Kulutusjuhla

Lähiruokaa, luksusmakuja ja tuoreita leipomuksia helsinkiläisille

maanantai 8. helmikuuta 2010 klo 8.59 kirjoittajana Mari Koo

Eilisessä Hesarissa oli Kaupunki-sivuilla juttu siitä, miten lähiruoka tekee uutta tuloaan Helsinkiin. Samaa aihetta on käsitelty mm. Ruokatiedon uutisessa “Kokit hyödyntävät kontaktejaan pientuottajiin ryhtymällä ruokakauppiaiksi“.

Kyse on siis siitä, että Helsinkiin on avautunut yhä lisää pieniä myymälöitä, jotka tarjoavat kotimaisia pientuottajien valmisteita.

Juuren Puodista sunnuntaiherkut

Viimeisin kaupoista on Juuren Puoti, jossa itsekin piipahdin pari viikkoa sitten. Itäsuomalaisena oli pakko ostaa vatruskat ja sultsinat, muuten tyydyin vain ihailemaan kivanoloista kauppaa.

Hinnat ovat tietysti korkeammat kuin perusmarkettikamassa, mutta palvelu on miellyttävää ja tuotteet huolella valittuja.

Juuren Puodissa on vieraillut myös Hanna:

“Juuren Puotiinhan ovat ehtineet jo monet muutkin ruoasta puhuvat ja epäilemättä sinne löytävät tiensä vielä monet monituiset muut. Sietääkin löytää, sillä valikoima varioi kivasti esimerkiksi sen Maatilatorin valikoimasta, toki yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Tarjolla on tietysti vaikka mitä, mutta minä kehottaisin menemään etenkin villiyrttien ja kylmätiskin tuotteiden perässä.”

Herkkuleipomuksia ja brunssia Crustumissa

Eteläisemmän Helsingin uusista elintarvikemyymälätuttavuuksista on pakko mainita myös leipomo-kahvila Crustum (Pursimiehenkatu 7).

Siellä olen istunut brunssilla (12 e, kuvassa brunssin pöytää) pariin otteeseen: hiukkasen ahdasta silloin, kun kaikki muutkin haluavat paikkaan nauttimaan viikonloppuaamiaisen, mutta leivät ja sämpylät ovat herkkua. Ja kahvi on hyvää.

Lähileipomot Avikainen ja Kannisto

Hesarin eilinen juttu nosti isosti esiin Avikaisen leipomon, joka on Kalliossa Torkkelinmäellä. Tätä lähileipomoani olen kehunut ennenkin: kahdeksankymppinen Elvi Avikainen on usein myyntitiskin takana ja mikäs sen hienompaa kuin käydä ostamassa lämmin, paperiin kääritty ruisleipä.

Mainittakoon helsinkiläisistä pienemmistä leipomoista vielä sen verran, että Kanniston leipomo on avannut viime vuoden puolella uuden myymälän Lasipalatsiin.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

