L. Brown tykkää siitä, kun häntä palvelee tutuksi tullut ihminen. ”Siinä on vaan jotain niin kivaa, kun jossain julkisten palvelujen paikassa on ihminen, jonka tunnistaa. Suutarin lisäksi tunnistan ainakin videovuokraamon työntekijöitä, pizzapaikan tarjoilijat, Anttilan kassat ja kirjastontätejä. Se on kuulkaa merkittävää se.”
Polgara
Minäkin rakastan kirjastotätejä!!! On hyvä olla väleissä kirjastotädin ja hallin (Hakaniemi) myyjien kanssa ;D Siitä on paljon enemmän etua kuin mistään etukorteista!
repardpo
Niin kyllä parempi on niin, että minut tunnetaan kuin että tuntisin muut.
piua
Suurin etu kirjastotätien tuntemisessa on se, että saa anteeksi osan karhuistaan ilman että joutuu maksamaan koko kauhistuttavaa summaa, joka on täysin vahingossa keräytynyt aivan viattoman lainaajan kirjastokortille…
Baarissa on kyllä melko noloa, jos baarimikko tuntee ja sanoo että missä olet ollut kun viime aikoina ei ole näkynyt. Ai minäkö käyn muka usein kuppilassa?
Isi tuntee varmaan kaikki palveluihmisensä henkilökohtaisesti, vakuutusyhtiön henkilökunnasta puhelinliikkeen myyjiin ja huoltoaseman kassaan. Enkä taida uskoa että lainkaan huonompaa palvelua saa sen takia. Mutta ei kai voi verrata pikkukylän asukkaita ja vielä yli kuusikymppisiä sellaisia ihan keskiverto asiakkaisiin. Vai voiko?
Mari Koo
Polgara: Kirjastotädit ja -sedät tulevat jostain syystä minullekin helposti tutuksi ja ovat yleensä varsin leppoisaa sakkia
Repardo: Totta tuokin 🙂
Piua: Baareissa on kieltämättä ikävää, jos henkilökunta on tullut liian tutuksi!
Pikkukylissä meininkin on tietysti toista, kun niin pitkälti tunnettaan toiset. Ei kai sitä tuttujaan tohdi kovin huonosti palvella, ja sanakin kiertää nopeasti. Toisaalta itse voisin ahdistua siitä, jos ajattelisin, miten paljon pienessä pitäjässä minusta tiedettäsiin kulutuskäyttäytymiseni pohjalta!