Taannoisella Kölnin reissulla tuli puheeksi, miten toiset haluavat kaupunkivierailullaan sännätä keskustan shoppailukaduille. Toiset taas eivät missään nimessä halua viettää lomaansa ostosmahdollisuuksia tarkkaillen.

Osa, kuten minä, ovat siitä väliltä. Olen utelias perusruokakauppojen valikoimista, piipahdan sisään vintagekauppoihin ja kirpputoreille tai saatan valitan jonkun erikoisemman kaupan kohteeksi, kuten aikoinaan kävin Tallinnan reissulla Lushissa, koska kauppaa ei vielä ollut Helsingissä.

Yksi kohde ovat tietysti erilaiset torit ja myyjäiset. Niissä on aina hauskaa käydä tunnustelemassa paikallista tunnelmaa, vaikka mitään ei ostaisikaan. Tämän jutun kuvissa on sekä joensuulaista että berliiniläistä torikauppaa.

Mutta niihin kaupunkien perusshoppailukaduille en tunne kaipuuta. Joskus nuorempana niissä ravasin: oli huumaavaa nähdä kauppoja, joita ei Suomessa ollut. Se oli siis sitä aikaa, kun esimerkiksi H&M ei ollut vielä levittäytynyt kaikkialle. Nykyisin samat, isot kauppaliikkeet ovat joka puolella, joten tämä hohto on kadonnut, ja netin ansiosta monien liikkeiden valikoima on klikkausten päässä.

Mutta second hand -kaupat, kirpputorit, torit ja myyjäiset houkuttelevat minua tutkailemaan paikallista tarjontaa ja meininkiä, vaikka mitään en ostaisi. Oli sitten kyseessä Nurmes tai Köln.