Kulutusjuhla

»   Kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen varoittelee blogissaan tilausansoista: ”Tilausansassa yritys väittää kuluttajan tilanneen jotain, mitä kuluttaja ei ole omasta mielestään tilannut. Temppu toimii siksi niin hyvin, että kuluttajille on luonteenomaisempaa luottaa markkinoinnin pääviestiin, jossa korostetaan esimerkiksi vain halpaa hintaa kuin ryhtyä aktiivisesti selvittämään pikkuprinttiin kirjattuja velvollisuuksiaan. Myöskään lain mukaan olennaisia tietoja ei saa piilottaa pikkuprinttiin tai linkkien taakse. Tyypillisessä tilausansassa kertaluonteiselta kuulostava edullinen kokeilu johtaa kalliiseen määräaikaiseen tilaukseen. Ansaan jouduttuaan kuluttajat nielevät herkästi tappion, koska pelkäävät asian riitauttamisesta mahdollisesti aiheutuvia lisäkuluja. Ansasta päästäkseen kuluttajan tulee kuitenkin aina reklamoida yritykselle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme ei halua liian innokasta asiakaspalvelua: ”Inhoan sitä, että asiakaspalvelijat tulevat neuvomaan liian aikaisin. Kuten tänään: kävin Ikeassa (käyn kerran vuodessa, joten en ole hyvä käymään siellä) ja menin itsepalvelukassalle. Ennen kuin ehdin edes lukea, mitä ruudussa neuvotaan, iloinen palvelija tuli kertomaan kädestä pitäen, miten toimia. Teki mieli sanoa, että olen ihan älykäs ihminen, että varmaan osaisin tämän itsekin jos antaisit minulle edes 30 sekuntia aikaa selvittää, miten tämä toimii.” (Mari KooI Ei kommentteja.

»   Pitsikirjan Rinna on perehtynyt eri tekstiilien maatumiseen ja pohtii sitä vähän pidemmälle: ”On kuluttajien hämäämistä kiinnittää huomio luonnonkuitujen oletettuun maatumiseen vaatteen elinkaaren lopussa, jos kyse ei ole todella luonnontilassa olevasta kuidusta. Värjäämätön, käsittelemätön luonnonkuitu maatuu varmasti. Mutta vain todella harva tekstiili on millään tapaa käsittelemätön – ja kuinka moni muka käy kompostoimaan loppuunkuluneet vaatteensa? Silloin pitäisi myös joko olla varma että ompelulanka on mysö luonnonkuitua, tai leikata kaikki saumat pois. Jos taas luonnonkuitu joutuu kaatopaikalle, ei se siellä ihanasti maadu mullaksi kukkien kasvualustaksi, vaan mätänee kasvihuonekaasuja päästellen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Suolaa & hunajaa -blogin Jonna aikoo seurata helmikuu ajan ruokakulujaan tavallista tarkemmin. Taustana hän kertoo omasta suhteestaan ruokaan: ”En ylenmääräisesti törsää ruokaan, mutta enpä siinä juuri pihistelekään. Hyvä ruoka on meille nautinto, johon panostamme mielellämme. Myös ulkona syömiseen. Jos muutamaa ylihintaista tai ala-arvoista ravintolaillallista ei lasketa, en muista koskaan harmitelleeni ruokaan käytettyä rahaa. Vain huonosta ruoasta maksaminen harmittaa, samalla rahalla saa hyvääkin. Emme hamstraa tavaraa, en harrasta shoppailua ja mitä enemmän ikää kertyy, sitä harkitsevampi kuluttaja minusta on tullut. On ollut aikoja, joina rahat ovat olleet tiukemmalla. Silloin söin mieluusti kaurapuuroa vaikka viikon, jos se oli hinta uudesta puserosta. Nyt tilanne on päinvastainen, en kaipaa tavaraa, vaan arvostan elämyksiä – niissä ruoalla on usein iso rooli. Ymmärrän olevani onnekas; nykyisessä kahden työssäkäyvän aikuisen lapsettomassa taloudessa ruokalasku ei muodostu kipupisteeksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että paras ruoka on yleensä yksinkertaista, eikä hyvä ruoka vaadi valtavaa lompakkoa. Viitseliäisyyttä se välillä vaatii.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Project Maman Katja on saanut tarpeekseen einesruuan haukkumisesta: ”Olisi jo aika lopettaa kaikkien einesten parjaaminen. Perheen päivällisen loihtiminen eineksistä ei vielä oikeuta minkäänlaiseen paheksuntaan. Katse pitää kohdistaa valmisruokaboksin sisällysluetteloon. Esimerkiksi klassisessa Saarioisten lihamakaronilaatikossa on käytetty seuraavia aineksia: Makaroni (vehnä), naudanliha 18 % (Suomi), rasvaton maito, vesi, kananmuna, kuohukerma, suola, rypsiöljy, valkopippuri. Ei kuulosta kovin pahalta. Kotitekoisessa versiossa on meillä vaihdettu naudanliha broileriin. Ja sen kotiversionkin kylkeen pitää laittaa kirsikkatomaatteja ja jälkkäriksi mandariini. [- – -] Pahimmassa tapauksessa einesten kategorisella demonisoinnilla tehdään lasten terveydelle täydellinen karhunpalvelus. Riippuu nimittäin aivan kokista onko ns. luonnollinen kotiruoka yhtään sen terveellisempää kuin teollinen valmiste, jossa sentään joku insinööri on laskenut kalorit, vitamiinit, suolapitoisuuden ja ravintosisällön. Joku kotikokki osaa hommansa paremmin kuin toinen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Halpuuttamisen tausta: kuluttajilta on voitu kiskoa huoletta ylihintaa

