Kulutusjuhla

Ruokakauppa ja tehokkuus

Kävin Espoonlahden Lippulaiva-ostoskeskuksessa ja sen K-kauppa Seilorissa, joka oli sitten viime näkemän muuttanut paikasta toiseen. Ja siinä samassa vanha hyllyjärjestys oli pistetty uusiksi. Ei, ei, ei.

Anna mun kaikki kestää. Eivätkö ne kauppiaat ole tajunneet, että mies on yksinkertainen olento. Mies olettaa, että kaikkien ruokakauppojen hyllyjärjestys on, tilasta riippumatta, samankaltainen. Ei ole juurikaan mitään rasittavamapaa kuin aina uuteen tai uusittuun kauppaan mennessään opetella missä mikin tavara nyt sitten mahtaa tällä kertaa olla.

Minulla ainakin tämä oppimisprosessi kestää vuosia, ja eikös sitten kun on saanut juuri kaiken opittua niin kaikki vedetään edistyksen nimissä taas uuteen kuosiin. Ruokakaupassa käynti ei ole minulle mitään elämysmatkailua, vaan hyvin arkinen, pakollinen rituaali. Sen pitää olla kivutonta ja nopeaa, jotta minulla jää aikaa tehdä jotain tärkeämpää kuten selata autolehtiä ärrällä.

Esitänkin nyt kainoja pyyntöjä kauppiaille:

  1. Kun uusitte kauppanne järjestystä, niin voisitteko te ystävällisesti printata sellaisen pikkukartan missä kerrottaisiin missä mikin on.
  2. Voisitteko te myös palkata joitain luokkaretkirahastoaan kartuttavia koululaisia oppaiksi orientoimaan asiakkaita uuteen järjestykseen. ”Jaaha, mitäs teillä siellä listalla on…kabanossit löytyy hyllyriviltä 22, pekonit siitä vierestä riviltä 23 ja työmies totuttuun tapaan kassalta, minäpä piirrän teille ihan kulkureitin…ja pientä korvausta vastaan minä jopa teen ostokset, että käykää vain kassalle odottamaan.”
  3. Ennen kaikkea, ja tämä on olennaista, voisitteko te hyvät ruokakauppiaat ketjusta riippumatta nyt sopia keskenänne ja standardoida kauppojen hyllyjärjestyksen pienistä kaupoista aivan suurimpiin. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä miksi ruokakauppoja pitää differoida asettelemalla myytävät tavarat eri tavoin. Differoikaa tuotteilla, hinnoilla ja palvelulla.

Muutama pyyntö vielä mieshenkilön kauppareissulle lähettäville tahoille:

  1. Kun teette sitä ostoslistaa, niin laittakaa ostettavat asiat sitten siihen järjestykseen missä kaupan pohjakuvan mukaan tuotteet sijaitsevat. On nimittäin aika turhauttavaa poukkoilla eestaas kaupassa, ellei nyt välttämättä halua kuntoilemaan siellä ryhtyä.
  2. Kun sitten lähetätte tämän ostoslistan modernisti tekstiviestinä, niin miettikää hyvin tarkkaan ennen lähettämistä, että kaikki varmasti tuli laitettua siihen listaan. Niitä ”leipä puuttuu vielä..” jne. jatkoviestejä ei ole kiva arpoa siellä kaupassa solkenaan.
  3. Ennen kaikkea, ja tämä on olennaista, voisitteko te kirjoittaa ostoslistaan tuotteen tarkan nimen. Ei mitään sinnepäin yleisnimiä kuten ”kinkkuleike”, ”vaalea leipä”, ”kanasuikale” tai ”saunalenkki” vaan esim. ”HK Keittosuolattu Tönkkökinkku 150g” tai ”Primulan Pellavasiemenpotpuripatonki 300g”. Ei ole järkevää piinata miestä turhaan asettamalla hänet hyvin tukalaan valintatilanteeseen, sillä yleensä kustakin tuotekategoriasta löytyy kymmeniä eri vaihtoehtoja.

Mies ei ole tullut ruokakauppaan pohtimaan eri vaihtoehtoja vaan vain kulkemaan tehokkaasti hyllyriviltä toiselle, joskus käden ojentaen, tavaran ottaen ja sen kärryyn laittaen.

