avasin paketin, huomasin suomenkielisten käyttöohjeiden puuttuvan kokonaan. Ok, mulle kelpaa, mutta joku olisi saattanut olla käyttämässä tuotetta ekaa kertaa. Pari mieleenjuohtumaa: liittyykö tuotteen pitkäaikainen katoaminen ja suomenkielisten ohjeiden puuttuminen yhteen? (En tiedä.) Ja pitääkö suomenkieliset käyttöohjeet olla? (Pitää!) (Zepa) Ei kommentteja.

»   Sonera-stadionilla on heikko Soneran 3G-yhteys, kirjoittaa Ossi Mäntylahti: “Stadionilla surfaaminen erityisesti erätauon kahvijonossa on hermoja raastava kokemus: mobiilinetti pätkii ja tökkii ja länsialueella pudottaa säännöllisesti yhteyden 3G:stä Edgeen. Kannattaisikohan Soneran rakentaa stadionilleen vierailijoille avoin WLAN-yhteys, jos 3G:ssä ei riitä kapasiteettia asiakkaiden palvelemiseen?” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Kirsti Ellilä osti uudet aterimet: “Olen kohta kolmekymmentä vuotta käyttänyt samoja halpoja ja aina kun syön, minua harmittaa että ne ovat niin rumat. No nyt minulla on kauniit haarukat, sellaiset kuin haluan. Mutta heti tuli myös levottomuus. Onko minulla nyt haarukoitten tasoon sopivat lautaset, vai pitääkö ostaa uudet. Yhtäkkiä edessäni avautuu vaatimusten kenttä. Pöytäliina, kukka-asetelmat, kauniisti taitellut lautasliinat. Olenko edes kokkina näiden uusien kalliiden haarukoitteni tasoinen?” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Kaisa kehuu paitapainopalvelua: “Viikot kuluivat, eikä paitojani näkynyt. Asiasta alkoi syntyä keskustelua ryhmässä, kun minun lisäkseni joku muukin oli vielä ilman paitoja. Olin valinnut paitani toimitettaviksi laskulla, joten en kovin hermoillut, enhän ollut mitään maksanutkaan, mutta ihmettelin. Vihdoin joku otti kollektiivisesti firmaan yhteyttä. Sain sympaattisen sähköpostin PaitaShopista: heidän tiedoissaan paitani näkyivät lähetettyinä, joten välille olivat jääneet, ja kun olivat hirveällä kiireellä ryhtyneet painamaan ensihätiin yhtä uutta paitaa, logo oli tullut siihen suurena, mutta toiveissa on, että seuraavan viikon lopulla saisin ihan oikeanlaiset paidat… Kysyin, mitä teen sillä väärin painetulla, palautanko? (Käytännöllisenä ihmisenä ajattelin, että ehkä joku toinen OI:lainen voisi sen haluta.) PaitaShopista ilmoitettiin että pidä hyvänäsi, minulle kuulemma on siitä enemmän hyötyä kuin heille… Niin tuli väärin painettu paita, ja aikanaan tulivat myös ne kaksi ihan oikein painettua, toinen samaa persikan sävyä ja toinen aniliini. Miksi kerron tämän? Sen takia, että PaitaShopin väen henkilökohtainen viestittely ja ihastuttava sähellys oli jotenkin niin aseistariisuvaa, että koko asiasta jäi ylimääräisen paidan lisäksi iloinen ja hyvä mieli.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) 1 kommentti.

»   Aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen pohtii koulutuksen kuluttajansuojaa ja koulutuksen asiakastyytyväisyyden hankaluuksia: “Jos savenvalantakurssi ei vastaa opiskelijan odotuksia, pitääkö rahat saada takaisin? Vielä se ei ole mahdollista, sillä kuluttajansuojalaki ei ulotu vapaan sivistystyön palveluihin. [- - -] Kriteerivastaavuus ja asiakastyytyväisyys ovat hankalia laatukriteerejä. Omaehtoisessa koulutuksessa toki voi olettaa, että tyytyväinen asiakas on laadun merkki, mutta asiaa mutkistaa se, että aikuisopiskelijat hakevat usein hyvin erilaisia, jopa ristiriitaisia asioita kursseilta. Tiivistäen opiskelijan tavoitteena voi olla oppiminen, ryhmäytyminen tai tutkinto. Esimerkiksi saaristolaivurikurssilla näitä voi istua rinta rinnan, yhdellä on vahva oppimistavoite, toisella odotus mukavasta jutustelusta muiden merikarhujen kanssa, ja kolmas haluaa vain hienon diplomin seinälle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kalatiskin äärellä kuluttajan valinnat ovat vaikeita, kirjoittaa Päivi Mäki-Petäjä:”Eilen julkaistu tutkimus kertoo, että Suomessa kasvatetun kirjolohen ympäristökuorma on pienentynyt merkittävästi. Sekä rehevöittävät päästöt että ilmastopäästöt ovat pienentyneet kymmenessä vuodessa. Hienoa: kotimaassa kasvatettua kirjolohta voi siis syödä hyvällä omallatunnolla. Ainakin, jos on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Mutta jos on huolissaan Itämeren tilasta, naudan, sian ja broilerin tuotanto aiheuttavat vähemmän rehevöittäviä päästöjä kuin kirjolohenkasvatus. Pitää siis päättää ensin, onko enemmän huolissaan Itämerestä vai ilmastosta ja valita ruokalista sen mukaan. [- - -] Kotimaisen luonnonkalan syöminen tietenkin olisi helppo valinta. Se ei tuota rehevöittäviä päästöjä. Hiilipyrstönjälkikin jää olemattomaksi, elleivät kuljetusmatkat ole kohtuuttomia. Toisaalta pitää muistaa välttää uhanalaisia lajeja kuten villiä lohta ja vaellussiikaa. Lisäksi kirjolohen rasvakoostumus on luonnonkaloja parempi eli se on terveellisempää. Sitten on vielä tuo Itämeren dioksiiniongelma… Muutama tovi voi kalatiskin ääressä vierähtää, kun yrittää tehdä parasta mahdollista valintaa. Tiedostavan kuluttajan osa ei ole kadehdittava.