Panu kostaa Elisalle ja pohtii varattomuuttaan: ”Tämän kaiken lisäksi huvittelin maksamalla laskuja, mikä on aina hauskaa, koska mun rahat/menot ratio ei ole koskaan ollut paskempi. Kostin Elisan vittumaisuuden jättämällä puhelinlaskun maksamatta. Mä tiedän, että te laskutatte väärin, senkin paskiaiset! Siltikin käyttörahaa jäi tosi hintsusti = saman verran kuin aina ennenkin, eli olemattoman vähän. Onneksi mä olen vähätarpeinen, jos on pakko. (Ja Como sur tocornal on halpaa.) Onneksi mä itse asiassa nautin varattomuudesta, kunhan vain pääsen törsäämään edes kerran kuussa (palkkapäivänä siis). Sitä tuntee olevansa elossa kun kokkaa survival-safkaa kuivavarastoista ja kävelee Helsingin rajalle, ettei tarvitse maksaa seutulippua.”  (Mari Koo)