Näillä ohjeilla eteenpäin kohti mekaanista, tehokasta ja nopeaa ruokakauppaelämystä.

12 Comments

  1. I hear ya brother!

  2. Esim. Hesarin Valintatalossa on kaikki päinvastaisessa järjestyksessä kaikkiin muihin kauppoihin verrattuna. Hedelmät löytyvät viimeisenä. Haloo!

  3. silkkaa itsepetosta kuvitella, että ohjeistus toimisi.

    jos kaupassa ei olisi primulan pellavansiemenpotpuripatonkia 300g, menisit kuitenkin sekaisin ja hämmennyksiin ja ostaisit tilalle fetajuustopurkin ja kaksi hammasharjaa.

  4. Meillä vaimoillahan ei ole muuta tekemistä, kuin opetella lähikaupan hyllyjärjestys ja tuotevalikoima ulkoa, jotta voimme käyttää lopun päivästä pohtimiseen, mitä haluaisimme tänään ja tarkan kauppalistan laatimiseen miehillemme. Niinkö?

    Alku oli kyllä ihan asiaa (loppu vesitti koko jutun, kun meni hieman överiksi). Monet naiset, kuten minä, ovat ihan yhtä yksinkertaisia kuin miehet eivätkä siedä tavaroiden siirtelyä. Kai tarkoitus olisi saada ihmiset ostamaan uusia tuotteita, mutta minä en sitä periaatteesta tee, koska en löydä edes vakiotuotteitani.

  5. Liina: todennäköisesti juur noin kävisi, on nimittäin kokemusta tilanteissa, jossa olen tottuneesti vain ojentanut käteni… ja kas tuote on loppu …. siinä on vaara jäädä kauppaan ikiluuppiin

    maito ja leipä: Ei ollut tarkoitus mitään sukupuolten välistä asemasotaa tästä kirjoituksesta leipoa, jossa miehen paikka on käydä töissä ja naisen kotona kokkaamassa.

    Mutta kyllä, jutusta voisi korvata jokaisen ”mies”-sanan ”nainen” sanalla, tai vain puhua yleisesti ”ihminen” käsittein. Minulle on vain helpompaa puhua miehestä, koska itse olen sellainen.

  6. Wagnerin hengessä huonosti jäsenneltyä kauppalistakäytäntöä vastaan: ”Salaatti oli loppu, ostin olutta.”!

  7. Samaa mieltä – tai siis sitä mieltä, että järjestystä EI AINAKAAN RUOKAOSASTOLLA SAA MUUTTAA. Kaupassa käyntiä inhoava nyt selviän Liiteristä ja Rismasta 20 min. yhteensä, kun kauppalista on valmiiksi tehty ja tiedän mitä ostan. Jos jumankekka meette vaihtaan tex-mexien paikkoja, huom. Malmin Liiteri, minä EN ENÄÄ OSTA juustodippiä NIH!!!

  8. Ainahan voi käydä tuossa Saksan lahjassa meille muille maailman asukkaille eli Lidlissä, jossa hyllyjärjestys säilyy samana jopa maasta toiseen. 😀

  9. Lidl lienee vastaus sitten ja huonekaluissa IKEA tai hetkinen…

  10. Liiteri = Lidl, ja kyllä, vaihtoivat juuri tuotteide paikkoja, prle!

  11. Ziisus. Jos kaupassakäynti todella on teille näin suuri ongelma niin herätkää. Ehkä kannattaisi opetella hankkimaan ravintoa jollain muulla tapaa tai sitten vain tajuta että ihmisen tulee osata käydä kaupassa. Yleensäkin on suuri etuoikeus että ensinnäkin on rahaa jolla ostaa ruokaa ja että vielä on elintarvikekauppoja joissa kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin on saatavilla.

    Mutta joo, jos texmex-dipin paikan vaihtuminen aiheuttaa masennusta niin ehkä se on ihan oikein.

  12. Ville: Kiitos kommentistasi. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli tutkia kaupassa käymistä käytettävyyden näkökulmasta humoristisella otteella.

    Olen samaa mieltä, ihmisen tulee osata käydä kaupassa, mutta sekin arkipäiväinen rutiini voisi olla liukkaampi. Tämä oli jutun pointti.