»   Moody on innostunut levitteestä: “Yleensähän nuo levitteet koostuvat erilaisista rasvoista, kuten vaikkapa kasviöljyistä, kasvirasvoista (mikä ilmeisesti tarkoittaa kovetettua kasviöljyä, jos kasviöljy ja kasvirasva ovat tuoteselosteessa erikseen, kuten Florassa) ja maitorasvasta (mikä lienee poliittisesti korrekti nimi voille?). Niiden lisäksi mukana on kasoittain lisäaineita, kuten Keijussa: emulgointiaineita, happamuudensäätöainetta, säilöntäainetta ja aromeja. Loppusilauksen antaa suola ja vitamiinit. No mistä sitten nyt olen innostunut? Dellariinista! (Kunhan vielä keksisin, mitä tuo nimi yrittää tarkoittaa…) Sisältö: pastöroitu kerma (= voi), kovettamaton rypsiöljy, hapate ja ruokasuola (jota on 0,9 % eli Dellariini kuuluu vähäsuolaisiin levitteisiin). Kysymys tietysti kuuluu, mikä estää itse kutakin sekoittamasta kotona kulhossa voita ja rypsiöljyä saman lopputuloksen saamiseksi, ja vastaus tietysti on, että ei mikään. Mutta onpahan olemassa valmis vaihtoehto kaupan hyllyllä niille (ns. “tavallisille ihmisille”?), jotka eivät jaksa näpertää.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kemikaalikimarassa ihmetellään, minne karvasmanteliöljy on kadonnut: “Sain kysymyksen, onko karvasmanteliöljy kielletty, kun Runebergin tortut eivät maistu enää lainkaan samalta kuin ennen. Lähikauppamme myy vain manteliöljyä, eikä soitto Yliopiston Apteekkiinkaan tuottanut tulosta. He eivät ainakaan myy karvasmanteliöljyä, mutta eivät osanneet sanoa, onko se kielletty.  Joskus näkee täysin kerettiläisiä ohjeita, joissa sanotaan “ei ollenkaan pakollinen ainesosa”. Juuri karvasmanteli tekee mielestäni Runebergin tortusta omanlaisensa. Muutenhan se on kuin mikä tahansa muffinssi hillolla. Mutta saako aitoa karvasmanteliöljyä myydä, se vaatii vielä selvittämistä. Vai tiedätkö sinä? Karvasmanteli on kitkerä siemen, josta voidaan valmistaa karvasmanteliöljyä. Maun öljyyn antaa aine nimeltä bentsaldehydi. Jos karvasmanteliöljyä valmistetaan esimerkiksi mantelipuun siemenistä, entsyymitoiminta vapauttaa sinihappoa, joka myrkyllisenä aineena on tuotteesta poistettava. Suurin osa karvasmanteliöljyistä valmistetaan kuitenkin suoraan bentsaldehydistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila tilasi kirjapaketin Britanniasta, mutta Fedexin luvattu kolmen päivän toimitus venyi kahdeksaan päivään Suomessa tapahtuneiden palvelumöhläysten vuoksi: “Palasin torstaina iltapäivällä taas seurantaraportin äärelle. Näin raportista, että paketti oli viimein toimitettu ja kuitattu. Federal Expressin pikatoimituksesta oli muodostunut lähinnä vitsi, joka ei kuitenkaan naurattanut minua. Olin maksanut kalliin pikarahtimaksun kolmen päivän toimituksesta, joka lopulta venyi kahdeksan päivän pituiseksi (kuva 1). Tein seurantaraportin kellonaikojen perusteella sektoridiagrammin (kuva 2), josta näkyy paketin toimittamiseen kulunut aika eri maissa. Paketti lähti Isosta-Britanniasta ja sen matka Pariisiin, Ranskaan kesti hieman yli vuorokauden. Ranskasta rahtini jatkoi matkaa Vantaalle vielä samana päivänä. Aikaa kului Pariisissa alle vuorokausi ja yhteensä kahden päivän kuluttua lähetys oli jo Suomessa. Tämän jälkeen alkoivat suomalaisen operaattorin eli siis Fedexin paikallisen toimiston sekoilut: virheellisiksi väitettyjä osoitteita, makuuttelua varastossa, työaikojen päättymisiä ja niin poispäin. Paketin toimitusajasta tuhraantui yli 70 % Suomessa (kuva 3).” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa!) Ei kommentteja.