keskiviikko 20. tammikuuta 2016 klo 13.59 kirjoittajana Mari Koo

Kävin eilen S-ryhmän halpuuttamisen tiedotustilaisuudessa. Siellä kerrottiin, että hintoja voidaan alentaa mm. siksi, että maailmanmarkkinahinnat ovat tippuneet ja kaupan katetta vähennetään.

Suomalaisen ruokakaupan katteita, voittoja ja keskittymistä parille isolle tekijälle on kritisoitu kauan (mm. Konttinen, Seppo, 2011: Suomalainen ruokalasku). Kauan kauppa myös vastasi, että ruuan hinta on ihan kohdallaan ja katteet asialliset ja kalliit hinnat johtuvat aivan muista syistä kuin vähäisestä kilpailusta.

Nyt katteesta on yllättäen varaa nipistää.

Tunnen itseni huijatuksi. S-ryhmän olisi aina pitänyt olla osuuskuntatoimintaa eli ei voittojen takomista, vaan ennemmin hyvän jakamista.

Miksei saavutettuja katteita voitu muuttaa jo esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, kun S-ryhmä porskutti eteenpäin suurine voittoineen? Sen sijaan pistettiin pystyyn ABC:t ja jätti-Prismat.

Kysyin tätä tiedotustilaisuudessa, jossa paikalla olivat pääjohtaja Taavi Heikkilä, kenttäjohtaja Arttu Laine ja kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu. Tässä saamani vastaus (nauhoitin kommentit, jotta pystyin ne kirjaamaan myöhemmin tekstiksi mahdollisimman hyvin):

”On tapahtunut iso muutos. Me tutkimme ja kysymme asiakkailta tietysti koko ajan. Perusviesti oli aiemmin, että halutaan hyviä ruokakauppiaita ja entistäkin laajempia valikoimia. Syksyn 2008 jälkeen Suomen taloudella alkoi mennä toisin ja viestit kuluttajilta muuttua. Tänä päivänä viesti kuluttajilta on ihan erilainen. Ei haluta enää kaikkea laajemmaksi, vaan mennään niiden perusasioiden äärelle. Kuluttajan oma talous heijastelee tilannetta.
Koko ajanhan me on tietysti pyritty olemaan mahdollisimman edullisia. Toki keskustelu on ollut sellaista, että Suomessa on ruoka kallista ja kauppa keskittynyttä. Tarkoituksella haluamme kertoa, että ei se nyt ihan näin ole.”

