Sähköpostitse tehtävät kuluttajatutkimukset ja -kyselyt ovat viime aikoina lisääntyneet selvästi. Onhan niissä näkyviä etuja verrattuna esimerkiksi puhelinkyselyihin: pienillä kustannuksilla voidaan tavoittaa iso joukko potentiaalisia vastaajia, ja suomalaiseen luonteenlaatuun varmaankin sopii anonyymi vaihtoehtojen klikkailu.
Olettaisin silti, että moni kyselyjen teettäjäkin suhtautuu sähköpostisysteemeihin kriittisesti. Itse olen joskus lupautunut vastailemaan ainakin IRO Researchin kyselyihin, ja sieltä sitten tulee sähköpostiin silloin tällöin esimerkiksi Helsingin Sanomissa ollutta mainontaa kartoittavia kyselyitä. Tänään tipahtaneessa kyselyssä selvitettiin Orionin mainontaa ja jokin aika sitten kysymykset koskivat Helsingin seurakuntayhtymän Armo-kampanjaa.
Noihin kyselyihin vastaaminen on helppoa, jopa liian helppoa. Sen kun vain napsii vaihtoehtoja sen enempää miettimättä. Avoimiin kysymyksiin ei jaksa miettiä vastauksia, koska haluaa vain päästä nopeasti kyselyn loppuun. Jos jokin keskeyttää kyselyyn vastaamisen, niin koko touhu jää kesken tai sitten vain vielä nopeammin klikkaa vaihtoehdot läpi. Kukaan ei ole millään lailla kontrolloimassa, onko vastauksissani mitään tolkkua tai keskitynkö niihin lainkaan. Jos tulee jokin tekninen ongelma, hermostun ja vastaaminen loppuu siihen.
Totta kai myös ”perinteisin” menetelmin tehdyissä kuluttajakyselyissä on ongelmansa, mutta nettikyselyt tuntuvat vielä arveluttavammilta näin perusvastaajan silmiin. Mutta kuten totesin, niin olettaisin kyselyitä teettävien firmojen tiedostavan sähköisen maailman ominaispiirteet ja osaavan myös laatia (tai laadituttaa) kyselyt sen mukaan. Samoin tietysti myös vastauksiin tulisi suhtautua hieman toisesta näkökulmasta kuin vaikkapa henkilökohtaisen kontaktin kautta saatuihin tuloksiin.