»   Pete kirjoitaa kokemuksistaan Saunalahden myymälässä: “Jouduin odottamaan vuoroani Kaivopihan liikkeessä lähes tunnin, vaikka edelläni oli vain neljä asiakasta ja myymälässä neljä työntekijää. Suuren osan ajasta vei ns. laitapuolen kulkijoiden palveleminen: viekkaasti mainostettu 3000 ilmaista minuuttia kuukaudessa -liittymätarjous oli houkutellut paikalle suuren sakin sekakäyttäjiä. Jutun juju on siinä, että nuo 3000 minuuttia ovat ilmaisia vain kahden Saunalahden käyttäjän välisissä puheluissa – muista puheluista ja kaikista tekstiviesteistä laskutetaan aivan normaalisti. Tämä ei kuitenkaan ollut amfetamiini / lonkero -entusiasteille täysin selvää, vaan heille tuli yllätyksenä, kun myyjä kysyi “Mihinkä osoitteeseen sitten lähetetään lasku?”. “Mikä ihmeen lasku?”, jne. jne. Liittymä avattiin silti. Koska varsinaisella käyttäjällä oli maksuhäiriömerkintä, liittymä laitettiin avuliaasti vieressä seisoneen kaverin nimiin. Kaikki hyvin, lisää asiakkaita Saunalahdelle! Mielestäni tällainen toiminta on hieman arveluttavaa. Aivan varmasti Saunalahden tuotteita kauppaava myyjä tietää, mitä siitä seuraa, kun myy päihtyneelle ihmiselle tavaraa epämääräisillä lupauksilla. Yhdellä oli jo maksuhäiriö ja tällä menolla sellainen saatiin varmasti toisellekin. Mutta eipä sillä väliä. Saunalahti kyllä saa rahansa vaikka perintätoimiston kautta. Jo ennestäänkin melko surkeassa jamassa olevan yksittäisen ihmisen kohtalo on todellakin vain hänen itsensä vastuulla.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Vapaakulkija kirjoittaa elämänmuutoksistaan: “Oma suhtautuminen rahaan on muuttunut täysin päälaelleen aikuisiälläni. Nuorena aikuisena ja opiskelijana panin kaikki rahat menemään surutta, lainaa ja kulutusluottoja otin kaikki mitä sain ja rahat tuhlasin mukavaan elämään. Jossain vaiheessa rajat tulivat vastaan ja koitti karvas takaisinmaksun aika. Velkaa ottaessa ei tullut mieleen, että velan joutuu myös joskus maksamaan ja sen lisäksi toisen mokoman korkoja vuosien varrella. Vaikka tulot olisivat kuinka pienet tahansa, niin aina voi nipistää 10% tuloista säästöön. Vuosien varrella tuo 10% kasvaa mukavaksi vararahastoksi elämän kolhuja tasoittamaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Näkymätön tyttö kävi silmälasiostoksilla: “Kehysmuoti on nykyään ilmeisesti monipuolisempaa, liikkeessä olisi ollut noin viidet kehykset, jotka olisin voinut ostaa. Päädyin sellaisiin, jotka ovat melkein kuin vanhat paitsi punaiset. Aika rohkeaa. Paksut muovikehykset näyttävät minusta vain vähän oudolta, pidän enemmän ohuista metallisista. En ole vielä ostanut mitään, vain varannut ja ensi tiistaina on näöntarkastus ja täytyy tehdä kehyksistä päätös. Heillä on tarjous jossa ostettuaan tietyn hintaiset kehykset saa toiset kaupan päälle, mikä on kätevää paitsi kun ei voi ottaa vakiolinssejä vaan ne pitää ohentaa ja ties mitä muuta ja minun tapauksessani yhdet kehykset maksaisivat suunnilleen 170 ja kahdet vähän reilut kolmesataa. Mikä ei ole paha hinta, nykyiset lasit maksoivat sen verran aikoinaan (ja olivat tarjouksessa), mutta en tarvitse kyllä kaksia laseja (löysin kyllä toisetkin hauskat kehykset, sellaiset jotka saivat minut näyttämään aika asialliselta ja fiksulta mutta ne olisivat päälle 200 yksinään, se on hyvin hämmentävä tarjoussysteemi). Jollain lisähinnalla voisi saada aurinkolasit vahvuuksilla mikä saattaisi olla ihan kätevää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Finlaysonin Tuuletus-kampanjassa kerätään helmikuussa vuodevaatteita Pelastusarmeijalle ja samalla luvataan alennusta uusista: “Tuuletus-kampanjan vanhojen vuodevaatteiden keräykseen osallistuu tänä vuonna 263 myymälää ympäri Suomen. Käyttämättömiä tai puhtaita käytettyjä pussilakanoita, tyynyliinoja, peitteitä ja tyynyjä voi tuoda 1.-28. helmikuuta keräyspisteisiin Finlayson-myymälöihin sekä seuraavien Finlayson-jälleenmyyjien liikkeisiin ympäri Suomen: Prisma, K-Citymarket, Anttila, Euromarket, Sokos, Kodin Ykkönen, Carlson, Kärkkäinen, Halpa-Halli, Minimani, Tex ja Veljekset Keskinen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