Esitin jatkokysymyksen:
”Eli te ette tinkineet katteesta kymmenen vuotta sitten, koska kuluttajat eivät varsinaisesti vaatineet sitä?”

”Kyllä sitäkin on pyritty koko ajan tekemään, mutta se kuluttajan tarve on nyt toisentyyppinen, haluttiin laajentua. Valikoiman laajentaminenhan on ollut huikeaa, nykyisin Prismoissa on aivan erilainen määrä tuotteita kuin 1990-luvulla. Kyllä se syksy 2008 ja siitä alkanut taantuma muutti montaa asiaa niin meillä kuin muualla Euroopassa.”

Keskustelua jatkettiin myös toteamalla, että viime vuonna S-ryhmä uudisti strategiaansa.

”Siinä keskustelussa kirkastui, mitä haluamme olla osuuskauppana. Siitä nostettiin uudelleen osuustoiminnan merkitys. Hintojen lasku on kaikkein konkreettisen, näkyvä asia. Taustalla oli tietysti markkinatilanne ja kuluttajan heikentynyt ostovoima, mutta pohja on siis osuustoiminnassa.”

Kyllä nyt kuluttajan mieltä kaihertaa. Osuuskauppa olisi voinut alentaa katettaan jo ajat sitten, jos olisi tahtonut toimia osuustoiminta-aatteensa mukaisesti.

Mutta ei: sen sijaan nyt sanotaan, ettei hintoja alennettu aiemmin, koska kuluttajat halusivat suuria kauppoja ja laajoja valikoimia. Kysyttiinkö meiltä kuluttajilta, että haluatteko ennemmin halvemmat hinnat vai isommat kaupat? Jos kysyttiin, niin ihmettelen, jos väitimme haluavamme ennemmin jättimarketteja kuin edullisempaa ruokaa.

Onneksi tuli Lidl. Saksalaiset ovat onnistuneet järisyttämään kahden suuren suomalaisen toimintaa ja ruokaketjua. Samalla tietysti moni muu asia on muuttunut.

Toivottavasti elintarvikeraaka-aineiden tuottaja saa ketjussa riittävän hyvän korvauksen toiminnastaan. Monien tuottajien neuvottelumahdollisuus isojen yritysten kanssa on kuitenkin olematon, joten oudolta tuntuisi, jos hintojen alennukset eivät vaikuttaisi kokonaisketjussa myös tuottajapuoleen.

Mutta en minä luota teihin, isot suomalaiset kauppaketjut. Säälittävästi kirkassilmin olen halunnut uskoa, että ette kovin pahasti huijaisi minua. Enää en usko.

Mutta toisaalta: en usko, että te myöskään piittaatte siitä, mitä minä piipitän.