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Ritva muistuttaa takuukuittien säilyttämisen tärkeydestä: “Nyt kun mikään tavara ei enää kestä niinkuin ennen, vaan rikkoutuu helposti, kuluttajan kannattaa pitää oikeuksistaan tarkasti kiinni ja vaatia tilalle uutta tavaraa tai takuukorjausta. Viimeksi pojan fillarin vaihteisto hajosi alle vuoden käytön jälkeen, joten takuuksihan se onneksi meni. Sitä ennen on vaihdettu hajonnut tietokoneen hiiri, pojan potkulauta sekä UPS-laite ja korjautettu rikkoutuneen digiboxin kovalevy, kaikki takuun ansiosta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Saara kannustaa myymään tarpeettomat kultakorut: “Nyt innostuin viimein siivoamaan turhat kultakorut korurasian pohjalta ja annoin perheen työmatkalaiselle tehtäväksi koukata Citarin kautta. Romukulta päätyy sulatettavaksi ja uusien korujen raaka-aineeksi. Tämä on aika isokin ekoteko, kuluttaahan kullan louhinta paljon luonnonvaroja. Yhden kultagramman on arvioitu edellyttävän noin viidensadan kilon materiaalin siirtämistä luonnosta. Lisäksi kultakaivokset sijaitsevat usein maissa joiden ihmisoikeustilanne on kurjalla tolalla. Suomessa esimerkiksi Kalevala Koru on siirtymässä käyttämään ainoastaan kierrätettyä kultaa. Kullan hinta on ollut viime vuodet nousussa. Nurkissa lojuneet kultahippuseni muuttuivat 395 euroksi kylmää käteistä. Sellainen summa taskussa uskaltaa lähteä vaikka taimitarhalle hurvittelemaan.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Mielitty kertoo kangasostoistaan: “Jotain, mikä Helsingistä puuttuu on Jättirätti-kangaskaupat. Lähes legendaksi muodostuneet Jättirätit sijaitsevat kaikki Varsinais-Suomessa. Kun käymme sukuloimassa Turussa, pyrin käymään Turun Jättirätissä ja mopohan siellä aina karkaa ja pahasti. Hinnat ovat edullisia ja oikeita vaatetukseen sopivia kankaita on paljon. Pääsiäisenä käydessäni löysin useamman nätin vintage-henkisen kankaan. On hurjaa, että puuvillamusliinia saa 5 euron metrihintaan tai pellavasekoitteita 7 eurolla/metri. On myös hurjaa, miten paljon kangasta ihminen voi ostaa noin 15 minuutissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lauri kirjoittaa rahasta ja onnellisuudesta: “Koko kohkaaminen tuloeroista ja rahan jakautumisesta johtaa poliittisen päätöksenteon sivuraiteelle. Keskustelu suhteellisesta köyhyydestä ja tuloeroista on ihan päätön, koska juuri tämä keskustelu antaa näille ilmiöille ylipäätään käyttövoimaa. Jos keskittyisimme siihen, miten ihmiset voivat hyvin, ei tuloeroilla olisi pätkän vertaa merkitystä – kunhan kaikilla olisi riittävät resurssit. Ja esimerkiksi Suomessa lähes kaikilla on. Vaikka “miljoona suomalaista elää köyhyydessä”, koskee näistä absoluuttinen köyhyys vain mikroskooppista murto-osaa. Toisin sanoen, joka ikisellä suomalaisella on käytännössä riittävät resurssit hyvään elämään. Ongelmana on, että kun resursseja vertaillaan naapurin resursseihin, häämöttää hyvä elämä poissaolollaan.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   pni asioi Unicafessa: “Tulipa tässä ihmeteltyä hetken, kun UniCafessa juomaa maksoin, että hintaan tuli yllättävät 4 senttiä lisää. Hinta 1,30 olikin 1,34. Kuitissa luki ”maksukortti provisi”. Argh. Tämä ei näköjään ole ihan tuore juttu. Enpä vaan ole tainnut aikaisemmin pankkikortilla maksaa tässä puljussa. Ja taidan tämän jälkeen yrittää olla tekemättä sitä uudestaan. En tullut tarkistaneeksi onko lisämaksusta ilmoitettu kassalla. Ainakaan kassahenkilö ei informoinut, että ostokseni hinta nousee noin 3 % muovia höylätessä. Eikä muistu muuten mieleen, että olisin vastaavaa maksamisesta koituvaa maksua joutunut maksamaan. Olen varma, että jos setelit keksittäisiin nyt, niiden painokustannukset tekisivät satasesta vain 97 euron arvoisen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.