DocPoint: Me ulkoistamme kulutuksen vaikutukset

maanantai 1. helmikuuta 2010 klo 23.19 kirjoittajana Eko-Matti

Viikonloppuna DocPointissa tuli nähtyä kaksi elokuvaa, joiden sisältö oli kovin erilainen, mutta joiden teema oli kulutusnäkökulmasta sama. Into Eternity käsitteli ydinjätteen loppusijoittamista ja Blooming Business leikkokukkien tuotantoa Keniassa.

Into Eternityssä äänessä olivat ydinjätteen loppusijoittamisen asiantuntijat, joilta kysyttiin mitä me tiedämme maailmasta 100 000 päästä? Siihen maailmaan ulkoistamme nimittäin energiantuotannon ongelmamme, radioaktiivisen “jätteen” (jossa tosin on vielä 97 % energiasta jäljellä).Elokuva pohti filosofisesti erityisesti sitä mitä meidän pitäisi kertoa loppusijoituspaikoista tuleville sivilisaatioille. Ja miten ihmeessä ne ymmärtäisivät meidän viestejämme?

Blooming Business esitteli kukkaplantaasien työntekijöiden todella karuja oloja Keniassa. Pääosa työläisistä on naisia, joita hallitaan raiskauksilla ja uhkailulla. Työpäivät voivat kestää aamu seitsemästä puoleen yöhön. Alueen vesistöt saastuvat ja ihmiset sairastuvat kasvatuksessa käytettävistä kemikaaleista. Ja kukat tuodaan meille tänne pohjoiseen. Paikallinen jonkinlaisen reilun kaupan merkin edustaja kertoi, että reilun kaupan sertifikaatin saaneet tilat ostavat kukkia sertifiomattomilta tiloilta, joten sekään ei välttämättä ratkaise kuluttajan dilemmaa.

Kyllä tuollaiset elokuvat saavat pohtimaan todella voimakkaasti sitä, onko tälläisessä yhteiskunnassa yhtään mitään järkeä. Jos voimme siirtää elämäntapamme aiheuttamat ympäristöongelmat 10000 vuoden tai kilometrin päähän, niin kyllä joku mättää.

Mutta suosittelen ehdottomasti molempia elokuvia, erityisesti Into Eternity oli dokumenttina järjettömän hieno.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