Halpuutusta

Halpuutus 2

»   Hupparihörhö eli Sami Kuusela päätti lopettaa kotimaisten kasvihuonevihannesten ostamisen talvella, kun sai lukea Ylen uutisesta, miten ongelmallista kurkun viljely on ympäristön kannalta: ”Suomalaisessa kasvihuoneviljelyssä ei ole mitään järkeä talvipakkasilla. Se on maapallon raiskaamista, täyttä välinpitämättömyyttä ja kotimaisuuden erinomaisuusharhalle rakennettua ahneutta. [- – -] Kaikkein hirvittävin yksityiskohta löytyi artikkelin keskivaiheilta: ”Kasvihuoneen ulkopuolella on isoja aerosolipurkkeja. Niillä huoneen hiilidioksidipitoisuus nostetaan noin kolminkertaiseksi normaaliin huoneilmaan verrattuna. Se edistää kasvien fotosynteesia, ja mahdollistaa huippusatojen tuotannon.” Nilsiäläinen kurkunviljelijä – joka varmasti nauttii riittävästi tukiaisia – siis kokee oikeudekseen piereskellä hiilidioksidia ilmaan tankkikaupalla, jotta suomalaiset saavat talvellakin pyötäänsä mauttomia vihanneksia, joissa komeilee avainlippu. Ilmastonmuutos ei ilmeisesti koske suomalaista maajussia tai luonnon kierrosta täysin vieraantunutta kuluttajaa. Perheemme siis päätti eilen lopettaa kotimaisten kasvisten mässäilemisen sydäntalvella. Tee sinäkin niin. Miksi ihmeessä kukaan tukisi toimintaa, jossa ravintoarvoltaan täysin mitättömiä (energiaa kurkussa on 10 kilokaloria sadassa grammassa ja kurkusta on 97 prosenttia vettä eikä kurkku vitamiinilähteenäkään ole merkittävä) vihanneksia turbokasvatetaan miljoonilla vesilitroilla, hiilidioksidisikailulla ja energiaporsastelulla?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tarkkamarkan Markus Ossi kehottaa vaihtamaan LED-lamppuihin: ”LED-lamppujen hinta on tullut hurjasti alas viimeisen parin vuoden aikana. Ikea myy Ledare LED-lamppuja 2,50 euroa kappale (vastaa 40 W) sekä Ryet-lamppuja 5 euroa kappale (vastaa 60 W). Ikean RYET-lamppu on 13 W lamppu. Sähkönkulutus tippuu tällä lampulla 78 % hehkulamppuun verrattuna. Vaihtamalla viisi asunnon eniten poltettua 60 W lamppua LED-lamppuihin, tulee säästöä vuodessa noin 180 kilowattituntia. Seitsemäntoista sentin sähkön kilowattituntihinnalla säästöä tulee vuodessa 30 euroa. Jos lamppujen hinta on 25 euroa ja lampun kestoikä yli vuoden, on homma kannattavaa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jenni piti Kodin1-kaupan kylkiäisestä, liukurista: ”Eipä olisi parempaa päivää tuolle kylkiäiselle löytyä, kun lunta pöllysi taivaalta täyttä päätä. Nappasin liukurin oikein mielelläni, sillä meiltä puuttui sellainen. Eikä ollut mikään rimpula, vaan kunnollinen, tukeva, perinteinen liukuri. Epäselväksi jäi, tarjoiltiinko niitä kaikille, vai jonkun tietyn summan ylittäneille (ostokset maksoivat noin 30€) vai siksi, että käytin kassalla etukuponkeja. En myöskään ole ihan varma, olisiko liukurilla suurta merkitystä sen suhteen, miten usein kaupassa jatkossa asioin. Mutta ainakin ilmainen tavara sopi minulle tällä kertaa erinomaisesti!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leena ilahtui teekaupasta: ”Päätin poiketa sisälle, sillä aikomukseni on pitkään ollut oppia lisää teelaaduista ja vierailla näissä lukuisissa ulkopäin varsin somilta näyttävissä teehuoneissa. Voi hyvä ihme. Miten onnelliseksi voi pieni teekauppa ihmisen tehdä? The Ounce – kauppa muistuttaa vanhanajan sekatavarakauppaa, paitsi hyllyillä on vain ihania lasisia teepurkkeja. Myyjällä oli korsetillinen mekko(!) ja etiketit ja teen valmistustapa kirjotetaan musteella(!) käsin. Myyjä näytteli ja tuoksutteli teelaatuja toisensa jälkeen. Kertoi, mistä tuote tulee. Poistuttuani ostosteni kanssa kadulle minulle tuli olo, kuin olisin käynyt Narniassa. Täysin epätodellista, täysin maagista. Tässä minun kotinurkillani! Ei voi olla totta? Taika, ihme ja ihastus löytyy ihan tästä läheltä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Stranius