»   Uusi Musta -sivuston Katja kartoittanut energiajätteen keräyksen ja hyödyntämisen ongelmia: “Energiajätettä ei kerätä pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi) kuin vaivaisella neljällä Sortti-asemalla. Alueellisissa keräyspisteissä, joissa kerätään lasia, metallia, nestekartonkia ja paperia, energiajätettä ei oteta ollenkaan vastaan ja pk-seudun 70 000 kiinteistöstä vain 2000 – eli alle 3% – lajittelee energiajätettä. Mitä ihmettä?  HSYn jätehuollon johtajan Petri Kouvon mukaan kaikki on alkanut vääristä ratkaisuista 80-luvulla. [- - -] Pihvi lienee kuitenkin siinä, että energiajätten keräys ei ole taloudellisesti kannattavaa. HSY:n jätehuollon käyttöpäällikkö Marjut Mäntynen kertoo, että energiajätteen keräys on normaalijätteen käsittelymäärään verrattuna nappikauppaa ja HSY joutuu jopa subventoimaan eli kattamaan sekajätteen käsittelyllä energiajätteen keräyksen kustannuksia, jotka aiheutuvat ulkoistetuista kuljetus- ja käsittelyprosesseista (HSY:llä ei siis ole omia jäteautoja eikä käsittelylaitosta ja lopputuote kuljetetaan rinnakkaispolttoon paperitehtaisiin Anjalankoskelle, Tervasaareen tai Raumalle). Vuonna 2014 homma menee uusiksi, kun Vantaan Energian viereen valmistuu uusi jätteenpolttolaitos (ympäristölupa on jo myönnetty), jossa on sekajätteen polttoon sopiva massapolttokattila ja jonka energiatehokkuutta lisätään maakaasulla. Miksi ihmeessä valittiin juuri sähkön tuotannon kannalta huonon sähköhyötysuhteen massapoltto varsinkin kun pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa kaukolämmöstä? Realismia vai säästöjä? Massapoltossa pääsee tietenkin helpommalla, sillä hyvälaatuisen energiajätteen laadun varmistaminen edellyttää kuluttajien opastusta ja tiedotusta ja sitä yksityistä käsittelyä kierrätyspolttoaineeksi. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sami käyttää mielellään oman talouden kirjanpidon välineitä, mutta nyt Osuuspankki saa moitteita toiminnastaan: “Viime aikoina olen kokeillut kiinnostuneena ja ilahtuneena Balancionia. Kyseessä on siis verkkopalvelu, joka imuroi päätepankista tiedot tilien ja korttien käytöstä ja tekee niistä mielenkiintoisia tilastoja. Maailmalla tuonkaltaisia palveluita on ollut jo pitkään, tunnetuimpana esimerkkinä varmaankin Mint. Tänään tuli kokeiluille kuitenkin stoppi: Osuuspankki kieltää tiedotteessaan Balancionin kaltaisten ulkopuolisten palveluiden käyttämisen.Harmin paikka. Tilastointi ei kuitenkaan lopu tähän. Osuuspankilla on itselläänkin päätepankissa samankaltainen palvelu, nimeltään Oma talous. Olen käyttänyt tuota palvelua raha-asioideni seurantaan siitä asti kun se on ollut mahdollista, useampia vuosia jo. [- - -]  Jos tämä teksti nyt sattuu jotenkin päätymään Osuuspankissa asioista päättäviin silmiin, lukekaapa tarkasti: On ihan ymmärrettävää että kiellätte Balancionin ja muiden senkaltaisten palveluiden käyttämisen, viehän se maksavia asiakkaita omalta lisäarvopalvelultanne. Mutta alkakaa nyt helvetissä kehittää sitä palveluanne ja korjatkaa ihan ensimmäisenä bugi joka estää omien tilien välisten siirtojen suodattamisen! Ja tiedottakaa palvelustanne niin että saatte sille käyttäjiä eikä heidän tarvitse etsiä ulkopuolisia palveluita. Ja rakentakaa tilitiedoille sellainen turvallinen rajapinta että voin käyttää taloustietojani muuallakin kuin päätepankissa.” (Mari Koo) 9 kommenttia.

»   Kirsimaria havaitsi, miten paljon lompakon katoaminen vaikeuttaa elämää ja aiheuttaa myös kustannuksia (lompakko tosin palautui hänelle eli Kirsimaria selvisi säikähdyksellä): “Lompakon hukkuessa katoaa niin paljon. Käteistä meni vain noin 10 euroa, mutta sitten kaikki ne kortit. Maksukorttien uusiminen ei kustanna minulle mitään, mutta vaikeuttaa elämää, kun raha pitää hakea pankin tiskiltä nyt seuraavien päivien ajan. Piti tilata uusi avainlukulista ja lukita vanha, niin etten nyt sitten pääse verkkopankkiinkaan muutamaan päivään. Ajokortin uusiminen maksaa aika paljon. Lompakon mukana katosi myös elokuvateatterin kortti, jossa oli kolme käyttämätöntä lippua, videovuokraamon kerätyt leimat, opiskelijakortti, kirjastokortit, juuri edellisreissulla Helsingissä rahalla täyteen ladattu bussikortti, vino pino Ilokiven ruokalippuja – lompakossa on paljon rahanarvoista tavaraa, jossa raha ei näy päällepäin. Puhumattakaan mielenharmista, kun lompakko oli juuri alennusmyynneiltä ostettu, sievä ja pieni ja nahkaa, täysin kulumaton.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tiitu tunnustaa, että muotiblogit vaikuttavat ostokäyttäytymiseen: “Minusta on tullut ihan muotiblogifriikki, joka ei ole ehkä kauhean hyvä asia, koska muotiblogeista saa paljon hyviä ostosvinkkejä ja minä kun ostelen muutenkin ihan liikaa. On oikeastaan aika hassua, miten sitä välttelee kaiken maailman mainoksia, mutta sitten kun joku kehuu jotain hyvää tuotetta omassa blogissaan, niin minä rynnin heti innoissani kauppaan ostamaan sitä. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä! Paitsi tietenkin ko. tuotteita myyville firmoille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ajattelun ammattilainen -blogi vakuuttaa, että asikkaan etu on, kun tekijä suhtautuu tekemiseensä intohimolla: “Seuraavan kerran kun olet tilaamassa ruokaa tai vaikkapa ostamassa uutta taulutelevisiota tai autoa, kiinnitä huomiota siihen, kimaltavatko kokin tai kauppiaan silmät hänen alastaan kertoessaan. Jos huomaat, että toinen uppoutuu aina vain yksityiskohtaisempiin kuvauksiin haltioituneena kuin lapsensa luistelukilpailun kolmatta sijaa kuvaileva vanhempi, tiedät, että olet tekmisissä aidon nörtin kanssa. Nörtti on paras laadun tae. Nörtti pitää huolen siitä, että tilaamaasi työhön on pantu kiinni koko sydän, pää ja kroppa, jäännöksettä. Puhtaan intohimon kanssa on aika vaikea kilpailla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Villahousut kunniaan paukkupakkasilla

perjantai 29. tammikuuta 2010 klo 14.26 kirjoittajana Suviko

Talvi on tammikuussa ollut paitsi kylmimmillään niin samalla myös kauneimmillaan. Ulkoiluinnostus tuntuu puraisseen monia muuten viikonloppuna sisällä viihtyviä. Murtomaahiihto on noussut uudelleen muotiin ja kauniit aurinkoiset päivät ovat houkutelleet ihmisiä liikkumaan luonnossa myös jalan. Etelä-Suomen eilinen kova pakkanen ja tämän aamuinen lumimyräkkä ovat herättäneet vähemmän innostuneitakin kommentteja kuluvan talven säästä.

Kerrospukeutuminen suojaa paleltumisen lisäksi talviärsytykseltä. Qaikussa on keskusteltu villahousuista ja julistauduttu joukolla merinovillaisten Icebreaker-kalsareiden faneiksi. Myös Liftari-Teppo kehuu omassa blogissaan villahousuja. Tarkemmin sanottuna hän on ihastunut Ruskovillan villasilkkisekoitteesta valmistettuihin alusasuihin, jotka kestävät pelkällä tuuletuksella monta lenkkiä. Omakin kokemukseni sanoo, että urheiluvaatemerkkien sporttikerrastoihin haju pinttyy, jos niitä ei pese lähes heti jokaisen hikisemmän käyttökerran jälkeen.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

Lainaus, vuokraus ja lahjoittaminen näkyvät nettipalveluissa

perjantai 29. tammikuuta 2010 klo 11.53 kirjoittajana Mari Koo

Netcycler on tällä hetkellä testausvaiheesa oleva palvelu, jossa voi vaihtaa, myydä ja lahjoittaa käytettyjä tavaroita. Palveluun voi pyytää kutsua jo ennen sen virallista aukeamista: palvelun kehittäjät lupasivat, että mikäli kirjautuessaan ilmoittaa kohdassa “Kerro meille, miksi haluat liittyä Netcycleriin” pistää sanan Kulutusjuhla, niin tunnukset saapuvat vuorokauden sisään.

Lisätietoja Netcycleristä ja sen taustosita voi lukea mm. Arctic Startupin blogista.