hämmästelee, miten Oulun Energia kehtaa kannustaa energian tuhlailuun: ”Voisi kuvitella, että erityisesti kovilla pakkasilla keskellä talvea kulutuspiikkien aikana olisi ympäristösyiden lisäksi erityinen intressi kannustaa ihmisiä energiansäästötoimiin. Mitä tapahtuu todellisuudessa? Oulun Energia, joka antaa energianeuvontaa, kannustaa omassa mainoskampanjassaan kuluttamaan sähköä enemmän, koska se on niin halpaa. Ympäristöasioista viis. ”Sähkö on halpaa. Ei haittaa vaikka akkukin kuluu. Kuule mä pistän tänä iltana kaikki valot palamaan ja nautiskelen.” –todetaan Oulun energian mainosvideossa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Timo Nurmi kertoo, miten perheen talouteen vaikuttaa, kun lasta jää kotiin hoitamaan kovapalkkaisempi puoliso. Verotuksen vaikutusta ei tässä laskelmassa ole huomioitu: ”Oma bruttopalkkani kuuluu ylimpään kymmenykseen ja on suunnilleen puolitoistakertainen mediaanipalkkaan verrattuna. Vaimon palkka on noin mediaanipalkan suuruinen – tutkijaksi hyvä. Saan palkkaa bruttona noin parituhatta euroa vaimoa enemmän. Saan tulevana keväänä neljän kuukauden aikana tukia bruttona noin 12 800 euroa eli menetän palkkatuloihin verrattuna 9140 euroa. Vaimo saisi tukina samana aikana noin 7300 euroa bruttona ja menettäisi palkkatuloihin nähden 7000 euroa. Perheemme menettää siis noin 2400 euroa bruttona. Verotus muuttaa tilannetta jonkin verran (edit: aika paljonkin – katso lisäys kommenteissa alla). Mitä summalla saisi? Ainakin uuden keskitasoisen sohvan, ei tosin kovin hyvää. Autoa ei sentään mutta paremman puoleisen television. Tai yhden etelänmatkan. Aurinkomatkojen äkkilähdöissä kaksi henkilöä viettäisi viikon Thaimaassa 2200 eurolla. Ilman lapsia tietysti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katleena ottaa osaa vegaanihaasteeseen. Häneltä on kysytty kysymyksiä mm. vegaaniruokavalion hinnasta: ”Ainakin Hämeenlinnassa tofun kilohinta liikkuu samoissa lukemissa kuin jauhelihan ja naudanpaistin. Tofu on kalliimpaa kuin makkara ja halvempaa kuin pihviliha. Kasvikset ja hedelmät taas ovat yleensä ottaen halpoja, varsinkin jos ostaa satokalenterin mukaan. Toki jos välttämättä haluaa hankkia joulukuussa tuoreita mansikoita, se näkyy kyllä ruokalaskussa. Maitotaloustuotteiden korvikkeet ovat ilmeisesti halventuneet vuosien varrella. Ainakin Rainbow’lta saa jo soijamaitoa ja kauramaitoa kohtuulliseen hintaan.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Kirsti Ellilä suivaantui pankkinsa heikkoon palveluun: ”Alvariinsa sieltä soitellaan, mutta tämän yhden kerran, kun minä halusin soittaa pankkiini ja varata sieltä ajan, jotta isohko kauppa voitaisiin tehdä pankissa, niin eipä sieltä saa ketään langan päähän. Eilen yritin koko päivän ja tänään jatkoin yrittämistä, turhaan. [- – -] Lopulta oli pakko mennä paikan päälle. Kuvittelin, että pankissa olisi kova ruuhka, mutta siellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Menin infotiskille ja selitin asiani. Infoneiti kysyi eikö minulla ole verkkopankkitunnuksia, enkö voi hoidella kauppasummaa verkkopankin kautta. Kysymys on asunnon ostamisesta, en tykkää näpytellä jossain kiinteistövälityksen toimistossa vieraalla koneella verkkopankkitunnuksiani ja levitellä avainlukulistojani enkä varsinkaan näpytellä pitkiä tilinumeroita. Entä jos teen virheen. Ei, haluan että pankkivirkailija hoitaa tämmöisen asian, ei kai se ole liikaa vaadittu? Jos sinä nyt ehdottomasti vaadit, niin varataan sinulle aika, ei kai tässä muu auta, hän sanoi. Kyllä, ei auta muu, vaadin ehdottomasti, mutta siis mikä tässä ylipäätään on ongelma? Ei kuulemma ollut ongelmaa. Infoneiti katseli ruutuaan ja kertoi, että haluamalleni päivälle oli aikoja kymmenstä aamulla kuuteen illalla ihan vapaasti valittavaksi.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 4 kommenttia.