Muita vastaavia suomalaispalveluita ovat tietysti Kuinoma, joka on Kulutusjuhlassa vilahdellut, ja Kassi. Facebookissa pyörivät omat ryhmänsä lainaamista, vuokraamista ja lahjoittamista varten. Varmasti on myös monia muita sivustoja ja palveluja: niistä voi pistää tietoa vaikka kommentteihin.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

Kulutusjuhla ry:n vuoden 2009 dokumentit

torstai 28. tammikuuta 2010 klo 22.51 kirjoittajana Eko-Matti

Kulutusjuhla ry:n viime vuoden pöytäkirjat, vuosikertomus, tilinpäätös ja toimintasuunnitelma löytyvät täältä. Tänä vuonna pyrimme hallituksessa lisäämään avoimuutta ja toimittamaan asiakirjat hiukkasen nopeammin kaikkien saataville.

Yhdistyksen kevätkokous on Helsingissä 28.2. klo 17. Tarkempi kutsu tulee myöhemmin, mutta merkatkaa päivä kalentereihin ja tulkaa pohtimaan onko viime vuonna hoidettu asiat kunnolla vai ei.

Hallituksen puolesta taloudenhoitaja & sihteeri Matti Koistinen.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

»   Leo Staraniuksen vinkki eläkesäästämiseen on hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoittaminen: “Saan säännöllisesti yhteydenottoja eri tahoilta, jotka tarjoavat sijoitusneuvontaa tai esimerkiksi mahdollisuuksia eläkesäästämiseen. Paras mahdollinen sijoitus on mielestäni tulevaisuus! Näin ollen järkevin tapa tehdä eläkesäästämistä on lahjoittaa rahaa ja aikaa ympäristöjärjestöille, jotka pyrkivät varmistamaan, että planeettamme olisi kelvollinen elinpaikka lukemattomille lajeille jatkossakin. Suosittelen muillekin eettistä eläkesäästämistä. Oma kotitaloutemme lahjoitti kaikista vuoden 2009 nettotuloista 8,79 prosenttia hyväntekeväisyyteen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nisse kirjoittaa kokemuksistaan vammaisena asiakkaana: “Kun kävimme eilen avustajani kanssa siirtymässä valokuvauksessa digiaikaan Gigantissa, niin koinpahan jälleen normaalin esteellisyys ongelman,  josta olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Katselimme kameroita ja siihen tuli kohtelias miesmyyjä,  paitsi että hän ei puhunut minulle vaan avustajalleni.  Minä yritin ottaa ohjat käsiini ja osittain onnistuikin, mutta kuitenkin se jäi niinkuin puolitiehen. Siispä ihmettelen jälleen kerran,  miten myyjien koulutustasoa ei ole vieläkään saatu vammaisystävälliselle tasolle. Vaikka myönnänkin tarvitsevani puhetulkin apua niin myyjä olisi silti voinut puhua minulle tai paremminkin katsoa minuun päin puhuessaan kameroista.” (Mari Koo, kiitos Kauralle vinkistä!) Ei kommentteja.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä voi ostaa nyt kertakortin 1-7 päiväksi

tiistai 26. tammikuuta 2010 klo 18.09 kirjoittajana Mari Koo

Muistelin, että olin nähnyt taannoin mainoksia siitä, kuinka nyt voi ostaa kertakortin 1-7 päiväksi pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen. Aiemminhan käytössä oli mielestäni rajoittuneempi turistilippu eli tyyliin 1, 3 tai 5 päivää.

Nyt ryhdyin tarkistamaan lippumeininkiä. Kyllähän noita vaihtoehtoja riittää. Minä itse käytän nykyisin matkakortin arvoa, kun en reissaile lähellekään joka päivä (liikun paljon jalan tai fillarilla), joten siksikin eri vaihtoehdot kiinnostavat. Lisäksi tietysti haluan ostaa mahdollisimman järkeviä lippuja luonani mahdollisesti vieraileville sukulaisille ja ystäville.