»   Pitsiunelmien Rinna paljastaa, miten paljon hänellä meni viime vuonna vaatteisiin: ”Rahaa vaatteiden ja asusteiden hankkimiseen on mennyt vuodessa 1634 e. Jos urheiluvälineeksi tulkittavat juoksuhousut laskee pois, niin tulos on 1569 e, joka on vain kolmisen sataa enemmän kuin mikä vuotuinen budjettini oli… En tiedä mistä päästä kannattaisi säästää enkä kadu juuri mitään, minulla vaan sattuu olemaan pöyristyttävän kallis vaatemaku (mitä tulee uutena ostettuihin asioihin). Edes huonojen ostosten poisjättäminen ei olisi juuri auttanut, sillä olisin säästänyt vain noin 55 euroa. Silkkikukkia ym tarkkaan ottaen tarpeetonta vaikkakin ilahduttavaa tilpehööriä olisi voinut hommata vähemmän, mutta ei raha niihin kulunut vaan kalliisiin kesäkenkiin, kalliiseen alusvaatesettiin, kalliiseen silkkivuoriin, kalliiseen neuletakkiin ja sukkahousuihin. Kaikki näistä olivat parhaiden hankintojen joukossa, joten ainakin raha on mennyt hyvään käyttöön. Vaate- ja kenkähuoltoon meni hiukan yli 150 e. [- – -] Vuoden kenties paras vaateoivallus oli hyvän alushousukaavan kehittäminen, jolla ratkaisin vuosia jatkuneen alushousuongelman. Nyt loihdin vanhoista t-paidoista ja pitsinrippeistä pöksyjä milloin huvittaa!”(Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme on kehystyttänyt tauluja ja olisi kaivannut jämäkämpää palvelua kehysten valintatilanteessa: ”Hain ne tänään kehystämöstä ja olin vähän njääh (myyjäkin huomasi sen, eikä osannut suhtautua, kun asiakas ei sano että kiitos, onpa hienoja!). Sitten kotona kuitenkin olin enimmäkseen tyytyväinen. (Saisivat ottaa pontevammin kantaa kehystysliikkeissä. Kun eteen annetaan 10 cm pätkä jotain kehystä, on mahdotonta sanoa, miltä valmis kehystys tulee näyttämään. Silti, vaikka sanoisin, etten osaa, ne eivät sano miten tulisi valita. Ehkä näin säästytään suurimmilta valituksilta, kun asiakas on sentään valinnut kehyksensä itse.)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tavaroiden taikamaailma -blogissa esitellään blogin kirjoittajan omistamia ja ostamia esineitä: mistä hankittu, mitä maksoi, missä valmistettu jne. Viimeisin esittely on kansallispuvusta. Se oli vaatinut myös uusia henkareita: ”Lisäksi haluan kertoa vielä, että minun piti ostaa puvun säilytystä varten lisää henkareita. Paidan henkari on Anttilasta ja sen on valmistanut Palaset. Näitä myydään kolmen kappaleen pakkauksessa ja semmoinen maksaa jotain päälle 4 euroa, oisko nää olleet 5 euroa yhteensä. Henkarit valmistetaan Suomessa. Nipsuhenkarit olivat Anttilasta loppu, joten piti suunnata sitten Clasohlsonille niitä etsimään. Nipsutinhenkareita myytiin kahden kappaleen pakkauksissa ja nyt siis molempien kansallispukujen hameet riippuvat näistä nipsuttimista. Ne maksoivat 4 euroa ja ovat valmistetut Kiinassa. Liivi on puisella henkarilla, mutta en tiedä enää mistä se on tullut.