Helsingin sisäinen tavallinen kertalippu maksaa 2,50 euroa. Aikuisen arvolippu maksaa 1,70 e.

Matkailijalle 1-7 päivän lippu

Jos Helsingissä kuitenkin viettää enemmän aikaa, niin sitten kannattaa hankkia 1-7 päivän lippu. Lippu on voimassa ensimmäisestä leimauksesta lähtien ja se kelpaa myös yötaksan aikana.

Yksi vuorokausi Helsingin sisäisessä liikenteessä maksaa aikuiselle 6,80 e (eli jos matkoja meinaa tehdä enemmän kuin kaksi, niin vuorokausilippu kannattaa verrattuna peruskertalippuun), kaksi vuorokautta 10,20 e, kolme vuorokautta 13,60 e jne. 7 vuorokautta maksaa 27,20 e.

Tätä vuorokausilippumahdollisuutta olen itse joskus miettinyt niinä päivinä, kun päivään tulee useita reissuja, joita ei normaalin vaihdon sisällä pysty tekemään. Mutta tuskinpa tulee jatkossakaan käytettyä: yhden vuorokauden lippu kannattaa rahallisesti arvolippuihin verrattuna, jos matkoja tulee enemmän kuin neljä. Kahdessa vuorokaudessa lippu kannattaisi, jos matkoja tekisin yli kuusi.

Käytän usein raitiovaunua, jossa arvokortilla maksaen matkan hinta on 1,28 euroa. Ratikkasuhailua pitäisi siis tehdä yhtenä päivänä aika paljon, ennen kuin vuorokausilippu kannattaisi.

Kahden tunnin kertakortti

Tarjolla on myös mahdollisuus ostaa kahden tunnin kertakortti (myydään mm. R-kioskeissa), jonka hinta tulee täsmälleen samaksi kuin ostaa kaksi arvolippua eli 3,40 e. Kahden tunnin lippu siis sopinee satunnaiselle Helsinkiin saapuvalle, jolla ei ole matkakorttia ja tiedossa on kaksi matkaa kahden tunnin sisällä.

Kausi edullisinta, kun joukkoliikennettä käyttää aktiivisesti

Jos liikkumistarvetta on omassa arjessa esimerkiksi työmatkojen vuoksi lähes päivittäin, niin tietysti sitten kauden ostaminen matkakortille on järkevintä. Se maksaa 14 vuorokaudelle 22,60 ja lisäpäivä 1,28 e. Matkakorttilaskurilla voi tarkistaa hinnat. Aktiivimatkustajan suoraveloituslipulla joka 12. kuukausi on ilmainen yhtäjaksoisen suoraveloituskauden jälkeen.

Kaikki mainitut hinnat ovat siis Helsingin sisäiseen liikenteeseen (eivät seutumatkoihin) vuodelle 2010. Seutumatkojen hinnat ovat tietysti kalliimmat: aikuisen kertalippu maksaa neljä euroa, joka tuntuu kieltämättä jo kohtuullisen korkea, jos matkaa vaikka junalla Leppävaarasta Pasilaan. Arvolipun hinta on 3,37 e.

Kännykkälippu vaivaton, jos muistaa koodin A1

Moni suosii Helsingissä matkustaessaan 2 euron hintaista kännykkälippua: itsekin olen tätä käyttänyt silloin, kun matkakortti on unohtunut kotiin tai kortilla ei olekaan arvoa. Lippu tilataan lähettämällä tekstiviesti A 1 (suomenkielinen lippu) tai AS 1 (ruotsinkielinen lippu) numeroon 16355.

- – -

Vanhoja matkakortteja ei voi ladata enää helmikuussa, joten jos vielä et ole vaihtanut korttiasi uuteen vihreään, niin nyt se kannattaa tehdä.

Jaa kirjoitus:

del.icio.us  Facebook  Twitter  FriendFeed  Identi.ca  Ping.fm  StumbleUpon  Digg  email  Google Bookmarks  Posterous 

« vanhemmat kirjoitukset