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katin joulupöytään kuuluu kinkku, joka eläessään oli hyvinvoiva sika. ”Tänä vuonna hankin kokonaisen sian. Kinkut ja kyljykset myin eteenpäin veljelleni ja vanhemmilleni, mutta possumme Toffeeahmatti, jonka tyttäremme jälleen nimesi, tulee joka tapauksessa kruunaamaan muuten kasvispitoisen joulupöytämme. Se eli yhtä antoisan elämän kuin edeltäjänsä; villinä ja vapaana sisariensa ja veljiensä kanssa sikaillen ja herkkuja syöden. Sen ei tarvinnut nousta rekan kyytiin viimeiselle matkalle, eikä se saanut sähköpiiskaa teurastamossa, sillä se teurastettiin tilalla, jossa se kasvoi. Sitä hoivattiin ja lellittiin herkuilla. Rapsutettiin. Sen olemassaolo tunnustettiin ja sitä kohdeltiin kunnioittavasti. Ymmärrän tavallaan myös ihmisiä, jotka eivät voisi kuvitellakaan syövänsä eläintä, jota ovat katsoneet silmiin. Minä en voi enää kuvitellakaan syöväni eläintä, jota en olisi katsonut silmiin. Koen, että on minun velvollisuuteni lihansyöjänä tunnustaa eläimen arvo ja olemassaolo ja nähdä sen kasvavan porsaasta aikuiseksi. Opettaa lapselleni, että liha ei kasva kaupan kylmäaltaassa. Ja kantaa moraalinen vastuuni sen tappamisesta käyttämällä se kärsästä saparoon hukkaamatta mitään.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on osallistunut Itämeren lääkeaineita käsitelleeseen seminaariin. Sitten hän törmäsi Askel terveyteen -sivustolta ohjeeseen, jossa neuvottiin tekemään ehkäisypillerirosmariinisampoota. ”Kyllä vaan, luitte oikein. Ohjeessa kehotetaan murskaamaan 11 ehkäisytablettia puuteriksi ja sekoittamaan ne tavalliseen sampooseen rosmariiniöljyn kera. Muutama viikko hormonisampoota kuulemma parantaa hiusten kuntoa. Näin älytöntä ohjetta en ole nähnyt aikoihin. Ohje sotii olennaisia kemikaalien ja lääkeaineiden käyttöä koskevia periaatteita vastaan. – Lääkkeitä ei saa laittaa viemäriin. Jos niitä ei käytetä, ne toimitetaan apteekkiin hävitettäväksi. – Kosmeettiset tuotteet eivät saa sisältää lääkeaineita. On erittäin kyseenalaista antaa kuluttajalle ohjeita valmistaa kotikäyttöön tuotteita lääkkeistä. ” (Mari Koo Ei kommentteja.

»   Kauppakorkeakoulun professori Lasse Mitronen kirjoittaa Kauppa.fi:n vieraskynässä kuluttajan moninaisuudesta: ”Asiakas on samaan aikaan rationaalinen ja epärationaalinen, hinta- ja laatutietoinen, kulutus- ja säästämishaluinen ja vieläpä ekologinen ja egologinen. Toisaalta ollaan valmiita hankkimaan uusia tuotteita hinnasta piittaamatta ja toisaalta hankitaan tavaroita käytettyinä vertaiskaupan piiristä. Varsin suosittua on myös halukkuus antaa ilmaiseksi pois itselle tarpeetonta tavaraa. Tuotteiden ja palveluiden ostamisessa hybridiostaminen on enemmän kuin tämän päivän todellisuutta. Kuluttajat ovat varsin näppäriä hyödyntämään kivijalkakauppojen rinnalla myös verkkokauppoja. Tämän ovat huomanneet varsin hyvin kansainväliset globaalit ja samalla hyvinkin lokaalit kauppa-alustat, kuten esimerkiksi Alibaba, eBay ja Rakuten. Näiden globaalien toimijoiden on ennustettu saavuttavan jopa 40% osuuden verkkokaupasta vuoteen 2020 mennessä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset